Kuvia saa suuremmaksi klikkaamalla niitä. Kommentteja olisi kiva saada!

1. Siperiantiikeri on kissaeläimistä suurin.

2. Valkopääsaki, uros

Valkopääsaki, naaras

3. Vaippapaviaani

4. Alppikauris

5. Aasianleijona

6. Kultapanda ääntelee monin eri tavoin mm. haukkumalla ja lintujen tavoin visertämällä.

7. Lumivuohi

8. Valkotöyhtötamariini

9. Keltaleijonatamariini

10. Punaniskavallabi

11. Takini

12. Kääpiömangusti

13. Hyppytamariini

14. Harmaahylje

15. Kaksikyttyräinen kameli voi elää 30 päivää ilman vettä.

16. Aksolotli on sammakkoeläin joka pysyy sukukypsänäkin toukka-asteella ja elää vedessä. Joskus harvoin aksolotlit voivat käydä läpi muodonvaihdoksen ja nousta maalle.

17. Emu

18. Flamingo kykenee taivuttamaan jalkansa polvista eteenpäin.

19. Kuhertajagaselli

20. Rubiini-iibis

21. Lumileopardi

22. Mongolian villihevonen

23. Manuli

24. Guanako

25. Ahma

26. Hanhikorppikotka voi olla jopa metrin korkuinen.

27. Partakorppikotka murskaa luita pudottamalla ne korkeuksista kalliolle ja syö sitten luuytimen.

28. Kalottiaratti

29. Munkkiaratti

30. Iguaanalisko voi painaa jopa 10 kiloa.

31. Hoffmanninlaiskiainen on niin laiska että sen karvoissa kasvaa vihreää levää. Se nukkuu puussa vähintään 15 tuntia vurokaudessa ja kerran viikossa se vaivautuu laskeutumaan maan pinnalle tekemään tarpeensa!

32. Karhu

33. Kulaani

34. Vapiti eli Kanadan hirvi

35. Vesikko on kuollut Suomen luonnosta sukupuuttoon. Viimeisin havainto luonnossa on vuodelta 1992.

36. Visentti on eurooppalainen biisoni.

37. Melasammakko

38. Mattopyton

39. Oliivihietakäärme

40. Tunturipöllö

41. Saukko

42. Viirupöllö

43. Amazoninjokikilpikonna

44. Huuhkaja

45. Mehiläishaukka

46. Riikinkukko

47. Kääpiövyölisko

48. Norsupäästäinen

49. Okahiiri

50. Vihreä puupyton

51. Pantterikameleontti

52. Keltajuovanuolimyrkkysammakko puolustautuu erittämällä ihostaan myrkkyä.

53. Sininuolimyrkkysammakko

54. ja 55. Isompi on kannuskilpikonna (painaa aikuisena yli 100 kiloa) ja pienempi leopardikilpikonna

56. Egyptinkilpikonna

57. Puukäärme

58. Kiinan krokotiililisko

59. Okapiru on 15 cm pitkä kummitussirkka.

Varpunen

60. Sarvirottakäärme

61. Ruusukuoriainen

62. Kani

63. Jokin kahlaaja-lintu, jos joku tietää lajin saa kertoa!

64. Madagaskarin sihisevä torakka

65. Kala

66. Metsäpeura

Näiden eläinten lisäksi Korkeasaaresta löytyy mm. myskihärkä, naali, amurinleopardi, haisunäätä, tukaani, haikara, keisaritamariini, kääpiösilkkiapina, eurooppalainen villikissa, amurinpantteri, aguti, villimarsu ja ilves...

Eläimien lisäksi Korkeasaaresta löytyy noin 1000 erilaista kasvilajia.

Korkeasaaren nettisivut: http://www.korkeasaari.fi/

Matkapyöräksi valitsin tällä kertaa maastopyörän johon asensin etulaukut, tankolaukun ja tarakan. Renkaat vaihdoin paremmin rullaaviin ja vaihdoin kädensijat Ergo-malleihin (osoittautuivat hyviksi).

Täysjousto ei ollut ehkä paras vaihtoehto maantie/hiekkatie-ajoon, mutta eipä tuosta sanottavammin haittaakaan ollut.

ENSIMMÄINEN PÄIVÄ

Menin aamupäiväksi vielä töihin ja livistin sieltä Tikkurilan juna-asemalle josta tournee alkoi.

Keli oli kolea ja kostea, satoi hissukseen mutta sääennuste lupasi PohjoisKarjalaan poutaa.

Junamatka meni mukavasti ja Kiteelle päästyäni keli oli jo suorastaan helteinen.

Vr:n pyörätelinehässäkkä sai aikaan humoristisia kommentteja, uskomaton laitos!

Ajelin juna-asemalta Kiteen keskustaan kaffelle ja katselemaan paikallista menoa. Aikani siinä toljottelin ja vääntäydyin taipaleelle. Ensimmäinen etappi oli rajanpinnassa oleva Värtsilä. Unelias, mukava pikkukylä. Join baarissa kaffet ja kuuntelin paikallisten rekkamiesten rahtijorinoita.

Värtsilästä jatkoin pikkuteitä myöden eteenpäin ja sain nousta ensimmäiset vaarat. Välillä pysähdyin pitämään taukoja ja nautiskelemaan maisemista. Ajaminen maistui mukavalta.

Pysähdyin Öllölässä paikallisen kirpputorin luo, ja kyselin yöpymisvinkkejä paikan pitäjältä. (olihan veikeän näköinen herra). Neuvoivat ystävällisesti ajamaan vähänmatkaa eteenpäin Kosken-niskalle, missä olinkin ensimmäisen yön.

Paikalla oli pari asunto-autokuntaa joiden isännät tulivat juttusille. Olivat vaimoinensa lomamatkalla ja kertoivat olevansa Tampereelta kotoisin.

Mukavaa porukkaa, täyttivät juomapullonikin omista tankeistaan!

Kokkailin pussimuonat ja tarjosin kaveruksille kuumat rommit kiitokseksi vedestä. Teltan laitoin siihen sivummalle ja kömmin maate.

TOINEN PÄIVÄ

Aamulla nousin varhain ja keitin myslipuurot. Katselin vähän ympäristöä ja lähdin jatkamaan eteenpäin.

Mukavia maisemia katsellen ajelin Tuupovaaraan. Pakko oli poiketa Jaska Tepon kantapaikassa: "wirsuvaarassa" yhdellä tuopposella, kulttuuriteko, sanoisin! Terveisiä kaimalle!

Jaahas, perskat poskeen ja taipaleelle, sanoi appi-ukkovainaa!

Mutkaisia ja mäkisiä hiekkateitä, vaaramaisemia ja vesisadetta. Sitä on pyöräretkeily parhaimmillaan. Haukivaaran kyläkaupalla pysähdyin jäätelölle. Täällä sain kokea karjalaisten ihmisten vieraanvaraisuuden!

Toivat kesäpöytään kahvit ja jäätelöt, kauppias (melko puhelias sellainen) kantoi jopa oluen minulle siihen! Paikallinen vanhapoika saapui pappatunturilla jutturinkiin ja tarjosi juuripoimittuja lakkoja. Ihme, etten laittanut telttaa siihen pystyyn, tuntui kuin olisin asunut aina täällä! mukavia ihmisiä kertakaikkiaan!

