Poikasta piti katsoa läheltä…

…ja lähempää.

Hui, se tulee melkein jalkoihin! Sokea myyrä ei näe mihin menee, suoraan petoa päin kulkee. 

Tuohon suuntaan se näytti menevän.

Sitä piti sitten tassuttaa… 

…ja tassuttaa…

…ja tassuttaa.

.

Joka kerta, kun tassu koski myyrää, myyrä vinkaisi ja saattoi jonkun kerran puraistakin tassusta Rasmuksen reaktiosta päätellen. Pikainen tassutus ja tuijotus! Tassutus, nopea tassutus ja tuijotus! Monen kokeilun jälkeen Rasmus uskalsi ottaa myyrän suuhunsa. Äkkiä liikkeelle, tämä aarre pitää viedä sisälle!

Mutta ei, matkalla se putosi monta kertaa ja aina yhtä vahingoittumattoman näköisenä lähti ryömimään eteenpäin. Kiveyksellä se hengähti hetken.

Ei saanut Rasmus myyrää hengiltä, myyrä sen sijaan imi Rasmuksesta mehut pois. Kissa väsähti, ja myyrä vietiin ehjänä takaisin sille suunnalle, mistä se löytyi.

Nolo loppu metsästykselle, ei tällaista täysiveriselle pedolle soisi. :)

Kultainen Killiäinen, Hilli Killi Milliäinen, Pikku Hippi Hillosilmä nukkui kotonaan omalla sohvallaan ikuiseen uneen. Sairaus uuvutti, hoito ei auttanut ja pienet silmät pyysivät päästä lepoon.

Kuka nyt hyppää syliini, kun harjaan hiuksia tai hampaita? Kuka määkäisee, kun kuulee katkarapupussin rapinan? Kuka nyt juoksee luo, kun sitä kutsuu? Kuka kiipeää syliin halaamaan? Kuka kehrää ja kehrää ja kehrää, kun sitä vain vilkaisee? Kultainen Pikku Hippiäiseni, Killiäiseni, Killi Milli Tilliäiseni, Härviäiseni. Pikku Hippi Hillosilmä, Kultainen pieni killi.

Rakastetumpaa kissaa ei voi olla. Surun määrää ei voi käsittää. Ikävä puristaa rintaa.

Jos Rasmus on jossain, se on tuikkivin tähti, iloisimmin soliseva puro, metsän hassuin pieni puu. Se on tuuli, joka kutittelee niin että naurattaa. Vinoon kasvanut kukkanen, jota ei voi katsoa hymyilemättä. Rasmus pieni hirviöläinen, hiiviäinen. Koko elämänsä se oli täyttä kultaa, pelkkää iloa, riemua ja hymyä.

Ei ole sanoja.

:'( 

 ****** 

Tässä vielä elokuussa otettu kuva haudasta, johon on pystytetty muistokivi. Kivi haettiin heti Rasmuksen kuolinpäivänä ja siihen tilattiin muistolaatta.

Maailman kaunein, lempein, rakastavin, paras kissa on poissa.

Ei ole suurempaa tuskaa kuin päästää irti kaikkein tärkeimmästä. Uninalle nukutti, suojeli pahoilta unilta ja herätti, kun piti herätä. Kalle piti kaikesta ja kaikista huolta. Lempeimmin se määräsi meitä.

Kuinka nyt pärjätään? 

Aina iloisesta Rasmuksesta on kertynyt Kuvablogiin nippu kuvia, joille saa vähintään hymyillä, joillekin joskus ihan ääneen nauraa. Päätin kerätä niitä yhteen kasaan, jota voi käydä sohaisemassa, jos tulee tarve saada suupieliä ylöspäin.

Keväällä 2008, aurinkoisena huhtikuisena päivänä Rasmus nautti hiekkakylvystä. Rasmus (niin kuin Kallekin) tykkää kelliä hiekassa, kun on lämmin ja aurinko paistaa. Kun kissa nousee hiekalta ylös, täytyy ylimääräiset hiekat ravistaa pois. 

Auringosta voi nauttia myös puutarhapöydän päällä maaten.

Aina ei pikkukilli näytä iloista naamaa. Joskus voi nähdä Ranen vihaisen etunaaman ja takanaaman yhtä aikaa! Onnellinen on se, joka saa kokea yhden kissan kolmen silmän yhtäaikaisen tuijotuksen...

