Kaipaako Pariisi esittelyä? Valon kaupunki? Romantiikan pääkaupunki? Muodin Mekka? Se on varmasti kaikkea tuota ja paljon enemmän.

Kylminä faktoina se on ehkä maailman suosituin kaupunki turistien keskuudessa yli 30 miljoonalla kävijällä vuodessa. Pariisissa asuu n. 2,16 miljoonaa asukasta ja Suur-Pariisissa n 12 miljoonaa lähteestä riippuen. Kaupungista on mainittu että sen väestötiheys olisi maailman metropoleista suurin, lähes 25,000 asukasta/km². Erään lähteen mukaan Pariisin vaikutus maailman talouteen on myös jonkunlainen, jos se olisi itsenäinen valtio, se olisi sijalla 14. maailman suurimpien talouksien joukossa.

Tarkoituksenani ei ole kirjoittaa kaiken kattavaa matkaopasta tyyliin Lonely Planet, vaan kirjoittaa jotain niistä paikoista, missä olen käynyt ensimmäisten 17 Pariisin matkan aikana. Sitten on paikkoja kuten Musée national des Châteaux de Versailles, jossa olen käynyt joskus lapsena ja mielikuvat paikasta ovat sen mukaisia. Näihin paikkoihin palataan sitten kun niissä on ehtinyt käymään uudelleen.

Ajatuksena on pitää kirjoitus elävänä, täydentää sitä, kun uusia paikkoja tulee nähtyä tai lisäillä tietoa paikoista. Ja kirjoitusta saa toki kommentoida, huomauttaa asiavirheistä ja antaa matkavinkkejä myös minulle. Moni eksyy matkoillaan juuri sille sivukadulle mistä löytyy se huippuputiikki tai kaunis talo, jonka sijainnin haluaisi jakaa myös muille matkailijoille.

Ai niin, miksi Pariisi? Miksei vaikka Lontoo? Hyvä kysymys. En ole koskaan käynyt Lontoossa, täytyisi löytää vielä lisää syitä British Museumin ja Natural History Museumin lisäksi.

Pariisissa kaikki on mukavan suurta ja vanhaa, historia on läsnä lähes kaikkialla. Kaupunkia ei ole pilattu pahasti uusilla rakennuksilla. jollei Hausmannin uudistuksia 1800-luvun loppupuolella huomioida. Siinä on yksi hyvä syy. Toinen syy on että kaupungista on löytynyt omia juttuja jotka käyn läpi joka matkalla. Vähän kuin käydessäsi tutussa ostoskeskuksessa, käyt vilkaisemassa samat kaupat läpi ja katsomassa olisiko niissä jotain kivaa.

Kolmas iso juttu on kaupungin fiilis. Eikä siihen tarvita istumista kalliin espresson tai yhdeksän euron tuopin ääressä Avenue des Champs-Élysées:llä, monoprixin pussikalja nautittuna Luxemburgin puistossa ja ohikulkevien ihmisten katselu riittää tai flaneeraus kaupungin kaduilla.

Aikojen saatossa oma kiinnostus Pariisiin saanut uuden painopisteen kaupungin historiasta. Sitä sivuavat Euroopan historian merkittävimmät henkilöt Julius Caesar, Kaarle Suuri ja Napoleon Bonaparte. Se on ollut aikoinaan koko kristityn maailman suurin kaupunki ja tärkein yliopistokaupunki.

Koska tämä on kuvablogi, on kertomus tietysti kuvitettu matkoilta kertyneillä kuvilla.Toivottavasti olen onnistunut kuvaamaan muutakin kuin pakolliset 'klisee' kuvat...

Pariisissa on lukematon määrä erilaisia museoita, mutta en listaa muita kuin sellaisia missä olen itse käynyt. Museopassin hankkiminen on mukava tapa tutustua niihin paikkoihin mihin sillä pääsee. Passeja saa 2, 4 tai 6 päivän ajaksi. Sillä saa sitten kiertää niin paljon museoita ja monumentteja kuin ajassa ehtii ja jalat kestävät.

Tietoa museopasseista ja kohteista löytyy täältä: http://www.parismuseumpass.com/en/home.php

Museoita joihin pääsee museopassilla

Les Invalides, Musée de l'Armée - Tombeau de Napoléon 1er

Sotamuseo ja Napoleon Bonaparten hauta. 

Rakennelma käsittää Hôtel National des Invalidesin, l'Eglise de St-Louis-des-Invalidesin, l'Eglise du Dômen, sotamuseon ja pari muuta museota. Sotamuseossa on näyttävä kokoelma aseita ja muuta sodankäyntiin liittyvää rekvisiittaa esihistorialliselta ajalta aina toiseen maailman sotaan saakka. Alakerran haarniskakokoelma on erityisen hieno. Viime käynnillä osa kokoelmista oli suljettuna remontin vuoksi.

Sisäpihalla on kymmeniä vanhoja tykkejä ja samoin Hôtel National des Invalidesin Seinen puoleisella pohjoissivulla.

Yhtenä kaupungin selkeinä maamerkeistä erottuvan l'Eglise du Dômen kullatun kupolin alla on Napoleon Bonaparten hauta.

Sivuhuoneissa lepäävät muun muassa Napoleonin poika Rooman kuningas Napoleon II, kaksi Napoleon Bonaparten veljeä ja marsalkka Foch.

Napoleonin punaisesta kivestä tehty sarkofagi on syvennyksessä suoraan kupolin alla. Erään tarinan mukaan sarkofagi on sijoitettu syvennykseen siksi että englantilaiset joutuisivat kumartamaan Napoleonin edessä katsoessaan arkkua alaspäin.

Musée national des Arts asiatiques Guimet

Guimet museossa on upea ja länsimaiden laajin kokoelma aasialaista taidetta Afganistanista Japaniin ja Kiinasta Indonesiaan. Patsaat ja esineet on aseteltu näytteille tyylikkäästi ja museossa on avara tunnelma. Kokoelma on jaettu maittain eri kerroksiin, alakerran pääaula ja sitä kiertävät huoneet esittelevät lukuisia Buddha patsaita, Khmerien taidetta, Intialaista ja Kaakkois-aasialaista taidetta.

Museon kokoelmiin voi tutustua täältä: http://www.guimet.fr/visite_virtuelle/collections/

Musée des Arts décoratifs

Mitenkä tämän suomentaa? Kauniiden esineiden museo? Taideteollinen museo? Museon kokoelmissa on esineitä keskiajalta nykypäivään, sieltä löytyy sisustusta, huonekaluja, koriste-esineitä, leluja jne.

Museossa kierrellessä huomaa hauskasti kuinka tietyn aikakauden esineet ovat kautta linjan kauniita ja toisella kaudella taas mopo lähtenyt täysin käsistä koristelujen ja kruusailujen kanssa. Oma mielipiteeni on että tultaessa kohti nykypäivää, esineet ja sisustus muuttuu rumaksi.

Museon sivut löytyvät täältä: http://www.lesartsdecoratifs.fr/archives/index_gb.html 

Musée Nissim de Camondo

Museoitu taidekeräilijän yksityiskoti. Hienoja huonekaluja, posliinia ja koriste-esineitä. Siellä pääsee esimerkiksi kurkistamaan miltä 1900-luvun alun paremman väen keittiössä näytti. Vieressä on miellyttävä Parc de Monceau puisto. 

Musée de l'Assistance Publique - Hôpitaux de Paris

Museo kertoo Pariisin sairaaloiden historian keskiajalta lähtien. Mitään puoskarien työkaluja tuolta on turha lähteä etsimään. Shokkiarvo on nolla, sen sijaan jos vanhat dokumentit kiinnostavat niin mikä ettei...

Musée du quai Branly

Toissa vuonna avattu uusi valtava etnomuseo. Se esittelee Afrikan, Aasia, Oseanian ja Amerikan kulttuureja naamareiden, patsaiden, toteemien, asusteiden ym avulla. Museo on pari sataa metriä pitkä ja käytävät museossa kulkevat kuin polut.