Mukavan huilituokion jälkeen ajelin hiekkatietä pitkin Ilomantsiin. Baarin terassilla istuskellessa, katselin kun kylän raitilla meni harrikoita kuin Ameriikassa konsanaan. Terassilla istui pari vanhempaa partahemmoa, ja uskaltauduin kysymään että mikä tapahtuma on kyseessä.

Sanoivat olevan Finnish H-D clubin juhlarallin paikallisella leirintäalueella. Että näin, hienoa oli ajella kun harrikoita huristi ohi kamalan metelin saattelemana.

Saavuin sitten Petkeljärven kansallispuistoon, josta olin varannut saunan. Muille retkeilijöille vinkiksi: Petkeljärven palvelut ja yleinen siisteys oli silmiinpistävän hyvät! Rantasauna ja keittokatokset olivat todella siistejä ja suhteellisen uusia. Tätä paikkaa voi suositella varauksetta kenelle vain!

Telttapaikan sain mukavalta mäntykankaalta. Päivä oli täynnä.

KOLMAS PÄIVÄ

Heräsin kun sade ropisi teltan kattoon. Kömmin ulos ja menin "keittokatokseen" aamiaista vääntämään. Täälläkin kaikesta huokui siisteys ja järjestys.

Puurot ja leivät poskeen ja taipaleelle. Ajoin Oinas-salmen kautta Möhköön.

Möhkössä kävin kaupassa ja "Mantassa".

Matka jatkui Viinivaarantietä Hattuvaaraan Taistelijantalolle jossa nielaisin lounaan. Röyh! Matkanvarrelle jäi hienoja paikkoja esim. Palovaaran mottitaistelujen muistomerkki. Kunnioitusta herättävä paikka!

Kupu ravittuna poljin eteenpäin Naarvaan. Soitin Patvinsuon kansallispuiston "respaan" ja varasin itselleni saunan. Se tulikin tarpeeseen, sillä alkoi satamaan ja loppumatkan Patvinsuolle poljin rankkasateessa.

Tämä väli on kapeaa hiekkatietä joka liettyi niin kuraiseksi, että takavaihtaja alkoi temppuilemaan ja kastuin läpimäräksi. Eniten tässä harmittaa oma tyhmyys, kun en ole investoinut kunnolliseen gore-tex sade-asuun. Nyt on ostoslistalla!

Saavuin Patvinsuon luontokeskukseen likomärkänä.

Patvinsuon palvelut olivat vaatimattomat, mutta hyvät. Infotupa oli kiinni joten kaffet jäi juomatta. Yleinen siisteys loisti myös täällä ja kaikki paikat olivat kunnossa.

Saunavuoro oli kaksi tuntia, joten sain kuivateltua enimmät kamat suurinpiirtein kuivaksi. Itsepalvelu periaatteella toimiva rantasauna oli siisti ja idyllinen. Täällä sain peseytyä ja levähtää rauhassa. Pesin fillarin järvessä ja huolsin ketjut ja takavaihtajan.

Telttapaikka oli jälleen tasaisella mäntykankaalla. Teltta pystyyn ja iltapalaa tekemään. Keittokatos oli jo aika monta kattilaa ja kulkijaa nähnyt, mutta toimiva. Keittokatoksella tutustuin kahteen Norjalaiseen kalamieheen, juttelin heidän kanssaan "bad english"(huonoa englantia).

Kaverukset olivat tulleet pariksi viikoksi Suomeen kalastamaan ja kehuivat maatamme hienoksi paikaksi. Vertailimme Suomen ja Norjan hintatasoja ja kehuivat Norjan parhaaksi paikaksi Lofootteja. Kaverit ihmettelivät kovasti hyttysmyrkkyä (Off), jota suihkuttelin jalkoihini. Eivät tienneet sellaista olevankaan. Hyttyset olivat syöneet toisen kaverin ranteet aika huonoon kuntoon. Tästä kauhistuneena annoin kavereille repustani täyden off-pullon.

Katselin siinä samalla poikien kalastusvälineitä, ja annoin kundeille vielä pari viehe-suositusta, jotka mielestäni olivat sellaisia, joilla kannattaisi kaloja koittaa narrata. Toivottelin kalaonnea ja vetäydyin nukkumaan.

Sade rummutti teltan kattoa. Nukahdin.

NELJÄS JA VIIMEINEN PÄIVÄ

Aamu alkoi vesisateessa, ja puuroa tehdessä päätin ajaa Lieksaan ja päättää reissuni sinne. Olin kastellut kamani aika pahasti surkeiden sadevarusteiden johdosta ja säätiedotus lupaili jatkuvampaa sadetta.

Aamupalan jälkeen täytin juomapullot kaivovedellä, ja lähdin kohti Karhuvaaraa ja Lieksaa. Patvinsuolta Karhuvaaran kautta Ruunaalle kulkee ns. maisematie, jonka ajattelin lopuksi ajaa.

Komeat oli maisemat ja todellakin ajamisen arvoinen pätkä. Sadekin taukosi sopivasti ennen Lieksaa, ja sain ajella loppumatkan kuivin jaloin.

Reissuni päätin siis Lieksaan, ja kaiken kaikkiaan "taskuun" jäi hienoja maisemia ja kokemuksia. Ihmiset näillä selkosilla ovat aitoja ja mukavia.

Kyllä Pohjois-Karjala on todella mahtava ja käymisen arvoinen paikka!

Suosittelen!

soromnoo !!

 Varusteet:

Pyörä:

• Kärry+ kassi + mustekalat
• Etulaukku
• Juomapullot
• Mittari ja lukko

Työkalut:

• Rengasraudat, paikat, varakumi, ilmastointiteipin palanen
• Pumppu, rätti
• Ketjuöljy
• Ketjunkataisija, varalenkkejä
• Leatherman
• Taskari, pinna-avain, kuusioavaimet

Tarvikkeet:

• Teltta, alusta, makuupussi ja tyyny
• Narua, pyykkipoikia
• Kartta
• Puhelin ja laturi
• Lehtiö ja kynä
• Kamera ja varapatterit
• Tulitikut
• Puukko
• Trangia, tulitikut, kaasupullo, sieni, haarukka/lusikka
• Kuksa
• Neulaa, lankaa ja hakaneuloja

Terveys:

• Urheilujuomapussit 16kpl
• Hammasharja, tahna, dödö ja saippua
• Vaseliini
• Hyttyskarkote
• Aurinkorasva
• Kyypakkaus ja burana
• Laastari

Tekstiilit:

• 2x Pyöräilypaita ja sadetakki
• Pyöräilyhousut
• Hanskat, lahkeet, hihat ja aurinkolasit
• Pyöräilykengät, ajosukat 2x ja sadesuojat sekä tavalliset kengät
• Takki, pitkät housut, t-paita 2x, shortsit ja pitkähihainen fleece
• Kalsarit 3x, sukat 4x
• Pyyhe ja uikkarit
• Kuivausliina

Ke 9.7 Ylläksen maisemareitti

Pientä alkuverryttelyä tulevaa koitosta varten. Korkeusero n. 200m, pituus 10km ja keskari 29km/h. Nyt osaan kuvitella miltä kunnon alppietapit saattavat tuntua. Ylös mentiin n. 15km/h ja alas n. 60km/h ilman kärryä. Sykkeet olivat pilvissä ylämäen ajan.

Ensimmäinen päivä

La 12.7, 163km, 27.8km/h ja 5.52h.

Lähtö Ylläkseltä pilvisessä kelissä klo 10. Ensimmäisenä oli edessä Jauhojärven tienpätkä kunnon perinteistä hiekkatietä keskellä suomaisemia. Mukava alku.

