Poikasta piti katsoa läheltä…

…ja lähempää.

Hui, se tulee melkein jalkoihin! Sokea myyrä ei näe mihin menee, suoraan petoa päin kulkee. 

Tuohon suuntaan se näytti menevän.

Sitä piti sitten tassuttaa… 

…ja tassuttaa…

…ja tassuttaa.

.

Joka kerta, kun tassu koski myyrää, myyrä vinkaisi ja saattoi jonkun kerran puraistakin tassusta Rasmuksen reaktiosta päätellen. Pikainen tassutus ja tuijotus! Tassutus, nopea tassutus ja tuijotus! Monen kokeilun jälkeen Rasmus uskalsi ottaa myyrän suuhunsa. Äkkiä liikkeelle, tämä aarre pitää viedä sisälle!

Mutta ei, matkalla se putosi monta kertaa ja aina yhtä vahingoittumattoman näköisenä lähti ryömimään eteenpäin. Kiveyksellä se hengähti hetken.

Ei saanut Rasmus myyrää hengiltä, myyrä sen sijaan imi Rasmuksesta mehut pois. Kissa väsähti, ja myyrä vietiin ehjänä takaisin sille suunnalle, mistä se löytyi.

Nolo loppu metsästykselle, ei tällaista täysiveriselle pedolle soisi. :)

Mitä teenkin, ainakin yksi kissa on mukana. Kahvinkeitossa se avustaa. Kaikkien kissojen tapaan se istahtaa aamun lehden päälle. Tai makaa siinä. Nousen pöydästä, kissa tulee mukaan pukeutumaan. Se haluaa ulos. Päästän sen ulos, kun on kylmä ja lunta, eikä se lähde kauas. On kylmä, kissa haluaa sisälle. Syö vähän. Haluaa ulos. Haluaa sisälle. Ulos. Kylmä. Sisälle. Aamuisin ihmisen tärkein tehtävä on avata ovea, kun kissa haluaa kulkea ulos ja sisään, syömään, ulos ja sisään. Kesällä on helpompaa. Kissa viedään häkkiin eli ulkotarhaan, niin voi rauhassa keittää kahvit ja syödä aamupalan. Muuten kissa on pöydällä lehden päällä, haistelee kahvia ja haukkaa juustoa. Puskee. Kehrää.

Kun nousen pöydästä, kissa seuraa. Jos pysähdyn, se pysähtyy eteeni ja heittäytyy selälleen. Vessaan se tulee mukaan. Se on mukana, kun haen toisen kupin kahvia. Työpöydälle se hyppää, nörttikö luulee olevansa. Kaappaan sen syliin ja pidän vähän aikaa. Hirvittävän onnellista kehräystä, nuolee poskea ja kehrää. Onneksi kissat myös nukkuvat -- sitä enemmän, mitä vanhemmaksi tulevat. Silloinkin niiden täytyy olla mahdollisimman lähellä. Kaikkein paras päiväunien paikka on vapaapäivänä sohvalla kirjaa lukevan ihmisen rinnan päällä tai jalkopäässä pää jalkaan nojaten. Mitä ikinä teenkin, siinä kissa haluaa olla mukana, valveilla tai unessa.

Kun sänkyä pedataan, kissa on mukana. Se hyppää lakanattomalle patjalle ja odottaa uutta lakanaa päälleen. Hyökkäilee myttynä mihin tahansa, kun lakanaa oiotaan. Se on otettava lakanan alta pois, että saadaan pedattua loppuun. Lakanan päällä se vielä hyökkäilee, sitten jää istumaan ääliön näköisenä. Kehrää. Katsoo silmiin, sulkee silmänsä, avaa silmänsä, katsoo silmiin ja kehrää. Peseytyy.

Kun kissa seuraa ja lähden juosten karkuun, kissa juoksee perään. Joskus kurkistan kulman takaa ja katoan äkkiä näkyvistä. Siitäkös kissa innostuu, äää-äääää!, ja juoksee luo, häntä antennina pystyssä. Onnessaan kehrää ja puskee.