Vieläkin vihaisemmalta voi pieni kissa näyttää. Joskus täytyy puhua Kallelle isoin kirjaimin. Samoja sanoja saa kuulla koira, joka erehtyy liian lähelle harmajaa hirviötä.

Koska Kalle on se, joka meillä määrää, eikä Rane-paran uhittelevia eleitä ja isoja sanoja oteta tosissaan, on turhautuminen purettava johonkin - tai sitten tulee muuten vaan semmoinen olo, että täytyy saada tappaa joku! Esimerkiksi lampaantalja.

Tappaminen on keskittymistä vaativaa puuhaa, ja jos se keskeytyy, ei ihan heti pääse hetkeen kiinni.

Joskus tekisi ehkä mieli hyökätä jonkun kimppuun, tappaa filtti tai lampaantalja tai villasukka, tai juosta yhdestä ovesta ulos ja toisesta sisään, tai hypätä sohvan yli ja tehdä ilmassa voltti tai täyskäännös, tai... tai... ihan mitä tahansa, nyt täytyy tehdä jotakin, äkkiä!

Kesä on mukavaa aikaa, kun voi ottaa aurinkoa tai hiekkakylpyjä. On tilaa juosta minkä tahansa näkyvän tai näkymättömän perässä nurmikolla. Kesällä voi vaania sisiliskoja ja kuunnella mielenkiintoisia rapinoita heinikossa. On oravanpoikasia, linnunpoikasia, sammakoita ja rupikonnia, hyönteisiä ja hämähäkkejä. Paljon elämää joka paikassa, nähtävää, kuunneltavaa, haisteltavaa... ja ruohoa maisteltavaksi.

Oli kesä tai talvi, niin välillä kaiken riekkumisen, ryntäilemisen, tappamisen, ruohonsyömisen, sähisemisen ja muun tekemisen jälkeen on pakko rentoutua kunnolla.

Rasmuksen kanssa ei ilo lopu. Pikkukissan kahjoiluille ja ilmeilylle saa aina nauraa. Enimmäkseen Rane on kuitenkin pienenpieni, hellyttävä kissa, pikkuinen kissankillikkä, joka täytyy kaapata syliin, pussata märäksi ja rutistaa kunnolla, pitää lujaa kiinni, ettei mikään maailmassa sitä satuttaisi tai tekisi sille pahaa, kun se on niiiiiiiin ihana.

Mitä teenkin, ainakin yksi kissa on mukana. Kahvinkeitossa se avustaa. Kaikkien kissojen tapaan se istahtaa aamun lehden päälle. Tai makaa siinä. Nousen pöydästä, kissa tulee mukaan pukeutumaan. Se haluaa ulos. Päästän sen ulos, kun on kylmä ja lunta, eikä se lähde kauas. On kylmä, kissa haluaa sisälle. Syö vähän. Haluaa ulos. Haluaa sisälle. Ulos. Kylmä. Sisälle. Aamuisin ihmisen tärkein tehtävä on avata ovea, kun kissa haluaa kulkea ulos ja sisään, syömään, ulos ja sisään. Kesällä on helpompaa. Kissa viedään häkkiin eli ulkotarhaan, niin voi rauhassa keittää kahvit ja syödä aamupalan. Muuten kissa on pöydällä lehden päällä, haistelee kahvia ja haukkaa juustoa. Puskee. Kehrää.

Kun nousen pöydästä, kissa seuraa. Jos pysähdyn, se pysähtyy eteeni ja heittäytyy selälleen. Vessaan se tulee mukaan. Se on mukana, kun haen toisen kupin kahvia. Työpöydälle se hyppää, nörttikö luulee olevansa. Kaappaan sen syliin ja pidän vähän aikaa. Hirvittävän onnellista kehräystä, nuolee poskea ja kehrää. Onneksi kissat myös nukkuvat -- sitä enemmän, mitä vanhemmaksi tulevat. Silloinkin niiden täytyy olla mahdollisimman lähellä. Kaikkein paras päiväunien paikka on vapaapäivänä sohvalla kirjaa lukevan ihmisen rinnan päällä tai jalkopäässä pää jalkaan nojaten. Mitä ikinä teenkin, siinä kissa haluaa olla mukana, valveilla tai unessa.