Kaukosentielle päästyäni alkoivat mäet. Olivat sen verran jyrkkiä että loppu välitykset ja usko kesken vaikka en jalkamieheksi joutunutkaan. Sain kuitenkin poroilta sen verran kannustusta että matka jatkui. Rovaniementielle päästyäni muuttui tie paljon tasaisemmaksi polkea. Ounasjoen varrella oli kivoja maisemia pitkin matkan. Heti Kaukosen jälkeen tuli kunnon sadekuuro, mutta sateen tauottua kuivuivat kamat vartissa, joten eipä siinä ollut valittamista. Matka jatkui Lohinivalle, jossa pidin kahvipaussin lohihovissa. Paikalliset kaljalla olleet tyypit ihmettelivät kovasti etelän miehen hulluutta ja olivat muutenkin kovin kiinnostuneita.

Lohinivan jälkeen alkoi matka pikku hiljaa tuntua jaloissa –peräkärry lisää vastusta sen verran että jo noin 100km kohdalla huomasi polkeneensa. Välimainintana täytyy kiittää paikallisia autoilijoita, jotka väistävät varsin kuuliaisesti ja tilanteissa, joissa tulee vastaan toinen auto samanaikaisesti, he odottavat kiltisti takana kunnes vastaantuleva on mennyt ohi. Tässä olisi etelän autoilijoilla oppimista. Pientareita täällä ei ole nimeksikään, mutta ei sen puoleen liikennettäkään.

Meltauksessa alkoi jälleen sataa, mutta maisema Ounasjoen ylittävältä sillalta korvasi kaiken. Myös Marraskosken pysähdyspaikalla avautui komea maisema. Itikoita oli vaan siinä määrin ettei sinne pitkäksi toviksi viittinyt jäädä. Loppumatka olikin sitten kunnon vääntöä. Pausseja tuli pari ylimääräistä, koska jalat ja selkä kaipasivat verryttelyä 20km välein. Viimeiset 10km laskinkin sitten vain kilometrejä perille asti. Viimein tuli vastaan Rovaniemi ja aurinkokin alkoi paistaa juuri sopivasti. Parit kaljat kaupasta ja nokka kohti Ounaskosken camping aluetta. Camping alueella odotti ensimmäinen ikävä yllätys – yöteltassa maksaa 19e! Olin kuvitellut maksujen olevat jotain 5-10e. Noh, alue on kaikinpuolin hieno ja muutkin puitteet kunnossa paitsi että mäkäräisiä on ihan pirusti. Illalla törmäsin vielä pariin italialaiseen heppuun, jotka olivat polkemassa Helsingistä Nordkappiin. Aika poikia olivat. Nyt ei muuta kun nukkumaan.

Su 13.7, 158km, 26.2km/h ja 6.03h.

En saanut kunnolla nukuttua valoisuuden, kramppien ja lämmön takia. Katkonaisen yön jälkeen nousin klo 8. Aamupuurot ja tsumpit tuli keiteltyä trangialla. Kamat kasaan ja lähtö aurinkoiselta Rovaniemeltä klo 10. Huomasin satulan olevan sen verran löysällä, että penkkiä saa kierrettyä käsin helposti. Kun aloin kiristämään pulttia kuului NAKS! Klämpin pultti meni poikki! Aargh! Ja totta kai oli sunnuntai ja kaikki kaupat kiinni. No onneksi leirintäalueen isännältä löytyi miljoonapakista sopiva pultti ja mutteri, joten matka sai alkaa. Ensimmäiset 50km olivat oikein mukavia aurinkoisessa säässä eikä matkakaan tuntunut vielä jaloissa. Mutta sitten alkoi Ranuan ylle kertyä tummia pilviä.

Noin 30km ennen Ranuaa alkoi ensin ripsiä, joten ajattelin heittää sadevermeet ylle. Kilometrin päästä satoikin kunnolla eikä yltynyt vastatuuli yhtään helpottanut asiaa. Sade vain yltyi kohti Ranuaa ja kun lopulta pääsin Ranualle olin kuin uitettu koira. Ranuan kattavasta ravintolatarjonnasta (2 huoltamoa, turistirysä ja lounaspizzeria) valitsin pizzerian. Siellä söin ja kuivattelin kamppeita sekä odottelin sateen laantumista. Paikalle olivat myös osuneet pari kaveria, jotka olivat matkalla Savonlinnasta Utsjoelle. Täytyy nostaa jälleen hattua, sillä kaverit olivat liikkeellä perus 80-lukulaisilla pyörillä (ainakin toinen oli) ja lenkkareilla. Sade taukosi hetkeksi, jonka katsoin olevat oikea aika lähteä, mutta jo noin parin kilometrin jälkeen alkoi ripsiä ja sade vaan yltyi. Siinä lensi ärräpäät. Asmuntin kohdalla taivas sitten repesi, mutta onneksi kohdalle sattui melko pian katoksellinen bussipysäkki, jonne menin pitelemään sadetta. Odottelin siellä noin puolituntia jolloin sateeseen tuli pieni tihkutauko. Muutenkin keli näytti kirkastumisen merkkejä. Taas päästiin pari kilometriä ja sade yltyi. Pian satoi kaatamalla eikä sateensuojia ollut mailla halmeilla. Kun vihdoin semmoinen kohdalle sattui totesin sen olevat hyödytön, koska olin aivan läpimärkä. Siinä tuli käytyä läpi litannia kauneimpia kirosanoja sekä veisattua pari Suomi-balladia hullun-kiilto silmissä. Voi pojat, tämä se on jotain! 20km ennen Pudasjärveä sade lakkasi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Etsin sopivan pysähtymispaikan ja väänsin suurimmat vedet kamoista pois, jotta ennättäisivät edes vähän kuivua.

Tässä vaiheessa arse oli osoittanut mieltään jo jonkin aikaa ja meno vaan paheni. Onneksi leirintäalue tuli pian vastaan ja pääsin kyhämään telttaani Jyrkkäkoskelle. Perillä odotti yleinen saunavuoro, jonka koin aikamoiseksi ylellisyydeksi märän päivän jälkeen, mutta leirintäalueelta ei saanut bisseä, joten sitä piti vielä käydä hakemassa. Reba oli vaan niin kipeä ettei sillä tohtinut istua kuumille lauteille. Maisemallisesti päivästä ei alkua lukuunottamatta jäänyt paljon käteen sään vuoksi. Nyt ei muuta kuin ansaittu kalja nassuun ja huomenna kohti vaaramaisemia.

Ma 14.7, 161km, 25,4km/h, 6.20h.

Yö meni ihmetellessä kramppailevia jalkoja enkä jaksanut klo 7 pitempään kökkiä makuupussissa. Aamupalalla tutustuin hollantilaiseen pariskuntaan, joilla oli ikää yli 60. Olivat viime kesänä polkeneet USAn halki (8000km) ja nyt olivat reissanneet Kööpenhaminasta Ruotsiin, josta edelleen Norjaan Lofooteille ja sieltä Nordkappiin. Olivat ottaneet sieltä bussin Rovaniemelle ja jatkaneet sieltä matkaa etelään. Siinä kuuntelin korvat punaisina heidän tarinoitaan ja tarjosin heille pannukahvit heidän käyttämän nescafen sijasta. Suuntasin sarvet kohti Puolankaa ja eiku menoks. Heti alkuun huomasin että polvet olivat hieman kipeät, josta olin huollissani tietäen edessä olevat mäet. Ensimmäisen 10km aikana ajattelin, että jos nämä mäet eivät ole tämän kummoisempia niin hyvinhän tämä menee. Taukoa pidellessä lampsi poro paikalle ihmettelemään etelän miehenmenoa. Siinä se möllisteli 5 minuuttia välittämättä minusta sen kummemmin.