Osa kokoelmista on peräsin entisestä Afrikkalaisen ja Oseanialaisen taiteen museosta ja Ihmisen museosta. Ranska käytti museon rakentamiseen ja kokoelman täydentämiseen 236 miljoonaa euroa.

Museon sivut löytyvät täältä: http://www.quaibranly.fr/en/accueil/index.html

La Cinémathèque française - Musée du Cinéma

Elokuva museo. Tämä paikka oli hienoinen pettymys, sillä siellä on aika vähän filmeihin liittyvää rekvisiittaa. Toki sieltä löytyy ihan mielenkiintoisia juttuja, kuten rouva Bates, asuja, Oscar-patsas, mutta enemmän museo esittelee tekniikkaa.

Musée du Louvre

TAIDEMUSEO. Maailman vierailluin taidemuseo. Eräs maailman merkittävimmistä taidekokoelmista.

Tästä on varmaan kirjoitettu jo kaikki mahdollinen, joten ei sen enempää hehkutusta.

Mikäli mahdollista, varaa pari päivää vierailuun. Tee suunnitelma ja pistä mukavat kengät jalkaan (kuten muutenkin Pariisissa kulkiessa). Käynnistä ei tule liian rankka kunhan ei yritä ahnehtia yli oman kyvyn ottaa vastaan taidetta. Ei ole mielekästä kiitää huoneesta toiseen niin että taulut vaan vilisevät silmissä.  Jos aikaan on käytössä tuo pari päivää, katso muutamassa tunnissa vaikka suuret taulut Denon siivestä ja jotain muuta, vaikka kreikkaa tai egyptiä päälle.

Katso seuraavana päivänä pieniä tauluja tai loistokkaasti sisustettuja huoneita Richelieu siivestä ja päälle patsaita. Esimerkiksi egyptiläisen taiteen osastolla osa huoneista on suljettu tiettyinä päivinä, jolloin koko osaston kiertäminen ei onnistu yhtenä päivänä.

Museossa on myös hauska seurata maalareiden työskentelyä heidän maalatessa mallista kopioiden.

Jos ajanpuutteen vuoksi joutuu tekemään minimikierroksen, täytyy jo yleissivistyksen vuoksi nähdä Mona Lisa, Milon Venus ja vaikkapa Napoleonin kruunajaiset, Medusan lautta tai Kaanaan häät.

Louvre kokoelmiin voi tutustua täällä: http://www.louvre.fr

Musée national de la Marine

Merenkulkumuseo mikä esittelee merenkulkua ja Ranskan laivaston historiaa maalauksin, pienoismallein, keulakuvin ja esinein. Museon aulassa on mielenkiintoinen putiikki missä on kaupan kaiken näköistä merenkulkuun liittyvää koriste-esinettä ja kirjoja.

Musée national du Moyen Âge - Thermes et hôtel de Cluny

Keskiaikaa esittelevä museo Latinalaiskortteleilla. Museon kuuluisinta antia on upea gobeliini sarja 'La Dame à la licorne', joka kuvaa ihmisen aisteja. Viisi niistä selkeitä mutta kuudes on mysteeri.

Lisäksi museosta löytyy patsaita, lasimaalauksia ym keskiajan aarteita. Alueella on myös lähes kaksi tuhatta vuotta vanhat kylpylän rauniot.

Crypte archéologique de Notre-Dame

Krypta sijaitsee aukiolla Notre-Damen edustalla.  Siellä on vanhojen rakennusten pohjia, kellareita ja katuja jotka ovat hautautuneet aikojen saatossa uudempien rakennusten alle.

Musée national de l'Orangerie

Tästä Tuileriesin puiston kulmalla sijaitsevasta museosta löytyy kuuluisat Claude Monet'n lummetaulut, jotka kiertävät ympäri seiniä kahdessa ovaalin muotoisessa huoneessa. Ettei museon tarjonta rajoittuisi kahdeksaan tauluun, löytyy alakerrasta Jean Walter et Paul Guillaume-kokoelma. Näytteillä on Cézannea, Renoiria, Rousseauta, Matissea, Picassoa, Utrilloa ym maalareita.

Musée d'Orsay

Vanhan rautatieaseman pelastanut modernin taiteen museo jonka kokoelmat jatkavat ajallisesti siitä mihin Louvre loppuu. Museossa on upeita Art Nouveau huonekaluja ja esineitä, veistoksia ja tietysti paljon tauluja.

Näytteillä on mm Van Goghin, Manet'n, Monet'n, Gaguinin, Cézannen, Renoirin ja Degasin töitä. D'Orsayssa hämmästelee monta kertaa "kuinka pieni tuo maalaus onkaan" kun taas Louvressa näkee kuinka suuria jotkut tunnetut taulut ovat.

Museon kokoelmiin voi tutustua täällä: http://www.musee-orsay.fr/en/home.html 

Musée national Picasso

Pablo Picasson elämäntyötä esittelevä pienehkö museo. Ainakin minulle museo tuotti hienoisen pettymyksen kun sieltä ei löytynytkään liiemmin tunnettuja teoksia. Picasso-fanille paikka tarjoaa kuitenkin nähtävää.

Cité des Sciences et de l'Industrie - La Villette

Heurekan kaltainen tiedemuseo/-puisto. Laajassa paikassa on kaikennäköistä nähtävää, mutta ainakin muutama vuosi sitten paikan ulosanti oli rajallista umpiranskalaisten kuvausten ja tekstien tähden (vika saattoi tietty olla meikäläisen silloisessa ranskankielen taidossa).

Cité de l'architecture et du patrimoine

Tämä museo esittelee keskiajan arkkitehtuuria jäljennösten ja valosten avulla. Avarista saleista löytyy kivityön helmiä kirkoista ja katedraaleista.

Muutamasta kirkosta löytyy tietokoneilta todella tarkat 3D-mallit joissa voi liikkua ja suurennella yksityiskohtia.

Musée Rodin

1700-luvun alkupuolen kaupunkipalatsissa Hôtel Bironissa sijaitseva Musée Rodin, joka esittelee kuuluisan kuvanveistäjän tuotantoa kattavasti. 

Rodin osti palatsin itselleen vanhoilla päivillään ja päätti että siitä tulee tehdä museo.  Kokoelman tunnetuimpia töitä ovat Suudelma ja Ajattelija.

Museon yhteydessä on hieno puutarha.

Le Musée des Égouts de Paris – Viemärit

Viemärimuseo esittelee viemäreitä missäpä muuallakaan kuin viemärikäytävillä. Hajun voi itse kukin kuvitella kun kanavissa lilluu sitä itseään.  Esillä on erilaisia viemäreiden puhdistusvälineitä ja kunnossapidossa tarvittavaa kalustoa. Näyttelyn tekstit ovat hämmästyttävästi myös englanniksi.

La Grande Galerie de l'Évolution

Huippupaikka eläinmuseoiden ystäville. Ykköskerrosta hallitsee näyttävä Afrikan savannien eläimien kulkue.

Ylemmissä kerroksissa on erilaisten teemojen mukaisia juttuja. Museossa on säväyttävä sukupuuttoon kuolleiden eläinten kokoelma ja vanhan puun rungosta leikattu siivu jonka vuosirenkaiden kohdalle on merkitty koska mikäkin laji kuoli sukupuuttoon. Viimeiset kolme neljä sataa vuotta ovat aika murheellista katsottavaa.  

Tämän ja muutaman muun museon sivut löytyvät http://www.mnhn.fr

Les Galeries de Paléontologie et d'Anatomie comparée

Seuraava mielenkiintoinen kokoelma eläimistä kiinnostuneille. Tällä kertaa kokoelma kappaleilta puuttuu nahka eli näytteillä on luurankoja.

Museosta löytyy valaita, dinosauruksia, mammutteja ja satoja pienempiä eläimiä. Luurankojen lisäksi siellä on fossiileja.

Musée Carnavalet

Pariisin kaupungin historiaa esittelevä museo.

Kierros Carnavaletissa jäi viimeksi hieman tyngäksi, kun en olisi saanut kantaa reppua museossa, joten narikan etsimisen sijaan jatkoimme matkaa ulos. Seuraavalla kerralla sitten uusi yritys..