Mitä tahansa ei-jokapäiväistä tapahtuu, niin siihen kaksi kissaa innoissaan osallistuu. Helppo työ on vaikeaa, kun samaan aikaan täytyy torjua kissa tai kaksi -- tai viihdyttää yhtä tai kahta kissaa. On varottava, ettei osu kuumalla raudalla silityslaudan päällä makaavaan kissaan. On levitettävä sanomalehtiä koko huoneen lattialle, kun vaihdan kukille multaa: multakasaa parempaa hyökkäily- ja vauhdinottopaikkaa ei ole! Kun tarvitaan yläkaapista tavaraa, on noustava tuolille. Siispä haen tuolin. Samassa kun nostan tuolin ilmaan, sen paino lisääntyy noin 7 kiloa: kissa haluaa matkustaa siinä. On pidettävä varansa, ettei horjahda, kun nousee tuolille ja samaan aikaan selkää pitkin olkapäälle kiipeää kissa, jonka täytyy päästä yläkaappiin. On seistävä tuolilla hieman kumarassa, ettei kissa putoa maahan, ja samalla on estettävä kissan hyppääminen kaappiin, jonne se ei mahdu.

Pahvilaatikossa on aina kissa. Kengännauhoja ei voi solmia ilman kissaa. Lattiarätin jahtaaminen on tilaisuus, jota kissa ei voi jättää käyttämättä. Mikä tahansa arjen työ, johon liittyy mikä tahansa narumainen esine, on työ, johon kissa osallistuu. Ainakin yksi kissa, usein kaksi. Tietenkään ei joulu- tai muita lahjoja voi paketoida sulkeutumatta yksin huoneeseen -- jolloin on kuunneltava kieuntaa, mau’untaa, oven raavintaa.

Kun kissa on vaatinut oven avaamista ja sulkemista, seurannut perässä, vaatinut rapsutusta, sylissä oloa, huomiota, osallistunut kaikkeen toimintaan lehdenluvusta hampaidenpesuun ja ruoanlaittoon, niin illalla se haluaa maata päällä tai vieressä, kun katsotaan tv:tä. Ja kun mennään nukkumaan, juoksee kaksi kissaa edeltä sänkyyn odottamaan. Kalle asettuu tyynylleen, Rasmus jalkopäähän. Ollaan ihan lähellä, kehrätään. Kun illalla sängyssä rapsuttelee Kallen roikkuvaa mahareppua, mahan tarkoitus paljastuu: sen sisällä on unihiekkaa.

Olen kuullut viisaat ja oikeaan osuneet sanat: kun sinulla on burma, et koskaan ole yksin.

Ajoin pyörällä kohti rantaa. Aurinko oli juuri laskenut mailleen, ja värit rannalla olivat loistavat! Kun olin rannalla, kaivoin kameran laukustani ja otin linssin suojuksen pois ja aukaisin kameran. Ehdin juuri ja juuri saada kuvan, ja akku simahti. Ärähdin ja laitoin kameran takaisin laukkuun. Ei muuta kuin akkua lataamaan ja illemmalla uusiksi! Ajoin kotiin ja laitoin kameran akun latautumaan. Jäin odottelemaan.

Pian akku oli latautunut, onneksi se latasi sen puolessa tunnissa. Kun akku oli loksahtanut paikoilleen kameraan, laitoin kameran laukkuun ja ajoin vauhdilla takaisin rannalle. Onneksi värit vielä hohtivat rannalla! Hihkaisin ja rannalla napsin kuvia mielin määrin. Seuraavaksi lähtisin etsimään oravia. Ajoin suokukonkadun kautta kaakkurintielle. Pysähdyn tutun koiranhäkin kohdalla ja koira haukkuu minulle iloisesti. Se piristi edes vähän minua. Nousin pyörän selästä ja tiirailen männyssä kiinni olevan linnun syöttölaudan sisälle. Ei, ei näy kurren varjoa. Rypistin kulmiani. Tänään ei todellakaan olisi paras kuvauspäiväni uudella kameralla! Oravia ei näkynyt, joten ajoin kotiin rauhallisesti, vähän ärtyneellä mielellä. Ei aina voi olla hyvä kuvausonni! :)) Muistakaa tekin Kuvablogilaiset se!!!! Tossa on kuva siitä auringonlaskusta joka oli sillo.

Valokuvausta ei voi harrastaa ilman kameraa, eikä suhteessa voi olla ilman toista ihmistä. Miellyttävän kumppanin voi löytää monella tavalla, mutta sen oikean kameran tapaa vain niitä myyvissä liikkeissä. Yhtenäistä on, että kumpaankin kannattaa tutustua perusteellisesti ja kohdella mahdollisimman hyvin.