Tauon jälkeen alkoi mäet kasvaa ja polvet tulla yhä kipeämmäksi vaikka pyrin polkemaan pienillä välityksillä. Päätin lyhentää paussivälin 20km:riin, joka osoittautui oikeaksi ratkaisuksi. Loppumatka Puolangalle sujuikin kohtuullisen hyvin vaikka polvikivut, mäet ja vastatuuli hieman jarruttivatkin matkat tekoa. Keli oli kuitenkin muuten kiva reissun taittamiseen.

Noin 25km ennen Puolankaa tuli vastaan ensimmäinen pyörämatkailija tienpäällä. Tämä kaveri (n. 50v) oli varsinainen maanteiden sankari. Jutut olivat huisia ja niin oli varustuskin. Kaveri polki nahkasandaalit jalassa, tuulihousuissa, mustavalkoisissa näppylähanskoissa ja pitkässä parkatakissa?! Kaiken lisäksi kaveri oli teipannut housun lahkeet kiinni muutamalla kierroksella maalarinteippiä. Lisäksi, hän kertoi tekevänsä peräkärryn polkupyörään, jossa voisi nukkua. Naureskelin vielä pitkän tovin jatkettuani matkaa. Vähän ajan kuluttua tuli vastaan reissun ensimmäinen maantiepyöräilijä. Kohtaaminen tapahtui normaalilla moikkaamisperiaatteella, mutta noin 10km jälkeen tuli tämä sama kaveri rinnalle polkemaan. Loppumatka menikin joutuisasti Arton kanssa jutellessa niitä näitä. Lopuksi Arto vielä ohjasi minut Puolangalla yhteen parhaimmista seisovistapöydistä missä olen koskaan syönyt.

Pitkäksi venyneen ruokatauon jälkeen jatkoin matkaa. Kipeät polvet muistuttivat välittömästi olemassaolostaan. Noh, onneksi Arto oli vinkannut että tie Vaalaan olisi tasaista. Mitä vielä! Mäet jatkuivat samaa rataa seuraavat 20km aina Poukiolle asti. Kuin kirsikkana kakun päällä oli vielä kunnon nousu kylän päälle, jossa polveni sanoivat POKS! Poukiolta olikin sitten kiva lasku alas, jossa pystyi jopa katselemaan maisemia kun polvikipu helpotti. Mäkien jälkeen tuli tien viereen pieni uimapaikka, jossa oli kaksi pyöräilijää ottamassa aurinkoa alasti. Menin rohkeasti kyselemään näiltä että minkälaista olisi tie edellä. Saksalaiset pyöräilijät sanoivat sen olevan onneksi hyvin tasaista. Vastapalveluksena kerroin mäistä, jotka heitä odotti. Viimeiset 50km leirintäalueelle meni hammasta purren hyvin hiljaa. Kerralla ei pystynyt polkemaan kuin 10km, jonka jälkeen oli pakko pysähtyä venyttelemään. Paussin jälkeen pääsi pari kilometriä ennen kuin kivut palasivat. Nyt odottelen pelon sekaisin tuntein, että pystyykö huomennapolkemaan vai katkeaako peräti koko reissu tähän.

Ti 15.7, 121km, 25.8km/h, 4.50h.

Aamuyöllä heräsin kun alkoi sataa ja ei kun ulos ja kamppeet narulta sisälle. Loppuyö menikin hyvin – ensimmäinen yö ilman kramppeja. Aamulla kun heräsin totesin, että vieläkin sataa, jottei mikään kiire tässä ole. Kun aikanaan nousin huomasin heti polvien olevan tosi kipeät ja jäykät. Siinä koko aamupäivä sateli aina klo 14 saakka, joten käytin ajan venyttelyyn ja paskan puhumiseen leirin isäntien kanssa. Oli muuten varsin kiva alue upealla paikalla tuo Oulunjärven leirintäalue. Lopulta totesin että pakkohan sitä tästä on lähteä sään ja polvikipujen uhallakin. Kävin vielä polkemassa koelenkin ilman kuormaa joka ei kyllä vakuuttanut tulevien kilometrien sujuvuudesta. Onneksi luvassa oli tasaista maastoa. Poljin aluksi Kestilään läpi perinteisen maalaismaiseman, jossa ilokseni näin paljon lehmiä ja kurkia. Kestilässä kävin kaupassa, jossa paikalliset maajussit katselivat minua oudoksuen (olisikohan vaatteilla ollut osuutta asiaan).

Kestilästä matka jatkui Pyhäntään ja polvikivut rassasivat koko ajan niin paljon että pausseja oli pakko pitää 20km välein. Plan B oli että jäisin Pyhäntään yöksi jos kivut olisivat kovat, mutta kartalle merkitystä leirintäalueesta ei ollut tietoakaan. Paikallinen kaveri tiesi kertoa, että tie Kiuruvedelle oli aluksi tasaista, mutta loppumatkasta olisi luvassa mäkiä. Rohkeasti lähdin liikkeelle ja alkumatka sujui joten kuten kipuja ja nohevaa vastatuulta taistellen. Tavoitteeni oli olla Kiuruvedellä ennen klo 21, jotta saisin kaljaa illaksi –mitäpä ei pieni ihminen tekisi oluen vuoksi? Sää oli muuttunut aurinkoiseksi, joten ajattelin häivyttää rusketusraitoja polkemalla ilman paitaa. Matka jatkui tasaisena aina Viitamäelle asti, josta mäet alkoivat. Siinä ajattelin että nyt se veri punnitaan. Ensimmäisen nousun jälkeen pidin paussin Viitamäen päällä varsin kauniissa Suomalaismaisemassa.

Matka jatkui ja mäkiä riitti. Onnekseni kokeilin polkea mäkiä putkelta peräkärryn kanssa, joka auttoi. Polvet eivät kipeytyneet läheksikään niin pahasti kuin aiemmin. Välianekdoottina mainittakoon, että juju peräkärryn kanssa putkelta polkemiseen on tasaisuus. Kun mies ja pyörä ei heilu sivulta sivulle ja polkemin putkelta on muutenkin sulavaa, tulee kärry mukavasti perässä. Yllätyksekseni, kun mäet kasvoivat niin polvet avautuivat ja meno parani ja kuinka ollakkaan kerkesin Kiuruvedelle kaljakauppaan. Paikallinen leirintäalue olikin sitten aikamoinen pettymys keskellä teollisuusaluetta. Mukaavaa oli kuitenkin tutustua caravaanaripariskuntaan, jotka kertoivat ajaneen ohitseni ainakin 3 kertaa viime päivinä. Meillä riitti mukavasti juteltavaa näiden Tamperelaisten kanssa pitkälle iltaan. Kello on nyt 1 joten on aika painua pehkuihin.

Ke 16.7, 93km, 23.8km/h, 3.53h.