Museon sivut ovat täällä: www.carnavalet.paris.fr

Museopassilla

Arc de Triomphe

Riemukaari ei paljon esittelyjä kaipaa. Kiivettyäsi jyrkät kierreportaat katolle, avautuu kaupungille hienot näköalat. Ylhäällä on mukava käydä auringon laskun aikaan tai hämärän tultua ja lisäksi kannattaa odottaa Eiffelin tasatunnein tapahtuvaa välkkymistä.

Kaaren alla palaa ikuinen tuli tuntemattoman sotilaan haudalla. Lisäksi siellä on Ranskan sotien muistolaatat ja kaaren seiniin on ikuistettu taisteluiden ja kenraalien nimiä.

Conciergerie

Citén saarella sijaitseva entinen vankila. Sisään kuljetaan suuren salin kautta, joka on palvellut muun muassa ruokasalina. Conciergeriessa on muutama selli entisessä asussaan vahanukeilla höystettynä ja Marie-Antoinetten kappeli.

Tours de Notre-Dame

Notre Damen tornit. Torneista on hienot näköalat kaupunkiin ja ylhäällä olevat gargoilit ovat itsessään nähtävyys. Torneihin kiivetään kierreportaita pienissä ryhmissä, alhaalla joutuu yleensä jonottamaan hetken ja toisen kerran odotellaan kaupassa ennen kuin lähdetään kiipeämään ylös.

Ylhäällä voi valita kiertääkö torneja ulkopuolelta vai meneekö katsomaan kelloja.

Sainte-Chapelle

Tästä upeasta goottilaisesta kappelista lisää alempana kirkkojen esittelyn yhteydessä.

Panthéon

Myös tästä suuresta uusklassisesta rakennuksesta lisää alempana kirkkojen esittelyn yhteydessä, vaikkei rakennus enää kirkkona toimikaan.

Musée national des Châteaux de Versailles et de Trianon

Versaillesista täytyy todeta että nähty on mutta muistikuvat on n. 30 vuoden takaa, joten tästä lisää kunhan käyn siellä uudestaan.

Château de Vincennes

Metrolinja 1:n itäiseltä päätepysäkiltä löytyy Vincennesin linna, Château de Vincennes.

Yleisölle avoinna on vain linnan torni, Donjon , kappelin, Sainte-Chapelle, ollessa remontissa (tilanne keväällä 2009).

1300-luvulla rakennettu 52 metriä korkea torni seisoo vallihaudan ja katettujen muurien ympäröimänä ja pitää sisään erinäisiä pieniä huoneita. Osaa niistä on käytetty vankityrminä, mutta ei aivan tavallisille rivivangeille vaan joukossa on ollut nimimiehiä muun muassa markiisi de Sade ja Denis Diderot.  Englannin kuningas Henrik V kuoli linnassa vuonna 1422 ja tarinan mukaan hänen ruumiinsa keitettiin linnan keittiössä Englantiin kuljetusta varten. Mata Hari puolestaan teloitettiin linnan vieressä.

Muut nähtävyydet

Tour Eiffel

Luultavasti maailman tunnetuin rakennus. 324 metriä silkkaa rautaa. Ei kai Pariisissa oikein voi käydä vierailematta tornin huipulla? Visiittiin kannattaa varata aikaa, sillä lisäksesi tornissa käy yli kuusi miljoonaa kävijää vuosittain, mikä tekee siitä maailman vierailluimman pääsymaksullisen nähtävyyden (Disneylandia ym huvipuistoja ei lasketa).

Torniin jonottaminen käy työstä, kun jonon jatkoksi eksyy väärään aikaan. Päivällä on enemmän ruuhkaa, mutta kaupungin näkee parhaiten. Iltahämärässä tai pimeällä ylös pääsee nopeammin, mutta kaupungista näkee vain valomeren. Joskus kävin tornissa syksyisenä lauantaiaamuna, mutta silloin kaupungin yllä oli aamu utu, joka peitti maisemat.

Katakombit

Kuolleiden kaupunki Pariisin alla. Vanhoihin kalkkikivilouhoksiin kärrättiin 6 miljoonaa luurankoa 1700-1800 lukujen taitteessa kaupungin hautausmaiden täytyttyä ja tautien levittyä niiltä. Ihmiset ovat käyneet katselemassa katakombeja jo vuodesta 1867 lähtien.

Tunneliverkosto kiertelee 14. kaupunginosan alla noin 1,7 km matkan. Tunnelit ovat matalia ja ilma on varsin kostea niissä. Sisään käynniltä luiden luokse on itse asiassa melko pitkä kävelymatka, kun portti ”Arrète! C’est ici l’empire de la mort” löytyy, tiedät olevasi perillä.

Sisäänkäynti katakombeihin on Denfert-Rochereaun metroasemaa vastapäätä.

Tour Montparnasse

210 metriä korkea pilvenpiirtäjä on toistaiseksi Ranskan korkein talo ja Euroopan 15. korkein pilvenpiirtäjä. Torni ei oikein sovi Pariisin maisemaan ja sillä on ollut kyseenalainen kunnia tulla valituksi maailman toiseksi rumimmaksi rakennukseksi. Talon ulkonäössä ei ole vikaa, vaan siinä että se on Pariisissa.

Ylimpään kerrokseen pääsee nopealla hissillä (196m / 38s) ja siitä jatketaan rappusia kattoterassille, mistä aukeaa upea näköala kaupunkiin.

Prinsessa Dianan epävirallinen muistomerkki Place d'Almalla

Seinen rantatien tunnelissa vuonna 1997 tapahtuneessa onnettomuudessa kuolleen prinsessa Dianan epäviralliseksi muistomerkiksi muodostunut vapauden liekki (ranskalais-amerikkalaisen ystävyyden muistomerkki) on kyseisen tunnelin yläpuolella Place d'Almalla Pont d’Alman metroaseman vieressä.

Porte Saint-Denisin riemukaari

Lähes 25 metriä korkea riemukaari löytyy Rue Saint-Denisin, Rue du Faubourg Saint-Denisin, Boulevard de Bonne-Nouvellen ja  Boulevard Saint-Denisin risteyksestä 10. kaupungin osasta. Kaari on rakennettu 1600-luvun lopulla juhlistamaan Louis 14. sotasaavutuksia.

Arènes de Lutèce

Pariisin tärkein roomalaisajan jäänne parin tuhannen vuoden takaa. 15-17.000 ihmisen amfiteatteri toimi aikoinaan näyttämönä gladiaattoritaisteluille.

Nyt se on puistona, missä istuskellaan ja pelataan.

Ile aux Cygnes ja Vapaudenpatsas

Pitkä ja kapea Seinen saari. Sille pääsee esimerkiksi Bir Hakeimin metroaseman kohdalta. 11,5 metriä korkea vapaudenpatsas löytyy saaren lounaispäästä. Patsas on ranskalaisten suunnitteleman Nykin patsaan pienoismalli.

Kirkot

Kirkoista on tullut eräs suosikkikohteistani viime matkoilla. Niistä löytää vaikkapa goottilaisen arkkitehtuurin kauneuden, viitteitä Ranskan historian merkkihenkilöihin tai ainutlaatuisen tunnelman messuissa. 

Sainte-Chapelle

Upea rayonnant-tyylin goottilainen kappeli Oikeuspalatsin sisäpihalla Citén saarella. Kappeli on rakennettu 1200-luvun puolivälissä pyhäinjäännösten säilytyspaikaksi ja kuninkaan kappeliksi. Sisältä Sainte-Chapelle on uskomattoman hauraan ja painottoman näköinen seinien ollessa lähes kokonaan lasimaalausta ohuita kivipylväitä lukuun ottamatta.

Alakerrassa on matala hoviväen kirkkona toiminut alakappeli.

Panthéon

Alun perin kirkoksi rakennettu Panthéon on ehtinyt palvella kirkkona muutaman kerran ja vuoden kunnes siitä tehtiin Ranskan merkkimiesten hautapaikka. Valtava rakennus edustaa klassismia ja on valmistunut 1700-luvun lopulla.