Suurin ero taitaa olla, että kuvaamisessa asiat ovat pitkälti omasta tekemisestä kiinni. Jos jaksaa perehtyä kameran ominaisuuksiin ja kuvata aktiivisesti, niin onnistuu ainakin jollain tavalla. Ihmissuhteessa taas ei välttämättä auta, vaikka yrittäisi olla kuinka hyvä ja kohdella toista kuin kauneinta kukkaa. Jos toisen tunteet eivät roihua samoin kuin itsellä kuin itsellä, niin edessä on raskaita hetkiä elettäväksi.

Luontokuvauksessa tosin myös vastapuolen käyttäytyminen ratkaisee paljon. Perhonen saattaa olla vain hetken paikallaan tai kastepisara kimaltaa aamuauringossa eri tavalla kuin haluaisi.

Kuvauksessa kärsivällisyys, oivaltavuus ja avoin mieli erilaisia asioita kohtaan ovat tärkeitä ominaisuuksia. Niin ne ovat myös ihmissuhteessa.

Rasmus täyttää tänään 13 vuotta, mitä ei kyllä uskoisi. Se on ihan mahdoton riiviö aina, kun se on hereillä. Pitäisi olla ulkona sisiliskoja ja myyriä vaanimassa, juoksentelemassa pitkin pihaa, haistelemassa pusikoita ja jättämässä omat merkit muiden tutkittavaksi. 13-vuotiaana Rasmus on nopea ja innokas metsästäjä, joka kuulee kun myyrä nousee kolostaan ja huomaa metrien päästä sisiliskon hännänheilutuksen - ja hyökkää kimppuun!

.

Synttärin kunniaksi käytiin Rasmuksen kanssa eilen metsässä lenkillä. Kuljettiin vähän eri polkua kuin aikaisemmin, ja se oli melko jännittävää. Piti pysähdellä ja koko ajan huutaa. Kun tultiin peuranpolkujen risteykseen, josta haarautui tuttu ja ennen kuljettu, Rasmus innostui ja juoksenteli polulla kuin omassa pihassaan. Sen piti olla melkein koko ajan edelläni tai sitten se kulki ihan jaloissa. Pari kertaa onnistuin hiipimään viitisen metriä niin, että Rasmus jäi jälkeen. Kun Rasmus huomasi, se lähti juoksemaan niin että tanner tömisi ja maanpohja pölisi. Siinä pitää varoa, ettei astu kissan päälle, kun se juoksee takaa suoraan jalkoihin ja ohi.

.

Illalla Rasmus saa kokonaisia katkarapuja niin paljon kuin se jaksaa syödä. Ainakin 13.

Rasmuksen lempinimiä: Simo, Mus, Ranu, Ranunen, Musi, Musimui, Rauno, Rane, Rusakko-Rane, Rampe, Ramu, Hirviö, Hirviöriiviö, Härviäinen, Härppä, Härpynen, Härppäliini, Härpyijä, Pikkukissa, Killikkä, Pieni hirviö, Hippiäinen, Hippi-Pena, Pena, Huono-Kuono, Hyiks-kissa… Hetkessä ei muista kaikkea, pitänee tulla myöhemmin lisäilemään nimiä, kun muistuu.

Paljon onnea pikkukissa, 13-vuotias Rasmus!

"Lumi narskuu jalkojeni alla kun hölkkään kamera kaulassani kohti metsää. Hiukseni alkavat huurustua ja pian ne ovatkin kuurassa. Ilmassa tuoksuu pakkanen ja nenäkarvanikin alkavat olla jäässä. Tiedän salaisen paikan, josta kukaan muu ei tiedä. Se sijaitsee keskellä loputonta metsää. Joskus en koskaan löydä sinne, mutta nyt minusta tuntuu siltä, että löydän sen aivan pian. Olen oikeassa. Pieni kukkula kohoaa edessäni. Kapuan kukkulan päälle ja tunnen taas saman uskomattoman tunteen. Aurinko laskee kullan hohtoisena puitten taakse ja jossain kuuluu korpin raakutus. Nyt olisi oiva tilaisuus kaivaa kamera esiin ja napsia kuvia niin paljon, että Kuvablogilaiset hämmästyvät!  Yhtäkkiä vieressäni rasahtaa. Säpsähdän ja valmistelen kameran valmiina laukausu-asentoon. Kohta lumisessa heinikossa näkyy tuttu karvakorva ja napsaan kuvan juuri oikealla hetkellä, kun orava hyppää piiloon. Hauska kuva tuli, nyt menen lisäämään kuvan Kuvablogiin!"