Heräsin jälleen sateen ropinaan. Lisäksi teollisuusalueella oli alkanut kuulua sekalaista kolinaa ja junapillien ääniä jo klo 6. Aamupala tuli laitettua normaaliin tapaan ja pakkasin märän teltan kasaan ja lähdin klo 10 kohti Pielavettä. Heti tielle päästyäni huomasin että keli oli yksinkertaisesti paska. Vettä tulla tihutti ja vastatuulta oli noin 10m/s, lisäksi polvet olivat jo tuttuun tapaan jälleen kipeät. Olen alkanut jo henkisesti valmistautua siihen että polvet ovat kipeät koko loppureissun ajan. Kun olin polkenut vähän aikaa, tuttu matkailuauto ohitti minut jo 4 kerran ja näytti vielä hätävilkkuja toivottaakseen tsemppiä yksinäiselle polkijalle. Maisemia ei tullut paljon kateltua kun sää oli niin kehno, joten ajelin vain pienissä pätkissä kohti Pielavettä. Vähän ennen Pielavettä taivas osoitti kirkastumisen merkkejä ja mieliala koheni. Saavuinkin lopulta sateettomalle Pielavedelle klo 13. Kävin paikallisessa ravintola Laivurissa syömässä pizzan ja ravintolan netistä katselin tulevaa säätä. Toteutuneet sademäärät Jyväskylän ja Lahden seutuvilla eivät lupailleet hyvää, mutta tulevien tuntien ennusteiden mukaan sateiden piti kuihtua kasaan.

Toisinkävi – todellakin. Kun lähdin Pielavedeltä aurinko vielä pilkahteli, mutta jo Säviän tienhaarassa alkoi vismoa. Ei muuta kuin sadetakki niskaan. Ajattelin, että polkisin pienessä sateessa, koska olin jo kastunut aamupäivällä. Mitä edemmäksi pääsin, sitä kovemmaksi yltyi tuuli ja sade. Lopulta alkoi sataa niin paljon etten nähnyt enää tietä, joten etsin lähimmän sateensuojan joka oli hylätyn mökin räystään alla. Sinäänsä ei olisi ollut mitään tarvetta seistä sateensuojassa, koska olin kuin järvessä uinut, mutta olisi tuntunut hassulta seistä tien laidassa tumput suorina keskellä kovinta kaatosadetta. Kun sade laantui jatkoin matkaa kohti Tervoa ja Lohimaata. Sade yltyi uudelleen ja ajattelin että ei tässä enää ole kuin 10km jäljellä, poljetaan nyt vain perille. Loppujen lopuksi tilanne oli aika koominen: keskellä sadetta, tuulta ja polvikipuja aloin kirota täyttäkurkkua kaikki kirosanat jotka vain keksin. Tämän jälkeen aloin vain nauraa hysteerisesti ja lopusta en paljoa muistakkaan. Saavuin kuitenkin Lohimaahan, jossa ilokseni sain kuulla että leirintäalueella on vapaasti käytettävissä oleva sauna. Kun pääsin itse leirintäalueelle, huomasin että leirin ainoat vieraat itseni lisäksi olivat laittaneet saunan valmiiksi päälle. Saunoin 3 tuntia kuivatellen kamoja, juoden kaljaa ja saunoen. Tämä oli tämän reissuntähän astisista päivistä ehdottomasti paskin ja lyhin. Toivottavasti huomenna on parempi päivä. Ainakin sääennuste on armollisempi.

To 17.7, 112km, 25km/h, 4.29h.

Heräsin aurinkoiseen aamuun ja siihen että teltta alkoi käydä kuumaksi. Aamutoimien jälkeen lähdin polkemaan kevein mielin, sillä ilma oli hieno, kuten myös maisemat. Jalatkaan eivät olleet läheskään niin kipeät kuin eilen, ainoastaan navakka tuuli hidasti matkantekoa. Mäetkään eivät juuri haittanneet. Saavuinkin alta aikayksikön “verrattomaan Vesantoon”, joka oli idyllinen pikkukylä keskellä Suomea. Jatkoin kohti Konnevettä, matkalla pysähdyin Neiturin kanavalle ja kävin kummastelemassa maatuneita juoksuhautoja. Ah - ihanaa, tämmöistä sen pyörämatkailun tulee olla.

Pääsin mukavasti Äänekosken tielle, jossa sain kiinni kaksi pyöräilijää keltaisissa huomioliiveissä. Olivat kartuttamassa Suomen maantievarsien kasviharvinaisuuksia. Kuvittele mikä ammatti – polkevat tsygällä ja kattelevat pientareita koko päivän. Äänekoskentiellä mäet tuntuivat vain kasvavan vaikka oltiin jo isommalla valtatiellä, mutta onneksi Konnevesi tuli pian vastaan ja pääsin ansaitulle ruokatauolle. Syötyäni katselin jälleen tuleviä säitä netistä, jotka lupailivat sadetta jälleen iltapuolelle. Päätin yrittää Hankasalmelle nopeasti ennen sateiden tuloa. Lähdettyäni liikkeelle huomasin tummien pilvien vyöryvän minua kohti. Polvet olivat tulleet venyttelystä huolimatta ruokatauon aikana kipeiksi. Hankasalmen tielle päästyäni elättelin toiveita tasaisemmasta maastosta, mutta turhaan. Mäet kävivät paikoitellen todella jyrkiksi, mutta en aikonut alistua taluttamaan pyörää - vieläkään. Maisemat olivat tosi hienoja ja näytti siltä etten aivan heti kastuisi. Ennen Ristimäkeä oli yksi tämän reissun kovimmista mäistä ja hieno kuruntapainen paikka, josta tuli napattua kuvakin. Heti Ristimäen jälkeen alkoi ripotella, joten pysähdyin pukemaan sadevermeet ylle, mutta kun olin pukenut oli kuuro jo mennyt ohi. Jatkoin matkaa Hankasalmelle ja hoilasin Eppujen “Tuhansien murheellistenlaulujen maan” varmaan kymmenettä kertaa, joka on toiminut eräänlaisena tunnelman nostajana pitkin matkan. Pääsin Hankasalmelle lopulta kastumatta ja kävin kaupassa. Kaupasta tultuani huomasin että mittarini oli tiltannut. Sinne menivät kaikki reissutiedot. No, onneksi pidin tätä päiväkirjaa johon olin merkinnyt edellisten päivien tiedot. Perillä tutustuin oikein mukavaan pariskuntaan Taistoon ja Sinikkaan, joiden kanssa tulikin rupateltua koko ilta ihaillen samalla Hankasalmen auringonlaskua.

Pe 18.7, 147km, 25km/h, 5.53h.

Heräsin klo 6. Tarkoitus oli päästä aikasin liikkeelle, koska oli pitkä matka Pulkkilanharjulle edessä. Pääsin lähtemään klo 8 ja huomasin heti että jalat olivat aivat tolkuttoman jumissa. Matkan teko oli aluksi karvasta tervan juontia eivätkä jalat tahtoneet pyöriä millään. Onneksi reba ei ollut moneen päivään enää vaivannut, johtuen kai runsaasta vassun käytöstä ja satulan muotoutumista. (Vaikka satula ei ollutkaan uusi, niin selvää muodon muutosta parempaan oli tapahtunut reissun aikana). Olin kuitenkin reissun kokemuksista viisastuneena oppinut ottamaan aluksi tosi lyhyen 10km pätkän, jonka jälkeen venyttelin. Tämä tepsikin sillä jalat avautuivat hieman. Päästyäni vilkkaasti liikennöidylle 9-tielle teki mieleni sieltä pois niin pian kuin mahdollista. Lievestuoreen Shellillä pidin aamun kahvipaussin ja sain Lada-kuskien kunnioituksen. Kertoivatpa vielä minkälaisia teitä olisi edessäpäin – mäkisiä kuulemma Toivakan jälkeen.