Kryptassa lepää mm Alaxandre Dumas, Émile Zola, Marie Curie, Victor Hugo, Voltaire ja Rousseau.

Kupolin katosta roikkuu 67m vaijerin päässä Foucault'n heiluri, jolla fyysikko Léon Foucault demonstroi maapallon pyörimistä.

Église de la Madeleine

Suurta kreikkalaista temppeliä muistuttava vuonna 1842 käyttöönotettu uusklassinen kirkko on suuri ja näyttävä, mutta jotenkin kolkko ainakin minun makuuni. Joka tapauksessa paikka on käymisen arvoinen jos lähistöllä liikkuu.

Notre-Dame de Paris

Mahtava goottilainen katedraali ja samalla yksi tunnetuimmista kirkoista. Seinen rannalla Citén saarella sijaitseva katedraali on hallinnut seudun maisemaa jo 1200-luvulta lähtien.

Rakennustyöt tosin alkoivat jo 1163, mutta rakennus valmistui suurin piirtein nykymuotoonsa vuonna 1345. Notre-Dame ei ole korkein eikä pisin katedraali, mutta se on silti joka kerta sisään astuessa todella vaikuttava. Vahakynttilöiden tuoksu ja kirkon hämärä ja akustiikka tekevät tunnelmasta erikoisen. Sinne kannattaa mennä messun aikaan, vaikkapa sunnuntaisin n. klo 18. Jos sattuu paikalle urkujen soidessa, on kokemus hieno.  

Basilique du Sacré-C½ur

Montmartren laella oleva basilika on yksi Pariisin näkyvimmistä maamerkeistä. Valkea rakennus on suosittu käynti kohde auringonlaskun aikaan, silloin kirkolle johtavilla portailla istuu väkeä katselemassa illan hämärtymistä ja kaupungin valojen syttymistä.

Rakennus on valmistunut vasta vuonna 1919 ja edustaa historismia lainaillen eri aikakausien tyyleistä.

Basilique cathédrale de Saint-Denis

Pariisin esikaupungissa Saint-Denisissä sijaitseva katedraali on yksi merkittäviä arkkitehtuurin virstan pylväitä, sitä pidetään ensimmäisenä merkittävänä goottilaisena rakennuksena. Paikalla oli luostaritoimintaa jo 600-luvulla, mutta katedraalin rakennustyöt aloitettiin vuonna 1136.

Kirkko on avara ja valoisa eikä se oikein vastaa mielikuvaa hämärästä kynttilöin valaistusta vanhasta kirkosta. Paikasta tekee ainutlaatuisen sen käyttö kuninkaiden hautapaikkana. Katedraali on kaikkien Ranskan kuninkaiden hautapaikka vuodesta 496 lähtien kolmea kruunupäätä lukuun ottamatta.

Saint-Étienne-du-Mont

Helmi Pariisin kauniiden goottilaisten kirkkojen joukossa. Tämä ulkoa epäsymmetrisen näköinen kirkko on aivan Panthéonin vieressä. Kirkko on rakennettu 1300-1500 luvuilla.

Sisätiloissa huomio kiinnittyy keskilaivaan jakavaan hienoon kuoriaitaan.

Kirkko on myös Pariisin suojeluspyhimyksen pyhän Genevièven pyhättö.

Saint-Germain-des-Prés

Pariisin vanhin kirkon torni löytyy tästä kirkosta, se on peräisin 1000-luvulta, mutta paikalla on ollut kirkko jo 500-luvulta lähtien. Kirkko on sekoitus montaa tyyliä väliltä 1000-1600.

Saint-Sulpice

DaVinci koodi leffassa vilahtava kirkko jota rakennettiin yli 200 vuotta.

Kirkko on sisältä komea, muttei niin näyttävä kuin vanhat suuret kirkot.

Saint-Eustache

Gotiikkaa edustava, mutta siihen myös renessanssia yhdistelevä Saint-Eustache on rakennettu vuosina 1532 - 1632. Se sijaitsee 1. kaupungin osassa lähellä Les Hallesia.

Kirkossa on ranskan suurimmat 8000 pilliset urut. Ulkoa kirkko on hienon näköinen ja miksei sisältäkin, mutta maalaukset ovat paikoin melko huonossa kunnossa ja vuonna 2008 jonkinlaiset restaurointityöt oli aloitettu.

Saint-Séverin

Latinalaiskortteleilla sijaitseva kaunis goottilainen kirkko 1200-1500 luvuilta.

Kirkko on puoli huomaamattomasti kapeiden katujen välissä, mutta sille 'eksyy' helposti kierrellessään ravintoloita täynnä olevia kujia.

Saint-Augustin de Paris

Ulkoa näyttävä teräsrakenteinen kirkko. Sisältä kirkko näyttää mielestäni 'liian suurelta' johtuen varmaan melko laatikkomaisesta ja korkeasta olemuksesta.

Église Saint-Paul-Saint-Louis

Maraisilla sijaitseva 1600-luvulla rakennettu ja sittemmin vallankumouksen kuohuissa 'putsattu' Jesuiittakirkko. Italialais-vaikutteisen kirkon kupoli on 55m korkea. 

Saint-Julien-le-Pauvre

Eräs Pariisin vanhimmista uskonnollisista rakennuksista, nykyinen kirkko on rakennettu vaiheittain 1100-1800 luvuilla.  Kirkko sijaitsee Latinalaiskorttelien puolella St-Severiniltä Notre-Damelle mennessä.

Saint Germain l'Auxerrois

Louvren kirkkona tunnettu entinen Ranskan kuninkaiden kirkko. Louvren itäpäätyä vastapäätä sijaitseva Saint Germain l'Auxerrois on perustettu jo 600-luvulla, mutta se on muuttanut muotoaan ja tyyliään seuraavina vuosisatoina. Sen kello kuulutti pärttylinyön verilöylyn alkaneeksi 1572.

Église Saint-Médard

1400-1700 luvuilla rakennettu kirkko Rue Mouffetardin alkupäässä Seinen vasemmalla rannalla 5. Kaupunginosassa. Kivan näköinen kirkko edustaa tyyliltään lähinnä gotiikkaa.

Église du Val-de-Grâce

Sotilassairaalan alueella sijaitseva kirkko on yksi Pariisin hienoimmista ja ilmeisesti vaikeimmin vierailtavista. Se on rakennettu 1600-luvulla ja edustaa ranskalaista barokkia.

Kirkon vieressä on sotilassairaanhoitoa esittelevä museo jonka pääsylipulla pääsee ilmeisesti myös kirkkoon. Kysyimme koska kirkkoon pääsee ilman museolippua, niin saimme vastauksen, mitä ei ymmärtänyt englanniksi eikä ranskaksi. Joten kirkossa käynti siirtyi hamaan tulevaisuuteen.

Église Saint-Pierre de Montmartre

1100-luvun kirkko Sacre Coeurin kupeessa Montmartren kukkulalla.

Kirkkoa sanotaan Pariisin vanhimmaksi, sen paikalla on ollut uskonnollisia rakennuksia jo satoja vuosia ennen nykyistä kirkkoa.

Église Saint-Vincent-de-Paul

1800-luvun uus-klassinen kirkko 10. kaupunginosassa lähellä Poissonieren metroasemaa ja Gare du Nordia.

Église Saint-Ephrem

Syyrialaisen seurakunnan pieni kirkko Latinalaiskortteleilla.

Église Saint-Gervais-Saint-Protais de Paris

Noin 150:n vuoden ajan rakennettu kirkko 1400-1600 luvuilta, jonka paikalla on ollut kirkkotoimintaa jo 300-luvulla.

Tyylisuunta sisältä on lähinnä gotiikkaa ja julkisivu ranskalaista klassismia.

St-Louis d’Antin

1700-lopulla rakennettu kirkko suurten tavaratalojen ja Gare Saint-Lazaren lähellä. Melko vaatimaton julkisivu kätkee kauniin kirkon taakseen.

Grande Mosquée de Paris

Pariisin suuri moskeija on Ranskan suurin moskeija. Se on rakennettu 1920-luvulla latinalaiskorttelien itäpuolelle. 