;)) Ohessa kuvia "talviretkestä". 

Miten matolääke saadaan kissan mahaan? Miten kissalle annetaan pilleri? Hankitaan puoli tusinaa kavereita pitämään kissasta kiinni, kääritään kissa tiukasti pyyhkeeseen, puetaan poliisikoirakouluttajan hanska jonkun käteen, annetaan jollekulle toiselle jonkinmoinen vipumainen ase, jolla väännetään kissan suu auki? Kaikenlaisia tarinoita pillerin syöttämiseksi kissalle on tullut luettua, ja yleensä niitten tarinoitten lopputulos muistuttaa laulua Kuinka saisin rikki kookospähkinän? Talo on pilalla, hajalla, verhot revitty alas, sohvat täynnä reikiä, vertavuotavia ihmisiä katkenneine raajoineen ja puhkottuine silmineen valuu ulos talosta? Pilleri makaa kissankuolassa lattialla, ja kissa kaksinkertaiseksi kasvaneena sähisee kirjahyllyn päällä odottaen seuraavaa uhriaan? Näinkö se menee?  

Höpöhöpö. Ei se ole noin vaikeaa.

Pillerin päähän sipaistaan vähän voita, että se sulavammin liukuu kurkusta alas. Pillerin kanssa sitten kävellään kissan luo, avataan kissan suu ja laitetaan pilleri suuhun, työnnetään sen verran syvälle, että kissa sen varmasti nielaisee. Kymmenen sekuntia ja pilleri on syöty. Tappelematta.

Nyt kelpaa taas tassutella myyränjäljillä ja kaivella hiirenkoloja, nenänpää pikku papanoissa kiinni.

Ai niin...jos on kokemuksia tuosta Nikon deekasikymppisestä ja 18-135 Nikkor lasista niin infotkaa ja kertokaa...jookosta ; )

Jatketaas ajatelmia...

Mitä eroja on D80 ja D60 malleissa? Eli onko tuo D60 suora seuraaja D80 mallille vai onko taas vaihteeksi joku "rinnakkaismalli"? Sen verran olen tuota kuuskymppistä räpeltänytettä huomasin sen olevan ulkomitoiltaan pienempi ja muotoilultaan vähän"rimpula", mutta onkohan nuo sisuskalut kuinka identtisiä keskenään?

Päivitys: Voi perkuleen perkule että harrastus maksaa = (

Juuri tilasin Anttilasta Nikon D200:sen ja siihen 18-135mm f/3.5-5.6 ED-IF AF-S DX Zoom - Nikkor-putken...ja kyllä...oli kallis = ((

Vielä on tilauksessa 50mm f/1.8D AF Nikkor - linssi...onneksi se ei tunnu enää missään tuon D200:n hinnan jälkeen....ai niin...muistikortti piti myös tilata...prkl, eihän tuo uusi kamera syö enää SD-kortteja

Ensiksi harkitsin tosiaan tuota D80-mallia, mutta....jotenkin tuo D200 vaan kiehtoi niin pirusti että pitihän se mennä sitten nappaamaan.

Ja jos jollain on jemmassa reseptikirja "1000 ja 1 eri ruokaa näkkileivästä" niin voisin lainata sitä =DD

Päivitys: Posti on mun kaveri =D

Jihaa, tänään se tuli...uusi kamera. Pitää malttaa sen aikaa että akku latautuu, hyvä aika mennä syömään ranskalaisia ja nakkeja (helppoa ja ennenkaikkea nopeaa).

Päivitän fiiliksiä uudesta kamerasta heti kun flunssa hellittää ja pääsee kuvaamaan...mutta, nyt syömään---->

Päivitys 21.5.2008 klo. 9.23

Flunssan pirulainen iski sitten kimppuun ja saikkuahan siitä tuli...ei viitti mennä skidien kanssa työskentelemään kipeenä = (

Punaviini kyseli eroja tuohon D50 malliin joten kirjataanpas nyt perinteisillä ranskalaisilla viivoilla muutamia juttuja 1 vrk:n tutustumisen jälkeen:

-fyysinen koko: huomattavasti suurempi sekä painoltaan että ulkomitoiltaan

-takanäyttö on tarkempi ja veikkaisin että hivenen suurempi

-ylänäyttö on taustavalaistu ja suurempi

-tarkennusalue valittavissa joko 7 pisteestä (laaja), tai 11 pisteestä (suppea)

-käytettävissä perinteisten auto/manualfocuksen lisäksi ns. jatkuva tarkennus, eli kamera tarkentaa automaattisesti liikkuvaan kohteeseen laukaisin painettuna puoleen väliin. Eli tuolla autofocuksella tarkoitan sitä perinteistä juttua, laukaisin puoleenväliin painettuna kamera tarkentaa tiettyyn pisteeseen mutta ei muuta tarkennusta vaikka kohde liikkuisi.

-kuvanlaadun/kuvakoon valinnassa hyvät vaihtoehdot: NEF(RAW) , Jpeg (fine), Jpeg (normal), Jpeg (basic), NEF(RAW)+Jpeg(fine), NEF(RAW) + Jpeg(normal), NEF(RAW) + Jpeg (basic) ...ja edellämainittuihin vielä eri laatuasetukset

-muistikortti on Compact Flash, ja omalle 2 Gt:n kortille mahtuu kuvia parhaalla Jpeg (fine) laadulla 224 kpl

-kamerassa kaikki nappulat, säätimet ja luukut tehty kestämään kovaa käyttöä

-kamerassa ei ole enää perinteistä "auto" asetusta

-salamakengän vieressä on näppärä "säädinviidakko" valkotasapainolle, kuvan laadulle sekä ISO-arvoille

-takana, näytön vierestä löytyy todella kätevä tarkennusalueen toimintatavan valitsin ( yhden alueen tarkennus, dynaaminen tarkennus, dynaaminen ryhmätarkennus sekä lähimmän kohteen dynaaminen tarkennus)

-en muista oli D50 salaman täsmäystavoissa yhdistetty punasilmäisyyden vähennystä ja hidasta täsmäystä samaan mutta D200 se toiminto on

-päällekkäiskuvaus löytyy, eli pystyy ottamaan samaan kuvaan monta (kokeiltu neljällä) kuvaa päällekkäin...joo...saman pystyy tekemään paint shopilla =D

-ja paljon paljon muuta..ohjekirja muistuttaa perinteistä tietosanakirjaa, kamerassa on säätöjä aivan hemmetin paljon joten sitä ei voi suositella ensimmäiseksi kameraksi, mutta kun tuon oppii hallitsemaan niin hyvä on.

Kirjoitan kokemuksia lisää kun pääsen ulos kuvaamaan ajan kanssa sekä tämä hemmetin flunssa hellittää ja olo ei ole kun junan alle jäänyt

Ai niin...tuota D200 ei välttämättä saa kovin kauan uutena...soitin lähimpään valokuvausliikkeeseen (Foto-Saarinen, Jkl) ja siellä sanottiin että D200 valmistus on lopetettu...seuraajana on se D300, jonka hinta taas menee yli 1600 e:n

Ja vielä päivitystä ominaisuuksista:

-herkkyysalue 100-1600 1/3 askelin

-suljinaika 1/8000 s - 30 s

-mahdollisuus käyttää GPS-paikanninta

Päivitys 23.5.2008

Tänään paikalliseen Expert liikkeeseen saapui päivä tilaamisen jälkeen tuo Nikkor 50mm f/1,8-linssi. Siitä ei vielä sen enempää kokemuksia mutta pieni ja kevyt näytti olevan...kirjoitan lisää juttua kunhan pääsen kuvaamaan (flunssa edelleen)

Päivitys ilman flunssaa 26.5.2008

No niin, flunssa on voitettu ja voin lähteä ulos kuvaamaan ilman että on pelkoa yskänpuuskien ja aivastusten heiluttamasta kamerasta. Muutama sana ja ajatus tuosta D200 käytöstä ja toiminnoista: .........................kiteytän fiilikset 5 sanaan....PERKELE ETTÄ ON HYVÄ LAITE......anteeksi kiroiluni mutta vanha innostui taas.

Mutta ihan asiaakin. Huomaa että tuo laite painii ihan eri sarjassa kun edellinen kamera, vaikka kaikki kunnia D50:lle, en voi moittia sitä millään tavalla. Mutta tunne, mikä tulee kun otat tuon melkein kilon painoisen jötikän käteen ja tunnet sen tukevuuden ja ammattikäyttöön tehdyn ergonomian...sitä on hankala selittää, se pitää kokea.