Toivakkaan mennessä polvet eivät osoittaneet yhteistyöhalukkuutta. Toivakassa tulikin sitten pidettyä pidempi paussi kuin oli tarkoitus. Yritin saada kiinni tuttavaani, jonka mökille minun oli määrä mennä, mutta ilman tulosta. 4-tien ylitys oli henkisesti iso juttu. Heti ylityksen jälkeen alkoivat mäet kohti Rutalahtea. 3. tai 4. mäessä tavoitin toisen pyöräilijän. Nainen oli maratoonari, joka oli ottanut pyöräilyn harjoitusmuodokseen. Poljimme yhdessä aina Rutalahdelle asti – ai kuinka nopeasti matka taittuikaan kaverin kanssa. Kehotin häntä hankkimaan lukkopolkimet pyöräänsä, jotta hän saisi uutta potkua pyöräilyyn. Rutalahden jälkeen oli varsin mäkistä, mutta polvet tuntuivat pitävän niistä sillä kivut alkoivat laantua.

Päästyäni Leivonmäen kansallispuistoon kävin kurkkaamassa olisiko siellä mitään kivaa, mutta aikaa ei ollut kuitenkaan patikointiin. Poikkesin läheisessä kuppilassa ja yritin jälleen tavoittaa tuttavaani – turhaan. Kivisuon pätkä oli varsin tasaista, mutta hanakasta vastatuulesta johtuen matka ei tuntunut sujuvan. Tammiharjun jälkeen maisemat olivat hienoja Luhangalle päin.

Luhangalla parkkeerasin ravintola Etapin eteen. Paikalliset olivat ottamassa häppää jo varhain ja kehuskelivat eri urheilulajien aikaansaamista reisilihaksista. Pyöräilyä ei mainittu ollenkaan, mutta en viitsinyt mennä korjaamaan tilannetta. Eräskin karju kehuskeli omaavansa ties minkä lajien lihakset – ainoa minkä näin oli komia kaljavatsa. No söin siellä oikein makoisan pizzan ja katselin sääennusteita sillä Päijänteen yllä oli hyvin tummia pilviä. Ennusteet lupailivat kuitenkin sateiden ehtymistä ennen Päijänteen itäpuolta, joka tällä kertaa pitipaikkaansa – en kastunut. Pidin paussin Vuoksensalmen sillalla, josta avautui hienot näkymät.

Judinsalossa oli kunnon mäet, joissa meinasin tsipata, mutta yhtäkään ylämäkeä ei tällä reissulla jätetä kesken! Matka Sysmään mäkineen alkoi vaatimaan veronsa ja saavuin Sysmään varsin voipuneena. Viimeinen soitto tuttavalleni ei tuottanut tulosta, joten päätin jäädä Sysmään yöksi leirintäalueelle. Tämä tietäisi sitä että huomenna olisi noin 200km etappi kotiin (apuwa). Uskon kuitenkin selviäväni siitä sillä tiedolla että pääsee kotiin. Ennen leirintäalueelle menoa päätin kuitenkin käydä Sysmän matka-baarissa, matkani kunniaksi yhdellä huurteisella. Leirintäalueella tapasin toisen pyöräilijän jonka kanssa jaoimme saunavuoron ja juttelimme niitä näitä. Suunnitelimme kaverin parempien karttojen avulla minulle huomiseksi vähän lyhyemmän reitin. Kaveri oli kiertelemässä Etelä- ja Keski-Suomea Rossanon touring crossarilla – nätti pyörä. Olipa hieno, mutta raskas päivä.

Viimeinen ja kahdeksas päivä

La 19.7, 182km, 23km/h, 8.03.

Heräsin yöllä siihen että känniporukka oli tullut viereen mölyämään vaikka luulivat olevansa hiljaa (ei se onnistu). En saanut enää unta, joten ajattelin että parempi vain lähteä kotia kohti. Nousin klo 4 ja läksin matkaan klo 6. Aamu oli taivaallinen. Ei muuta liikennettä, aurinko juuri nousemassa ja ilma tyyni. Jalatkin tuntuivat olevan ikäänkuin valmiiksi auki eilisen jäljiltä. Matka Asikkalaan läpi Pulkkilanharjun sujui hienosti ja maisemat olivat nautinnollisia. Aika pian kuitenkin polvikivut ja vastatuuli palasivat. Pidin tauon eräällä harjun pengertien sillalla, jossa jänis tuli morjestelemaan minua. Juuri kun olin ottamassa kuvaa siitä se luikki pakoon. Matka jatkui ja Asikkalan kirkonkylässä käännyin Hilliläntielle. Hillilän tiellä olikin sitten tämän reissun pahin nousu. Nousu ei ollut pitkä, mutta jyrkkyys ja hiekkatie tekivät siitä vaativan.

Selvisin kuitenkin yli ja Viitailan tielle, jossa ei vaan kulkenut. Vaikka maisemat olivat kivoja ja keli aurinkoinen, oli takki vain täydellisen tyhjä. Jatkuvat nousut ja laskut vaativat veronsa ja pausseja tuli pidettyä 10km välein. Mieli oli matalalla, koska tiedossa oli vielä tulevien kilometrien määrä, joskaan ei laatu. Viitailasta Sairakkalaan oli kanssa kunnon mäkiä kun ylitin Salpausselkää. Olin ajatellut käydä Sairakkalassa kahvilla, mutta siellä olikin vain kylmäasema, lisäksi juomat oli loppu. Onneksi tie Kärkölään oli helpompi ja pääsin täydentämään huvenneita energia- ja juomavarojani. Tie Kärkölästä Lahdentielle oli polveilevaa, läpi peltojen ja metsäkukkoloiden kulkevaa reittiä, joka olisi ollut hienoa polkea tuoreilla jaloilla. Tässä vaiheessa alkoi tulla myös vastaan ensimmäisiä maantiepyöräilijöitä – tämä taisi olla Zeussilainen. Vanha Lahdentie oli vastaus rukouksiini, ihanan tasaista tietä, jossa kykenin vain pyörittelemään kevyesti ja säästelemään hajoavia polviani.

Vaikka tie oli helppoa matka Mäntsälään kävi yhä raskaammaksi. Jaloista hävisi tunto ja ne kävivät hervottomiksi. Kun lopulta pääsin Mäntsälään syömään eivät jalat meinanneet kantaa ja ne vain tärisivät. Muutenkin oli aika heikko olo. Pasta ja tunnin tauko kuitenkin korjasivat tilanteen ja tunsin itseni uudelleensyntyneeksi. Matka jatkui mukavasti aurinkoisessa ilmassa Järvenpään kautta Tuusulaan, jossa erehdyin polkemaan hetken pitkin motaria kun en löytänyt sopivaa poistumispaikkaa. Vaikka olin laittanut aurinkorasvaa parikin kertaa oli reidet ja kädet päässeet kärvähtämään sen verran pahasti että askartelin irtolahkeista aurinkosuojat reisille. Tämän jälkeen poljin kehä III ja Tuusulanväylän risteykseen jossa tyttöystävä hinasi “aivokuolleen” matkaajan läpi Helsingin syheröiden. Poljimme hissukseen kotiin hyvän ruoan ja levon ääreen. Tämä oli reissun raskain päivä, koska kroppa ja jalat olivat niin finaalissa että matkanteosta ei välillä meinannut tulla mitään....

Olipa reissu ja koettelemus! Huh huh! Toivottavasti polvet vain tulevat kuntoon levolla.