Hautausmaat

Cimetière du Père-Lachaise

20. kaupunginosassa sijaitseva Père-Lachaise, taitaa olla kuuluisin Pariisin hautausmaista. Siellä lepää muun muassa kirjailija Honoré de Balzac, näyttelijätär Sarah Bernhardt, hieroglyfien arvoituksen ratkaissut Jean-François Champollion, säveltäjä Frédéric Chopin, taiteilija Eugène Delacroix, näyttelijä Yves Montand, näyttelijätär Simone Signoret, kirjailija Oscar Wilde ja ehkä kuuluisimpina kaikista Jim Morrison ja Édith Piaf. Morrisonin haudalla on vartiointi ja Piafin haudalla tungosta.

Melko laajaa aluetta varten kannattaa ostaa kartta, silti porukka on eksyksissä siellä. En muista moniko vastaan tulija kysyi reittiä Morrisonin haudalle.

Osa haudoista on kuin pieniä kappeleita ja taideteoksia sellaisenaan.

Cimetière de Passy

Passyn hautausmaa löytyy korkean muurin takaa Trocadéron vierestä.

Hautausmaan portti löytyy kun seuraa muuria Trocadérolta katsoen vasemmalle. Siellä lepäävät muun muassa kulttuuripuolelta Claude Debussy ja Édouard Manet sekä teollisuudesta Marcel Renault ja Marcel Dassault.

Cimetière de Picpus

Picpusin hautausmaa on pieni yksityinen ja vaikeasti vierailtava hautausmaa.  Vierailumme sinne päättyi lukittuun porttiin jonka vieressä olleessa lapussa kerrottiin paikan olevan avoinna klo 14-16 muuten paitsi sunnuntaisin ja maanantaisin sekä juhlapyhinä.

Sinne on haudattu kahteen joukkohautaan yli 1300 giljotiinin uhria.

Eläintarhat ja puutarhat

La ménagerie du Jardin des Plantes

Maailman ensimmäinen eläintarha Jardin des Plantesin kupeessa. Se ei pärjää tarjonnallaan suuremmille tarhoille, mutta on ihan mukava puistomainen pieni paikka jonka kiertää läpi kohtalaisen nopeasti saamatta rakkoja jalkoihinsa.

Kaupungin molempien eläintarhojen sivut löytyvät täältä: http://www.mnhn.fr

Le Parc zoologique de Paris (Zoo de Vincennes)

Pariisin suurempi eläintarha Vincennesin puistossa. Tämän eläintarhan maamerkkinä on korkea keinotekoinen vuori. Viime käynnillä vuonna 2006 tarhassa oli remontti meneillään, osa eläimistä oli evakossa ja jopa pääsymaksu oli alennettu. Kohde on kuitenkin ihan mukava eläintarhojen ystävälle.

Le Jardin des Plantes

Vanha kasvitieteellinen puutarha, jonka ympäriltä löytyy luonnontieteisiin liittyviä museoita. Puiston kautta pääsee La ménagerie du Jardin des Plantes eläintarhaan. Sieltä löytyy suuri talvipuutarha, monenlaisia istutuksia ja altaita.

Akvaariot

Aquarium tropical de la Porte Dorée

Mukava akvaario entisen Afrikkalaisen ja oseanialaisen taiteen museon alakerrassa. Paikka on petrannut aika paljon viime vuosina ja niinpä se näyttää hyvältä nykyään.

Siellä on runsaasti altaita ja niistä löytyy myös erikoisempia lajeja. Pienen kävelymatkan päässä on Vincennesin eläintarha.

Sivut löytyvät tästä: http://www.aquarium-portedoree.fr

Cineaqua

Cineaqua yhdistää akvaarion, elokuvateatterin ja ravintoloita hieman erikoiseksi kokonaisuudeksi. Paikan parasta antia on jättimäinen haiallas, mikä on varsin nerokkaalla tavalla toteutettu. Sitä kiertäessä ei aina edes heti huomaa katselevansa samaa allasta, koska jostain kohdasta se näyttää matalalta riutalta ja toisesta avovedeltä ja kolmannesta syvemmältä pohjalta. Hetken näkymää katseltuaan huomaa jossain taustalle vilahtavat hait.

Pääsymaksu on hieman suolainen, johtuukohan kenties suuresta suolaveden määrästä altaissa, mutta mielestäni käynti kannattaa jos yleisöakvaariot ja hait kiinnostavat.

Lisää juttua: http://www.cineaqua.com
 

Puistot

Suuressa kaupungissa monia puistoja, mutta tässä on sellaisia mihin satunnainen matkailija helpommin eksyy.

Jardin des Tuileries

Keskeisellä paikalla Louvren ja Concorde-aukion välissä sijaitseva Tuileries on vajaan kilometrin mittainen pitkulainen puisto. Siltä löytyy patsaita, kukkaistutuksia, suihkulähteitä, kahvila, leikkipaikkoja yms.

Suihkulähteiden reunoilla on metallisia tuoleja ja lähimpänä Concordea olevalla altaalla voi vuokrata pieniä purjeveneitä uitettavaksi. Paikka on juuri sopiva esimerkiksi jalkojen lepuuttamiseen Louvren jälkeen tai sitten vain istuskeluun illan suussa.

Puiston Louvren puoleisesta päädystä löytyy pieni riemukaari, joka on samalla linjalla kahden suuremman ja kuuluisamman kaaren kanssa.

Jardin du Palais Royal

Joskus puistoja löytyy erikoisista paikoista, Palais Royalin sisäpihalla on puisto jossa käy jopa hölkkääjiä...

Jardin du Luxembourg

Suomalaisille Albert Edelfeltin tunnetuksi tekemä puisto.

Tämä suurehko puisto sijaitsee Pantheonin länteen ja latinalaiskorttelien lounaispuolella. Puisto on suosittu paikka niin istuskelijoiden kuin hölkkääjien parissa.

Jardin des Halles

Puisto Pörssin, Forum des Hallesin ja St-Eustachen välissä.

Jardins du Trocadéro

Puisto Palais de Chaillotion ja Eiffelille johtavan Pont d'Iénan välissä.

Eiffel tornia on mukava lähestyä Trocadéron puolelta puiston poikki, suuret suihkulähteet jakavat puiston kahtia ja kävellessä voi katsella altaiden patsaita.

Parc de Monceau

Mukava puisto kahdeksannen ja seitsemännentoista kaupunginosan rajalla. Vierestä löytyy Musée Cernuschi ja Musée Nissim de Camondo.

Place des Vosges

Pariisin kauneimmaksi ja vanhimmaksi aukioksi sanottu Place des Vosges sijaitsee 4. Kaupungin osassa Maraisilla. Se on 1600-luvun alkupuolelta ja aukiota kiertävät yhtenevän tyyliset rakennukset joka sivulta. itse aukio on viihtyisä puisto.

Alueet ja paikat

Pariisista on löytyy tietty paljon alueita jotka eivät suoranaisesti liity johonkin tiettyyn nähtävyyteen ja sitten paikkoja jotka voi laskea 'ulkoa katseltaviksi' nähtävyyksiksi.

Latinalaiskorttelit

Paljon turisteja, sopuhintaisia ruokapaikkoja, kapeita kujia ja paikoin jopa mukavaa tunnelmaa.

Citén saari (Île de la Cité)

Toinen Seinen luonnollisista saarista. Tällä saarella on varsinainen nähtyvyyksien keskittymä, Notre Dame, Krypta, puutarha, Sainte-Chapelle, Conciergerie, Kaarle Suuren patsas, lintu/kukkatori, Pont Neuf...

Trocadero

Mielestäni Trocadero on ainoa oikea suunta lähestyä Eiffel tornia etenkin ensimmäisellä kertaa.

Kun metroasemalta nousee katutasoon ja astuu Palais de Chaillotin kulman takaa rakennusten väliselle aukiolle, aukeaa silmien eteen Eiffel kaikessa komeudessaan. Aukiolla on tietysti matkamuistojen kaupustelijoita ja runsaasti turisteja. 