Laitteen "miljoonan" eri valikon ja säädön yhteispeli on tehty uskomattoman loogiseksi ja helppotajuiseksi jos on yhtään kokemusta järjestelmäkameroista, mutta edelleen painotan sitä että ensimmäiseksi kameraksi tuo saattaa olla liian monimutkainen ja vaikeaselkoinen.

Jos löydätte jostain vielä tuon D200:sen niin kannattaa tutustua laitteeseen, ainoa haittapuoli siinä on että omistamisen halu saattaa käydä ylivoimaiseksi kuten kirjoittajalla kävi.

Päivitys 31.5.2008

Rahanmeno jatkuu..voi helvata.

Piti sitten mennä tilaamaan irtosalama (SB-600) ja tukeva reppu (Kata DR-465) kun ei kamat mahtuneet kunnolla entiseen laukkuun. Monesti tullu mietittyä että onko kukaan saanut kameran omalla salamalla hyvää valaistusta kuvaan ilman apukeinoja.....mutta jos tuo irtosalama vähän helpottaisi tilannetta.

Kirjoitetaas välillä jotain tänne myös, eli päivä on 18.7.2008

Pari päivää sitten tuli tietoa duunien jatkumisesta (se on tää PRKL pätkätyö) eli taas voi alkaa suunnittelemaan mihin "ylimääräiset" rahat sijoittaa.  Veikkaan että Foto-Saarinen, Jkl, tulee viemään kaikki ylimääräiset killingit...mutta mitä aion ostaa...pysyköön se vielä salaisuutena =D 

Nauttikaa kuvaamisesta ja päästäkää luovuus ja hulluus valloilleen =D

Ihanaa kuunnella mettän ääniä! Kun on oikein tyyntä, kuuluu varpujen nitinä saapasvarsia vasten. Korppi kalkattaa päivän uutisia, ja pikkulinnutki kertoo omia pikku tarinoita.

Kun löytyy oikein kaunis paikka, ja hyvä tervaskanto, voi repun heittää selästä ja oikasta ruotoansa. Makkara ja kahvi maistuu jo kielellä, pittää tehä tulet. Voi miten mahtava on se tervan tuoksu, kun pienii kantoa tulia varten! Semmoselle kannolle ku vähän näyttää kirvestä, ja raapasee tikun niin kohta on makkaralle hyvä hiillos. Kahvi tullee siinä samalla. Mettässä höystöjä saa kaataa reilusti, kunhan ei mene maahan asti.

Se se on elämää. Mukava se on hörpätä kuksasta viimiset kulahukset ja haukata kampanisusta kunnon haukku. Niien maku jää kielelle pitkään. Ison petäjän juuressa saapi vatta pullollaan makkoilla, ja reppu niskan alla taivasta kattella. Syksyn aurinko jos vielä lämmittää eikä polttiasetkaan kiusaa, niin siinä se on tila jonne ei maalliset murheet yllä.

Laulu 1

Sävel: Pieni tytöntylleröinen

.

Pikku kissankilliäinen

killinpoika killi,

pikku killin sillin päällä

koristeena tilli.

.

Pikku kissankilliäinen

villasukan nappaa,

potkii takajaloillaan ja

suuren saaliin tappaa.

.

Pikku kissankilliäinen

makupalaa hinkuu,

katkarapuateriaa

haluaa ja vinkuu.

.

Pikku kissankilliäinen 

unisena kellii,

takan päällä, peiton alla

lämpö sitä hellii.

.

Pikku kissankilliäinen

hopeisena hohtaa,

hännänpää on viimeinen

ja sininenä johtaa.

Laulu 2

Sävel: O sole mio

.

On ihanaa, kun aurinkoinen paistaa                            

ja kaunis syksysää pikkukissaa lämmittää.

Nyt heinikossa killiäinen kellii,

sen turkki kimaltelee auringossa.

.

Aurinko kultaa silmän keltaisen,

hopealla maalaa turkin sinisen.

Niin aarre arvokkain vain kehrää,

on kissanpäivät aina Rasmuksen.

-Siiri! Joutsenet laulavat jossain! kaukainen ääni kantautuu korviini. Isä huutaa. Hoipun pystyyn, kaivan repusta kameran ja laitan sen kaulaani. Astelen ulos terassille.