Jälkiviisastelua:

Matkan ilmansuunnalla voi olla suuri merkitys. Nytkin poljin 7 päivää vastatuuleen, joten polkemalla etelästä pohjoiseen olisin päässyt huomattavasti helpommalla. Reittivalinta oli mielestäni hyvä, mutta pyörässä olisi saanut olla kompaktirattaat edessä. 39-27 välitys ei oikein riittänyt kun mäet olivat jyrkkiä ja voimat loppu. Lisäksi matkaan olisi pitänyt lähteä suorittamalla kaksi lyhyempää etappia (esim 100km) kahtena ekana päivänä. Olisin näillä konsteilla todennäköisesti välttänyt polvikivut. Säillehän ei kukaan voi mitään ja ne nyt vain eivät olleet kovin hääppöiset matkan aikana. Onneksi selkä, kädet ja peppu toimivat reissun ajan hyvin johtuen varmaan riittävästä pohjatreenistä (n.3000km). Yhtään rengasrikkoa ei tullut reissun aikana. Ainoastaan ketjuvahaa lisäilin muutamaan otteeseen pitkin matkan. Reissun keskinopeudeksi muodostui 25km/h (1139km/45t25min). Ajonaikainen keskisyke oli 133 ja nousumetrejä 5750m.

Heräsin aikaisin aamulla, ja lähdin hitaasti mutta päättäväisesti eteenpäin. Matkan aioin polkea Tunturi Arcade 7-vaihteisella miesten pyörällä.

Renkaat laitoin pistosuojatut ja retkikamat sulloin Biltemasta hankkimiini pyörälaukkuihin. Konkelin paino oli varmasti nelisenkymmentä kiloa joka on melkoisesti liikaa. No, kyseessähän oli eka pyöräreissuni, joten "nouhau" oli vähän puutteellista.

Lisätty kuvat kartalle:  

 http://kuvablogi.com/blog/5964/kuvakartta/#62.15010880970041,26.60888671875,7,map

Alkumatkan Järvenpäähän väistelin rikottuja pulloja, joita olikin noin sadan metrin välein. Maisema kotijärvelle (Tuusula) oli komea ja fiilikset hienot!

Poljin melkein yhtäkyytiä Mäntsälään asti (kostautui) jossa kävin hakemassa S-marketista evästä. Pikainen ruokatauko ja suunta kohti Kärkölää. Matkalla lepäsin Oriharossa erään lammen rannalla, jossa makasin tovin laiturilla ja katselin taivaalle. Kärkölässä tapasin pari mukavaa heppua ja juttelimme hetkisen. Neuvoivat jatkamaan Sairakkalan SEO:lle kun en täältä kahvia saanut. SEO:lta sain kahvit ja pelottelut päälle (hieman häiriintynyt kauppias). Jatkoin matkaa Laitialaan jossa keitin vähän välipalaa.

Siinä maitolaiturilla istuessani pohdin, jaksaisinko polkea Pulkkilanharjulle yöksi. Päätin koittaa ja hyppäsin pyörän sarviin. Poljin tuntui jo painavan kokemattoman matkailijan jaloissa, mutta sitkeästi vaan punnersin kohti määränpäätäni. Viimein parin tunnin ja aika monen huilitauon jälkeen, kaarsin pyöräni Pulkkilanharjun baarin pihaan. Nautin kesäillasta ja hienosta kelistä. Juhlistin hyvin mennyttä ensimmäistä ajopäivää tuopillisella huurteista olutta! Jeps!

Levähdettyäni vielä hetkisen jatkoin vanhalle leirintäalueelle, johon laitoin teltan pystyyn. Kävin uimassa ja laittelin iltakaakaot ja kuuntelin radiota. Kyllä uni maistui!

TOINEN PÄIVÄ

Heräilin aamulla jäsenet tönkkönä eilisen ajon jälkeen. Kevyt aamupala ja matka jatkui. Tulossa oli taas hellepäivä, todella lämmintä oli jo aamullakin.

Matkani jatkui maisemia ihaillen ja upeasta kelistä nauttien. Sain ajaa kauniissa suomessa miltei tyynessä kelissä. Mahtavaa!

Sysmässä kävin kaupassa ja söin evästä "hyvien ihmisten" torilla.

Sysmä-Luhanka väli on aikamoista vuoristorataa, mäet ovat pitkiä ja uuvuttavia. Juomaa meni näissä nousuissa kiitettävästi! Tällä välillä vastaani tuli paljon moottoripyöriä. Useimmat niistä olivat custom-mallisia. Lipuivat hissukseen ohitseni ja katselivat maisemia. Voi voi, muistot palaa mieleen, kun pikkuveljen kanssa ajeltiin kimpassa. Molemmilla alla tonnikuutioiset "kyykkypyörät"! Noh, rehellisyyden-nimissä pitää sanoa että pikkubroidilla "mopo" oli matkamallia ja itselläni sen ajan rajuimmasta päästä oleva Suzuki GSX-R 1100. Johtuen tästä eroavaisuudesta, esitän syvän halveksuntani kaikkia "matkapyörähässäköitä" kohtaan (ja tää oli witsi!)

Nykyisin siis ajelen vaan polokupyörällä, kun ei ole varaa prätkään. Vaimo ja lapset vievät pirulaiset kaikki rahat nääs ;))

Pitäisi tämäkin "pappamallin" konkeli päivittää uudempaan ja hienompaan missä olisi paljon jousia ja muuta "hiitekkiä!".

Luhangan vieras-satamassa levähdin ja keitin uusia perunoita ja söin leipää. Huilasin hetken ja jatkoin matkaa Tammijärvelle, jossa vietin toisen yöni.

Isäntäpariskunta tarjosi yösijan saunamökistä, mutta se oli helteen jälkeen niin kuuma että päädyin viettämään yöni teltassa.

Kuvat Tammijärveltä:

KOLMAS PÄIVÄ

Sain vielä talon väeltä lähtiäisiksi kylmää lähdevettä juomapulloihini! Kiitokset vaan! Tammijärveltä ajoin Rutalahteen Leivonmäen kansallispuiston halki. Mahtavaa seutua. Saavuin Toivakkaan jossa söin lounaan seisovasta pöydästä ja jututin paikallisia kylänmiehiä.

Lievestuoreen shellillä tapasin nojakki-kuskin hienon ajokkinsa kanssa. Hän kertoi ajaneensa yhteenmenoon yli 500 kilsaa ja huiput kaverilla oli yli 80 km/h !!

Tuokion siinä lepäsin ja jatkoin matkaani Hankasalmelle ja matkan varrella pistäydyin vielä kerran kahvilla. Otin telttapaikan leirintäalueelta ja venyttelin jäykistyneitä jalkojani. Kylällä söin pizzan ja menin maate. Ihan mukava päivä.

NELJÄS PÄIVÄ

Nesteen baarista sain aamukaffet ja maantie kutsui taas. Hankasalmi-Konnevesi pätkä oli tavallista suomalaista maaseutua. Konnevedellä eväät seisovasta pöydästä ja laitoin postiin ylimääräisiä kamoja noin 6 kg. Kyllä helpotti, sinne meni varavaatteita yms.

Pysähdyin Neiturinkanavalle huilaamaan vähäksi aikaa. Heräsin telttapatjalta reilun tunnin päästä, heh heh!!