La Défense

Totaalinen vastakohta vanhan ilmeensä säilyttäneelle Pariisille. Tässä Pariisin naapurissa Nanterressa sijaitsevassa businesskaupunginosassa on lasisia julkisivuja, pilvenpiirtäjiä ja modernia arkkitehtuuria.

Kirsikkana kakun päällä on suuri riemukaari, Grande Arche, kanttiinsa n 110m valkoinen kaakeloitu kuutio.

Rakennusten ällistelyn lisäksi La Défensestä löytyy ostoskeskusta, kauppoja ja elokuvateattereita. Näiden ja toimistojen ollessa suljettuna, paikka muistuttaa lähinnä aavekaupunkia. Keskusaukio on niin suuri että satunnaiset turistit katoavat maisemaan ja paikka suorastaan huokuu autiuttaan.

Avenue des Champs-Élysées

Juuri hiljattain tylyimmäksi ostoskaduksi valittu Pariisin pääkatu jonka varrelta löytyy erinäisiä luksukseen keskittyneitä kauppoja, mutta myös tavallisen kadun tallaajien kukkaroille sopivia paikkoja kuten Virgin Megastore. Kadun pohjoisreunalla on kahviloita ja ravintoloita, jotka tosin eivät ole halvimmasta päästä.

Pigalle

Pigallelta löytyy kuppiloita, halvempia hotelleja, sex-shoppeja jne plus legendaarinen Punainen Mylly, Moulin Rouge.

Jonkun matkan päästä naapuristosta löytyy kuuluisa keikkapaikka Elysee Montmartre.

Opera

Oopperan (Opera Garnier) ympäristöstä löytyvät niin tavaratalot kuin monta kohtuuhintaista hotelliakin. Myös Madeleine kirkko ja Place Vendôme ovat lähellä.

Henkilökohtaisesti suosittelen mieluummin Oopperan ympäristöä kuin Pigallea majoituksen hankintaan, mutta toki makuja on monenlaisia. Hyvät kulkuyhteydet ovat ainakin tämän alueen plussaa.

St-Germain de Prés

Tunnettu ja arvostettu alue joen vasemmalla (etelä) rannalla. Alueelta löytyy muun muassa Saint-Germain-des-Prés ja Saint-Sulpice kirkot. Itään jatkettaessa pääsee Luxembougin puistoon ja koilliseen mennessä latinalaiskortteleille.

Les Halles

Hallien ympäristöstä löytyy niin pörssi, Saint-Eustache kirkko, puisto kuin ostari ja tyttökatu. Alueen alla oleva Châtelet Les Hallesin metro/RER-asema on maailman suurin maanalainen asema, sen kautta kulkee päivittäin n 750.000 matkustajaa.

Etelä-pohjoissuunnassa aluetta halkovalla Rue St-Denisillä on eteläpäässä ravintoloita, baareja ja kauppoja, mutta pohjoiseen mennessä putiikit muuttuvat sex-shopeiksi ja lamput punaisiksi.

Rue Mouffetard

Eläväinen katu 5. kaupungin osassa, jonka ympäristö on Pariisin vanhimpia seutuja.

Kadulta löytyy erilaisia herkkukauppoja kuten suklaa-, viini- ja juustopuoteja. Sen varrella on myös ravintoloita ja kahviloita.

Kaupat

Tästä tulisi aivan loputon listaus, mutta tässä on muutama paikka noin alkuun.

Galeries Lafayette

Yli satavuotias tavaratalo kaunotar sijaitsee Gare Saint Lazaren and Opéra Garnierin välimaastossa. 'Naisten kaupan' kupoli on näkemisen arvoinen.

Printemps

Kolmessa talossa Galeries Lafayetten naapurissa sijaitseva Printemps on myös varsin monipuolinen tavaratal.

Bon Marché

Vasemman rannan suuri tavaratalo on Bon Marché, joka Pariisin ja joiden lähteiden mukaan, maailman ensimmäinen tavaratalo. Sen herkkuosasto on käymisen arvoinen paikka.

Samaritaine

Seinen rannassa sijaitseva Samaritaine on tällä hetkellä suljettu turvallisuussyistä. Aiemmin suositun tavaratalon kattoterassilla sijaitsi kahvila josta oli upeat näköalat joen rantaan ja ympäristöön.

BHV (Bazaar de l'Hotel de Ville)

BHV on yksi Pariisin vanhoista suurista tavarataloista, se löytyy Rivolin varrelta kaupungintalon vierestä.

Carrousel du Louvre

Louvrea alla sijaitseva kauppakeskus. Täältä löytyy Virgin megastore (levykauppa), Nature & Découvertes, Les Mineraux (oma suosikkini) ja monta muuta kauppaa ja ravintola-alue.

Gibert Jeune

"Keltainen kirjakauppa". Tällä kirjakaupalla on 8 myymälää Saint-Michelin ympäristössä.

Gibert Joseph

Myös kirjakauppoja. Boulevard Saint Michelin varrelta löytyy ketjun levykauppa missä on laajat valikoimat levyja ja leffoja.

Virgin

Levykauppa jonka suuret myymälät löytyvät Champ-Elyseélta ja Carrousel du Louvresta. Champs-Elyseén myymälä on auki puoleen yöhön.

FNAC

Toinen suuri levykauppa, myymälöitä löytyy Champ-Elyseélta ja Forum des Hallesilta ja kuudesta muusta paikasta.

Deyrolle

Legendaarinen eläinkauppa, jonka tulipalo valitettavasti tuhosi hiljan. Paikka kuitenkin avaa vielä ovensa kunhan myytävää löytyy. Kuuluisan paikasta tekivät sen myyntiartikkelit, tarjolla oli tiikereitä, jääkarhuja, seeproja ja lukematon määrä pienempiä eläimiä. Kaikki tietenkin täytettyjä...

Monoprix

Paikallinen Valintatalo tai Siwa. Tosin suurimmissa myymälöissä on kaikkea ruuasta vaatteisiin.

Monoprix on ollut suosikkimme tuliaisten hankinnassa, sieltä ostetaan suklaata, nougaata, kahvia, keksejä, hilloja jne alkoholihyllyjä unohtamatta (pullot pitää muistaa pakata hyvin ruumaan menevään laukkuun). Sieltä saa myös mehut, limsat ja kuohuviinit hotellille, oluet piknikille ja vesipullot reppuun. Mikä parasta, näitä kauppoja on paljon Pariisissa ja monet niistä ovat auki melko myöhään, osa puoleen yöhön. 

Absinttikauppa Vert d’Absinthe

Alan liike Maraisilla osoitteessa 11 rue d’Ormesson. Putiikista löytyy niin juomat kuin tarvikkeetkin kuten lusikat, lähteet, lasit yms. Juomat ovat tosin melko hintavia, mutta laajasta valikoimasta löytyy moneen lähtöön pulloja.

Peugeot showroom

Champs-Elyséesiltä löytyy Peugeotin showroom, missä on näytillä konseptiautoja ja joskus jopa tuotantomallejakin.

Mercedes-Benz showroom

Jonkin matkaa Peugeotin näyttelytilasta itään, löytyy Mersun vastaava paikka. Näytteillä on AMG:tä yms.

Syöminen

Tässä aiheessa olen vähän huono antamaan vinkkejä. Olen tainnut syödä viidesti ravintolaksi luonnehdittavassa paikassa Pariisissa.

Halpaa ruokaa löytyy Latinalaiskortteleilta. Siellä on pieniä ranskalaisia ravintoloita, libanonilaisia, kreikkalaisia, aasialaisia jne. Pikkukatujen Pita grec ranskalaisilla (kebab) ja oluella maksaa vähemmän kuin olut monissa kalliimmissa paikoissa.

Myös Rue Mouffetardin varrelta löytyy sopuhintaisten ruokapaikkojen keskittymä.

Vaikka ranskalaiset arvostavatkin omaa keittiötään maasta taivaisiin, ovat McDonald'sit ja KFC:t löytäneet tiensä myös Pariisiin. Satunnaisen matkailijan kannalta tuo ei ole välttämättä niin huono juttu, koska välillä täytyy syödä nopeasti ja kevyellä budjetilla.