-Middä? mumisen hampaitteni välistä. Nenä on tukossa, ja hengittäminen on vaikeaa.

-Mene katsomaan laiturilta.

Kävelen tuskaisesti laiturille, ja istun siellä olevaan penkkiin. Ilta-aurinko paahtaa kasvoilleni, eikä minulla ole huivia. Päätä alkaa särkeä. Huokaisen ja annan katseeni kiertää järvimaisemassa. Katseeni hakeutuu kahteen joutseneen noin sadan metrin päässä. Hihkaisen ja tunnen virkoavani. Isä kysyy:

-Onko siellä?

-Od! huudan takaisin ja laukaisen kameran. Napsahdus kuuluu ja katson näytölle. Zoom on päässyt melko lähelle kohdetta. Hymy kareilee huulillani. Pariskunta uiskentelee hidasta vauhtia niemen päähän saakka, jonka aikana räpsin kuvia melkein joka viides sekunti. Päätän lähteä metsän läpi niemen päähän. Isän mielestä se on huono idea, mutta sanon jaksavani. Hölkkään kuivassa metsässä melkein umpeen kasvanutta polkua pitkin. Isä seuraa perässä. Oksat rapisevat jalkojeni alla ja nousen pienelle mäelle. Sieltä laskeudun alas, huomaan olevani niemen päässä ja alan hyppiä isoilla kivillä. Lopulta pysähdyn suurelle kivelle ja alan etsiä joutsenia. Siellähän ne ovat, ja napsaan pari kuvaa. Maisema on vaalea ja hennon sävyinen kun aurinko on puoliksi pilvipeitteen alla. Isä tulee metsikön siimeksestä esiin ja jää istumaan yhdelle kivelle. Sisilisko livahtaa kiven koloon, joka näkyy kaislojen lomasta. Otan  siitä pari kuvaa. (poistin kuvat myöhemmin, niiden ollessa "omituisia")Jatkan hyppelemistä kivillä ja päädyn suurelle rantakivelle. Istun siihen ja kuvaan kauemmas uivia joutsenia. "Kuiikka! Kuiikka! Kuiiiikkaaa!" Kuikka rällättää ja lentää ylitsemme. Sen perästä tulee kaksi muuta kuikkaa, ja lopulta ottavat edellä lentävän kiinni. Otan niistäkin kuvan. Kun joutsenet ovat hävinneet näkökentästäni, nousen kiveltä ja katsahdan isään. Hän kuvaa kännykällään aurinkoa. Tuhahdan. Minusta on hauskaa nähdä joku kuvaamassa kännykällään aurinkoa, ja kuvasta tulisi varmasti "puhki palanut"! Laskeudun kiveltä ja sammutan kameran. Alan juuri astua seuraavalle kivelle lähteäkseni, mutta huomaan siinä jonkun. Kestää hetken ennen kuin tajuan, mikä siinä on. Alan kiljua täysiä kuin päätäni leikattaisiin ja jalkani menevät veteläksi.

-KÄÄRME!!!!! Huudan paniikissa ja alan juosta takaisin päin, mutta kompastun ja vasen olkapääni muljahtaa ikävästi.

-Rauhallisesti, Siiri!

Nousen ylös, ja kipu viiltää olkapäätäni. Kun vihdoin ja viimein pääsen isän luo kivelle, alan tutista ja täristä. Olen hysteerinen. Paniikkini on aito. Isä silittää päätäni.

-Se oli vain rantakäärme, hän sanoo. -Menen tappamaan sen.

-Älä mene! huudahdan hysteerisenä, mutta isä menee silti. Hän nostaa kivenmöhkäleen, ja juuri ennen heittämistään ilmoittaa, että käärme ei ollut rantakäärme, vaan kyykäärme. Selkäpiitäni karmii ja katson jännittyneenä, kuinka käärmeen käy. Se nostaa jäykkänä päänsä ylemmäs, ja jos oikein nään, niin kivi ehti haavoittaa käärmettä hieman, ennen kuin se livahti koloonsa.

Jälkeen päin tämä minun turha huuto ja paniikki naurattaa ja luulen, että hätäilin ihan turhaa. :D Mutta onneksi ei pahemmin käynyt, että olisin astunut kivelle käärmeen päälle! Kyllä se kun tulee se käärme ekan kerran vastaan, nii meinaa IHAN pikkusen säikähtää! :DD