Kun sänkyä pedataan, kissa on mukana. Se hyppää lakanattomalle patjalle ja odottaa uutta lakanaa päälleen. Hyökkäilee myttynä mihin tahansa, kun lakanaa oiotaan. Se on otettava lakanan alta pois, että saadaan pedattua loppuun. Lakanan päällä se vielä hyökkäilee, sitten jää istumaan ääliön näköisenä. Kehrää. Katsoo silmiin, sulkee silmänsä, avaa silmänsä, katsoo silmiin ja kehrää. Peseytyy.

Kun kissa seuraa ja lähden juosten karkuun, kissa juoksee perään. Joskus kurkistan kulman takaa ja katoan äkkiä näkyvistä. Siitäkös kissa innostuu, äää-äääää!, ja juoksee luo, häntä antennina pystyssä. Onnessaan kehrää ja puskee.

Mitä tahansa ei-jokapäiväistä tapahtuu, niin siihen kaksi kissaa innoissaan osallistuu. Helppo työ on vaikeaa, kun samaan aikaan täytyy torjua kissa tai kaksi -- tai viihdyttää yhtä tai kahta kissaa. On varottava, ettei osu kuumalla raudalla silityslaudan päällä makaavaan kissaan. On levitettävä sanomalehtiä koko huoneen lattialle, kun vaihdan kukille multaa: multakasaa parempaa hyökkäily- ja vauhdinottopaikkaa ei ole! Kun tarvitaan yläkaapista tavaraa, on noustava tuolille. Siispä haen tuolin. Samassa kun nostan tuolin ilmaan, sen paino lisääntyy noin 7 kiloa: kissa haluaa matkustaa siinä. On pidettävä varansa, ettei horjahda, kun nousee tuolille ja samaan aikaan selkää pitkin olkapäälle kiipeää kissa, jonka täytyy päästä yläkaappiin. On seistävä tuolilla hieman kumarassa, ettei kissa putoa maahan, ja samalla on estettävä kissan hyppääminen kaappiin, jonne se ei mahdu.

Pahvilaatikossa on aina kissa. Kengännauhoja ei voi solmia ilman kissaa. Lattiarätin jahtaaminen on tilaisuus, jota kissa ei voi jättää käyttämättä. Mikä tahansa arjen työ, johon liittyy mikä tahansa narumainen esine, on työ, johon kissa osallistuu. Ainakin yksi kissa, usein kaksi. Tietenkään ei joulu- tai muita lahjoja voi paketoida sulkeutumatta yksin huoneeseen -- jolloin on kuunneltava kieuntaa, mau’untaa, oven raavintaa.

Kun kissa on vaatinut oven avaamista ja sulkemista, seurannut perässä, vaatinut rapsutusta, sylissä oloa, huomiota, osallistunut kaikkeen toimintaan lehdenluvusta hampaidenpesuun ja ruoanlaittoon, niin illalla se haluaa maata päällä tai vieressä, kun katsotaan tv:tä. Ja kun mennään nukkumaan, juoksee kaksi kissaa edeltä sänkyyn odottamaan. Kalle asettuu tyynylleen, Rasmus jalkopäähän. Ollaan ihan lähellä, kehrätään. Kun illalla sängyssä rapsuttelee Kallen roikkuvaa mahareppua, mahan tarkoitus paljastuu: sen sisällä on unihiekkaa.

Olen kuullut viisaat ja oikeaan osuneet sanat: kun sinulla on burma, et koskaan ole yksin.

• Schleich
• Mieluiten talvimaisema ( en sit matki loksikuuta! )

Kisa päättyy 8.2.10 !    

Palkinnot:                              

1. Onnittelu kortti missä on schleich (vaihto ehtoina koira tai heppa)! 4 kuvaa fafeihin (sisältää 5 tähteä) ja jos et ole suosikki käyttäjä niin suosikki käyttäjäksi..

2. Onnittelu kortti missä heppa schleich!! ja 2 fafeihin (sisältää 5 tähteä )

3. 1 kuva fafeihin (sisältää 4 tähteä)

Osallistujat:

- Ersvin http://kuvablogi.com/nayta/2414277/

-Loksikuu http://kuvablogi.com/nayta/2404890/

- Grazy_Horse http://kuva1.kuvablogi.com/iso/img2412491.jpg

- Novascotiannoutaja http://kuvablogi.com/nayta/2369409/

- Sachiyo http://kuvablogi.com/nayta/2445436/

- Vohvku http://kuvablogi.com/nayta/1830611/

-

-

P.s MAINOSTAKAA!!