Mikäli haluaa parempia hampurilaisia, kylästä löytyy myös Hard Rock Cafe.

Bastillen läheltä löytyy baarikatu Rue Lappe ja muutenkin alan keskittymää. Rue St-Dennisin eteläpäästä ja keskivaiheilta löytyy muutama hauska paikka.

Parin viime reissun aikana olemme poikenneet parissa absinttibaarissa.

La Cantada löytyy 11. kaupunginosasta muutaman sadan metrin päästä Pére Lachaisen hautausmaasta. Ok paikka parissa kerroksessa, musiikki on raskaamman oloista. Osoite on 13 rue Moret.

Les Furieux on myös 11. kaupunginosassa lähellä Rue Lappea Bastillen alueella. Myös tämä on ihan mukava oloinen 'rockluola'. Osoite on 74, rue de la Roguette.

Paikasta toiseen liikkumista kaupungissa helpottaa suuresti kunnon kartta. hotelleissa jaeltavalla ilmaiskartalla pärjää jotenkuten, mutta kun pitäisi löytää joku sivukatu, ei niiden karttojen tarkkuus enää riitä. Alle kympin investoinnilla saa esimerkiksi Paris Classique-karttakirjan. Se on virsikirjan kokoinen reilut 350 sivunen kartasto, missä on katuhakemistot, yksityiskohtaiset kartat, palveluita, bussilinjoja, metrot ja myös lähiöalueet.

Parhaaksi koettu vaihtoehto on RER B3 juna. Se kulkee päivällä muutaman minuutin välein ja hiljaiseen aikaan hieman harvemmin. Lentokentältä aseman löytää seuraamalla RER viittoja ja lipun voi ostaa automaatista jollei viitsi jonottaa lippuluukulle. Riippuen määrän päästä Pariisissa, kannattaa etukäteen selvittää pitääkö junasta vaihtaa metroon ja käykö se helpommin Gare du Nordin, Châtelet les Hallesin vai jonkun muun aseman kautta. Tässä mainittakoon toiseen kertaan että Châtelet les Halles on maailman suurin maanalainen asema. Et siis ole yksin siellä, lisäksi joidenkin linjojen välisissä vaihdoissa siellä saa kävellä useita satoja metrejä. RATP:n sivuilta www.ratp.fr löytyy hyvät reitinsuunnittelu työkalut.

Paluu kaupungista kentälle on myös yksinkertaista kun huomioi yhden seikan, RER B junalla on kaksi päätepysäkkiä joista valitettavasti vain toinen on CDG:n kentällä. B3 menee kentälle ja B5 jonnekin muualle. Muutaman kerran on tullut Gare du Nordilla kiirehdittyä junaan enkä ole ehtinyt vilkuilla mistä junan numeron näkee (nyttemmin tiedän että sen voi lukea tauluista laiturilta). Aulnaysous-Boisin aseman jälkeen on jännittänyt lukeeko seuraavalla asemalla Sevran Beaudottes (oikea) vai Sevran Livry (väärä). Joka kerta olen ollut oikeassa junassa, mutta se ei ole ollut mitenkään itsestään selvää.

Matka kaupungin ja kentän välillä maksaa 8,20¤ (v. 2008) ja kestää esimerkiksi Gare du Nordilta noin 30-50min riippuen pysähtyykö juna useammin vai meneekö lähes suoraan kentälle. Aina tietysti löytyy joku sankari kuka ei halua matkustaa rahvaan kanssa junalla vaan ottaa taksin. Onhan tuokin ihan ok valinta jos haluaa istua 1-2 tuntia ruuhkassa, maksaa vähintään 5 kertaa enemmän matkastaan ja kuunnella Senegalilaisia iskelmiä. Tuotakin on tullut useamman kerran kokeiltua viran puolesta reissatessa.

Lyhyesti, osta ParisVisite-kortti.

ParisVisite-kortteja saa päiväksi (8,50¤), kahdeksi (14¤), kolmeksi (19¤) ja viideksi (27,50¤) (Hinnat vyöhykkeelle 1-3 v. 2008)

Korteilla saa kulkea metrolla, RER:llä ja bussilla niin paljon kuin sielu sietää.

Jostain syystä bussilla ajelu on jäänyt kokonaan kokeilematta, ehkä siksi että metrolla kulkeminen on ollut niin näppärää. Metroverkko kattaa kaupungin aika mukavasti ja jossain paikoissa RER junat täydentävät kulkumahdollisuuksia.

Hotelleissa jaettavissa kaupungin kartoissa on mukana metrokartta, jonka avulla suunnistaminen on helppoa. RATP:n sivuilta saa ladattua taskukokoon tulostettavan metrokartan myös pdf:nä.

RER junilla pääsee näppärästi esikaupunkialueille, kunhan ostaa lipun mikä on voimassa halutulle vyöhykkeelle.

Rautatieasemilta, jotka jo itsessään ovat nähtävyyksiä, pääsee TGV-luotijunilla (train à grande vitesse) ympäri Ranskaa ja naapureihin kuten Lontooseen, Brysseliin ja Zurichiin.

Aiempia matkakuvauksia löytyy näistä linkeistä:

Kesä 2006 - http://kuvablogi.com/kb/matkakuvauksia/2007/12/101/

Kevät 2007 - http://kuvablogi.com/kb/matkakuvauksia/2007/12/100/

Syksy 2007 - http://kuvablogi.com/kb/matkakuvauksia/2007/12/91/

Kevät 2008 - http://kuvablogi.com/kb/matkakuvauksia/2008/04/428/

Kevät 2009 -  http://kuvablogi.com/kb/matkakuvauksia/2009/03/2244/

Kevät 2010 - http://kuvablogi.com/kb/matkakuvauksia/2010/03/4389/

Kertomukset ovat päiväkirjatyylisiä, mutta ehkä niistä saa ideaa siitä mitä päivässä ehtii tekemään. Täsmennyksenä tähän, meidän 'päivä' kaupungilla on noin klo 10-23.

Kaupungista on kirjoitettu ties kuinka monta kirjaa, mutta tässä on muutama oma suosikki:

Martina Padberg - Taide & Arkkitehtuuri, Pariisi

Mondo Matkaopas Pariisi

Eyewitness Travel Paris

Colin Jones - Paris, Biography of a city 

Pariisi - Kirjailijan kaupunki (toim. Kristina Ranki)

Paris (City-Lit series)

Jouko Hava - Paras Pariisi

Helena Petäistö - Aamiainen Cocon kanssa

Michelin - Paris

Lukujonossa ovat:

Andrew Hussey - Paris - The Secret History

Alistair Horne - Seven Ages of Paris

Kuvia saa suuremmaksi klikkaamalla niitä. Kommentteja olisi kiva saada!

1. Siperiantiikeri on kissaeläimistä suurin.

2. Valkopääsaki, uros

Valkopääsaki, naaras

3. Vaippapaviaani

4. Alppikauris

5. Aasianleijona

6. Kultapanda ääntelee monin eri tavoin mm. haukkumalla ja lintujen tavoin visertämällä.

7. Lumivuohi

8. Valkotöyhtötamariini

9. Keltaleijonatamariini

10. Punaniskavallabi

11. Takini

12. Kääpiömangusti

13. Hyppytamariini

14. Harmaahylje

15. Kaksikyttyräinen kameli voi elää 30 päivää ilman vettä.

16. Aksolotli on sammakkoeläin joka pysyy sukukypsänäkin toukka-asteella ja elää vedessä. Joskus harvoin aksolotlit voivat käydä läpi muodonvaihdoksen ja nousta maalle.

17. Emu

18. Flamingo kykenee taivuttamaan jalkansa polvista eteenpäin.

19. Kuhertajagaselli

20. Rubiini-iibis

21. Lumileopardi

22. Mongolian villihevonen

23. Manuli

24. Guanako

25. Ahma

26. Hanhikorppikotka voi olla jopa metrin korkuinen.

27. Partakorppikotka murskaa luita pudottamalla ne korkeuksista kalliolle ja syö sitten luuytimen.

28. Kalottiaratti

29. Munkkiaratti

30. Iguaanalisko voi painaa jopa 10 kiloa.

31. Hoffmanninlaiskiainen on niin laiska että sen karvoissa kasvaa vihreää levää. Se nukkuu puussa vähintään 15 tuntia vurokaudessa ja kerran viikossa se vaivautuu laskeutumaan maan pinnalle tekemään tarpeensa!