Vesannolla kävin oikein ravitelissa syömässä, ja kyllä oli hyvää! Katselin hetken paikallisten "kyläolympialaisia" ja jatkoin matkaa. Erään mäen päällä olin tauolla, kun sain seuraa. Espoon hurjamies (nimi jääköön mainitsematta) tuli pyörineen ja turisimme hetken.

Hän kertoi olevansa lomamatkalla Nuorgamiin ja takaisin. Kyllä oli hieno mies ja vielä hienompi oli kulkupeli:

Ajelimme yhdessä jokusen kilometrin jonka jälkeen jatkoin matkaani kohti Tervoa. Kävin kaupasta ostamassa vähän iltapalaa ja jatkoin lohimaahan yösijaa etsimään. Tervon lohimaa oli hieno paikka, harmi kun en sitä tullut kuvanneeksi paremmin. Telttapaikan sain uudelta leirintäalueelta jossa sain olla ypöyksin. kävin suihkussa ja vetäydyin telttaan makuulle. kosken kohina oli minulle liikaa, ja vaivuin makeaan uneen.

VIIDES JA VIIMEINEN PÄIVÄ

Matkani viimeiselle päivälle "yläkerran ukko" oli järjestänyt navakan vastatuulen. Jo ennestään väsyneet aloittelijan lihakseni saivat ponnistella viimeiset kilometrit ihan tosissaan. Tervon Äyskoski jäi taakseni ja seuraavat munkkikahvit sain juoda Säviän SEO:lla. Istuskelin aika pitkään ja ajoin siitä Pielaveden matkahuoltoon lounaalle. Eipä näkynyt tuttuja. Matkaa oli siis jäljellä noin 50 km.

Vastatuuli oli kova ja nousut Heinämäelle ja Ruotaanmäelle imaisivat viimeisetkin mehut väsyneestä matkamiehestä.

Ruotaanmäellä makasin asfaltilla selällään ja annoin tuulen elvytellä itseäni. Katselin ohikiitäviä pilviä ja mietin miten hienoa on kun saa olla terve ja kulkea täällä omin jaloin.

Viimeiset kilometrit Huotariin menivät hymyillessä ja pysähdyin kauppaan ja ostin jätskin ja yhden oluen.

Ensimmäinen pyörämatkani oli siis pulkassa ja meni yli odotusten. Ei minkäänlaisia haavereita tai muitakaan vastoinkäymisiä!

Tästä on hyvä jatkaa!

Adios amigos !!

Blogikirjoituksiin voi liittää rajoittamattoman määrän kuvia omasta kuvagalleriasta. Omalle blogille voi määritellä myös oman osoitteen. Osoitteet ovat muotoa http://kuvablogi.com/kb/blogin-nimi/.

Blogien julkistuksen myötä Ylläpidon blogi on myös siirretty Kuvablogiin.

Blogien ominaisuudet:

• Blogin asetukset -sivulla voit määritellä blogille nimen, osoitteen, kuvauksen sekä kuvan joka näytetään blogisivuillasi.
• Kirjoituksiin voi liittää kansion sekä rajoittamattoman määrän kuvia omasta kuvagalleriasta.
• RSS-syötteet kirjoituksista
• Blogiin voi kirjoittaa helppokäyttöisellä tekstieditorilla tai HTML-editorilla.
• Kirjoitusten kommentointi

Bloggaamisen aloittaminen on helppoa. Mene "blogin asetukset" -sivulle:

1. Anna blogillesi nimi, blogin kuvaus sekä osoite
2. Halutessasi voit myös asettaa blogille kuvan, joka näkyy blogisivujesi yläosassa
3. Aloita kirjoittaminen

Bugeja, kehitysehdotuksia ja muita mietteitä blogeista voi ilmoitella ylläpidon sähköpostiin tai vaikkapa kommentteina tähän kirjoitukseen.

Esimerkkinä vaikkapa tämä Youtubesta napattu pätkä:

Kuvan alla näkyvät tähdet ovat keskiarvo kaikkien kuvaa arvostelleiden käyttäjien antamista tähtimääristä, ei siis oma arvio. Eli jos kuvalle on annettu 1 tähti ja itse annat kuvalle 5 tähteä, luonnollisesti kuvan saama tähtimäärä on tällöin 3.

Oman arvostelunsa voi tarkistaa klikkaamalla arvostelemansa kuvan tähtiä, jolloin saa seuraavan ilmoituksen: 

Olet jo arvostellut kuvan (annoit 4 tähteä)

CHDK-laajennus tuo kameraan muun muassa seuraavat ominaisuudet:

RAW-kuvaus, histogrammi, valotusajan säädön jopa 65 sekunnista 1/10000 osa sekuntiin, aina näkyvän akunlatausmittarin, seepraraidat yli- ja alivalottuneille alueille sekä mahdollisuuden käyttää USB-liitäntää kameran kontrolloimiseen. Laajennuksen avulla voi myös tehdä omia skriptejä laajentamaan kameran toimintoja.

Tuettuja kameroita tällä hetkellä ovat ainakin seuraavat:

• A460
• A560
• A570
• A610
• A620
• A630
• A640
• A650 IS
• A700
• A710
• A720
• S2 IS
• S3 IS
• G7
• SD450 (IXUS55)
• SD500 (IXUS700)
• SD700 (IXUS800)
• SD800 (IXUS850)
• SD1000 (IXUS70)

CHDK-projektin sivut

PS. Canon 300D:n omistajat saattavat olla kiinnostuneita ohjelmistopäivityksestä, joka laajentaa 300D:n ominaisuuksia 10D:stä tutuilla ominaisuuksilla.

_Tiuku_: Aamu-usva.

eQe

MjosundsJuck: Sininen tammikuu

Konkelokoipi

rreetta: Alpit

Ajoin pyörällä kohti rantaa. Aurinko oli juuri laskenut mailleen, ja värit rannalla olivat loistavat! Kun olin rannalla, kaivoin kameran laukustani ja otin linssin suojuksen pois ja aukaisin kameran. Ehdin juuri ja juuri saada kuvan, ja akku simahti. Ärähdin ja laitoin kameran takaisin laukkuun. Ei muuta kuin akkua lataamaan ja illemmalla uusiksi! Ajoin kotiin ja laitoin kameran akun latautumaan. Jäin odottelemaan.

Pian akku oli latautunut, onneksi se latasi sen puolessa tunnissa. Kun akku oli loksahtanut paikoilleen kameraan, laitoin kameran laukkuun ja ajoin vauhdilla takaisin rannalle. Onneksi värit vielä hohtivat rannalla! Hihkaisin ja rannalla napsin kuvia mielin määrin. Seuraavaksi lähtisin etsimään oravia. Ajoin suokukonkadun kautta kaakkurintielle. Pysähdyn tutun koiranhäkin kohdalla ja koira haukkuu minulle iloisesti. Se piristi edes vähän minua. Nousin pyörän selästä ja tiirailen männyssä kiinni olevan linnun syöttölaudan sisälle. Ei, ei näy kurren varjoa. Rypistin kulmiani. Tänään ei todellakaan olisi paras kuvauspäiväni uudella kameralla! Oravia ei näkynyt, joten ajoin kotiin rauhallisesti, vähän ärtyneellä mielellä. Ei aina voi olla hyvä kuvausonni! :)) Muistakaa tekin Kuvablogilaiset se!!!! Tossa on kuva siitä auringonlaskusta joka oli sillo.

Ominaisuus löytyy myös Kuvakartalta. Katso esimerkiksi Mount Everest ja klikkaa oikeasta yläkulmasta maasto-painiketta.