P.P.S Vain yhdellä kuvalla saa osallistua!

Rasmus täyttää tänään 13 vuotta, mitä ei kyllä uskoisi. Se on ihan mahdoton riiviö aina, kun se on hereillä. Pitäisi olla ulkona sisiliskoja ja myyriä vaanimassa, juoksentelemassa pitkin pihaa, haistelemassa pusikoita ja jättämässä omat merkit muiden tutkittavaksi. 13-vuotiaana Rasmus on nopea ja innokas metsästäjä, joka kuulee kun myyrä nousee kolostaan ja huomaa metrien päästä sisiliskon hännänheilutuksen - ja hyökkää kimppuun!

.

Synttärin kunniaksi käytiin Rasmuksen kanssa eilen metsässä lenkillä. Kuljettiin vähän eri polkua kuin aikaisemmin, ja se oli melko jännittävää. Piti pysähdellä ja koko ajan huutaa. Kun tultiin peuranpolkujen risteykseen, josta haarautui tuttu ja ennen kuljettu, Rasmus innostui ja juoksenteli polulla kuin omassa pihassaan. Sen piti olla melkein koko ajan edelläni tai sitten se kulki ihan jaloissa. Pari kertaa onnistuin hiipimään viitisen metriä niin, että Rasmus jäi jälkeen. Kun Rasmus huomasi, se lähti juoksemaan niin että tanner tömisi ja maanpohja pölisi. Siinä pitää varoa, ettei astu kissan päälle, kun se juoksee takaa suoraan jalkoihin ja ohi.

.

Illalla Rasmus saa kokonaisia katkarapuja niin paljon kuin se jaksaa syödä. Ainakin 13.

Rasmuksen lempinimiä: Simo, Mus, Ranu, Ranunen, Musi, Musimui, Rauno, Rane, Rusakko-Rane, Rampe, Ramu, Hirviö, Hirviöriiviö, Härviäinen, Härppä, Härpynen, Härppäliini, Härpyijä, Pikkukissa, Killikkä, Pieni hirviö, Hippiäinen, Hippi-Pena, Pena, Huono-Kuono, Hyiks-kissa… Hetkessä ei muista kaikkea, pitänee tulla myöhemmin lisäilemään nimiä, kun muistuu.

Paljon onnea pikkukissa, 13-vuotias Rasmus!

Ajoin pyörällä kohti rantaa. Aurinko oli juuri laskenut mailleen, ja värit rannalla olivat loistavat! Kun olin rannalla, kaivoin kameran laukustani ja otin linssin suojuksen pois ja aukaisin kameran. Ehdin juuri ja juuri saada kuvan, ja akku simahti. Ärähdin ja laitoin kameran takaisin laukkuun. Ei muuta kuin akkua lataamaan ja illemmalla uusiksi! Ajoin kotiin ja laitoin kameran akun latautumaan. Jäin odottelemaan.

Pian akku oli latautunut, onneksi se latasi sen puolessa tunnissa. Kun akku oli loksahtanut paikoilleen kameraan, laitoin kameran laukkuun ja ajoin vauhdilla takaisin rannalle. Onneksi värit vielä hohtivat rannalla! Hihkaisin ja rannalla napsin kuvia mielin määrin. Seuraavaksi lähtisin etsimään oravia. Ajoin suokukonkadun kautta kaakkurintielle. Pysähdyn tutun koiranhäkin kohdalla ja koira haukkuu minulle iloisesti. Se piristi edes vähän minua. Nousin pyörän selästä ja tiirailen männyssä kiinni olevan linnun syöttölaudan sisälle. Ei, ei näy kurren varjoa. Rypistin kulmiani. Tänään ei todellakaan olisi paras kuvauspäiväni uudella kameralla! Oravia ei näkynyt, joten ajoin kotiin rauhallisesti, vähän ärtyneellä mielellä. Ei aina voi olla hyvä kuvausonni! :)) Muistakaa tekin Kuvablogilaiset se!!!! Tossa on kuva siitä auringonlaskusta joka oli sillo.

Kiitosta jos joku osaisi vastata. :)

Siis: Nimiehdotuksia!