32. Karhu

33. Kulaani

34. Vapiti eli Kanadan hirvi

35. Vesikko on kuollut Suomen luonnosta sukupuuttoon. Viimeisin havainto luonnossa on vuodelta 1992.

36. Visentti on eurooppalainen biisoni.

37. Melasammakko

38. Mattopyton

39. Oliivihietakäärme

40. Tunturipöllö

41. Saukko

42. Viirupöllö

43. Amazoninjokikilpikonna

44. Huuhkaja

45. Mehiläishaukka

46. Riikinkukko

47. Kääpiövyölisko

48. Norsupäästäinen

49. Okahiiri

50. Vihreä puupyton

51. Pantterikameleontti

52. Keltajuovanuolimyrkkysammakko puolustautuu erittämällä ihostaan myrkkyä.

53. Sininuolimyrkkysammakko

54. ja 55. Isompi on kannuskilpikonna (painaa aikuisena yli 100 kiloa) ja pienempi leopardikilpikonna

56. Egyptinkilpikonna

57. Puukäärme

58. Kiinan krokotiililisko

59. Okapiru on 15 cm pitkä kummitussirkka.

Varpunen

60. Sarvirottakäärme

61. Ruusukuoriainen

62. Kani

63. Jokin kahlaaja-lintu, jos joku tietää lajin saa kertoa!

64. Madagaskarin sihisevä torakka

65. Kala

66. Metsäpeura

Näiden eläinten lisäksi Korkeasaaresta löytyy mm. myskihärkä, naali, amurinleopardi, haisunäätä, tukaani, haikara, keisaritamariini, kääpiösilkkiapina, eurooppalainen villikissa, amurinpantteri, aguti, villimarsu ja ilves...

Eläimien lisäksi Korkeasaaresta löytyy noin 1000 erilaista kasvilajia.

Korkeasaaren nettisivut: http://www.korkeasaari.fi/

Alpakat

Alpakka-agilitya:

Laamat

Tämä näyttelyvieras sai kunnian pussata laamaa:

Tämä tyttö ei halunnut pusua laamalta;

Tämä laama oli sitä mieltä että Kanan hiukset saattavat olla ruokaa:

Laama-agility:

Kanit

Kaniagilityä:

Oho! Kuinkas tässä näin kävi!?! =)

Tyylejä on monia:

Agilitykanin lepotauko:

Kaninäyttely

Fretit

Olkapäällä:

Silitettävänä:

Leikkimässä:

Chinchillat

Koirat

Koiratanssinäytöksessä saluki onnistui hyvin yleisön viihdyttämisessä, sen sijaan tottelevaisuus ei taida olla tämän koiran parhaita puolia =) .

"Muut istuu, mutta minä tässä makoilen vielä vähän..." =)

"Muut istuu edelleen, minä kierin jalat taivasta kohti ja nautin!"

"Omistaja huhuilee, mutta ehdin ihan hyvin käydä morjestamassa yleisöä"

Toinen koira kierii omistajansa kanssa kun saluki päättää lähteä taas ohjaajaansa karkuun ja tulee hyppimään siihen tapahtumien keskelle =)

Sensijaan nämä pienet villakoirat osasivat tanssia hienosti:

Pieni villakoira voitti myös agilitykilpailun:

Greyhound yhdistys esitteli pikajuoksijoitaan, reps =)

Myöskään Match Showssa eivät vinttikoirat olleet energisellä päällä. Kuvassa afgaaninvinttikoira:

Hurja novascotiannoutajan pentu on selättänyt lyhytkarvaisen collien:

Kaikki halusivat rapsuttaa maailman suurinta koirarotua, tanskandoggia.

Bullterrieri on omalaatuisen näköinen rotu:

Myös bulldoggi on erikoisen näköinen rotu:

Upea seisonta tällä koiralla minun mielestä:

Tämä suloinen koiruus sen sijaan ei malttanut poseerata:

Ja tämäkin suloinen pystykorva näytti vain kieltä näyttelykehässä :)

Toko-ohjaajien koirien tokonäytöksessä esiintyivät nämä koirat:

Pentutokossa esiintyi mm. suloinen coton de tulear:

Espanjan Kulkukoirat yhdistyksen maskotti:

Kissat

Esillä oli myös maailman pienin kissarotu, Singapura. Singapuria on Suomessa vain kaksi yksilöä. Kuvan kissa on aikuinen uros, naaraat ovat vieläkin pienempiä!

Thai-kissa on vanhanajan siamialainen:

Harvinaisemman värinen bengali:

Kansainvälinen kissanäyttely

Kissanäyttelyssä ei olekaan mitään pikkupalkintoja!

Palkintoja olivat jakamassa Eija Vilpas ja Kana:

En oikein tajunnut kissanäyttelystä mitään mutta ilmeisesti tämä kissa voitti? :)

Ponit

Poneja sai silittää:

Papukaijat

Käärmeet

Liskot

Rotat

 Varusteet:

Pyörä:

• Kärry+ kassi + mustekalat
• Etulaukku
• Juomapullot
• Mittari ja lukko

Työkalut:

• Rengasraudat, paikat, varakumi, ilmastointiteipin palanen
• Pumppu, rätti
• Ketjuöljy
• Ketjunkataisija, varalenkkejä
• Leatherman
• Taskari, pinna-avain, kuusioavaimet

Tarvikkeet:

• Teltta, alusta, makuupussi ja tyyny
• Narua, pyykkipoikia
• Kartta
• Puhelin ja laturi
• Lehtiö ja kynä
• Kamera ja varapatterit
• Tulitikut
• Puukko
• Trangia, tulitikut, kaasupullo, sieni, haarukka/lusikka
• Kuksa
• Neulaa, lankaa ja hakaneuloja

Terveys:

• Urheilujuomapussit 16kpl
• Hammasharja, tahna, dödö ja saippua
• Vaseliini
• Hyttyskarkote
• Aurinkorasva
• Kyypakkaus ja burana
• Laastari

Tekstiilit:

• 2x Pyöräilypaita ja sadetakki
• Pyöräilyhousut
• Hanskat, lahkeet, hihat ja aurinkolasit
• Pyöräilykengät, ajosukat 2x ja sadesuojat sekä tavalliset kengät
• Takki, pitkät housut, t-paita 2x, shortsit ja pitkähihainen fleece
• Kalsarit 3x, sukat 4x
• Pyyhe ja uikkarit
• Kuivausliina

Ke 9.7 Ylläksen maisemareitti

Pientä alkuverryttelyä tulevaa koitosta varten. Korkeusero n. 200m, pituus 10km ja keskari 29km/h. Nyt osaan kuvitella miltä kunnon alppietapit saattavat tuntua. Ylös mentiin n. 15km/h ja alas n. 60km/h ilman kärryä. Sykkeet olivat pilvissä ylämäen ajan.

Ensimmäinen päivä

La 12.7, 163km, 27.8km/h ja 5.52h.

Lähtö Ylläkseltä pilvisessä kelissä klo 10. Ensimmäisenä oli edessä Jauhojärven tienpätkä kunnon perinteistä hiekkatietä keskellä suomaisemia. Mukava alku.

Kaukosentielle päästyäni alkoivat mäet. Olivat sen verran jyrkkiä että loppu välitykset ja usko kesken vaikka en jalkamieheksi joutunutkaan. Sain kuitenkin poroilta sen verran kannustusta että matka jatkui. Rovaniementielle päästyäni muuttui tie paljon tasaisemmaksi polkea. Ounasjoen varrella oli kivoja maisemia pitkin matkan. Heti Kaukosen jälkeen tuli kunnon sadekuuro, mutta sateen tauottua kuivuivat kamat vartissa, joten eipä siinä ollut valittamista. Matka jatkui Lohinivalle, jossa pidin kahvipaussin lohihovissa. Paikalliset kaljalla olleet tyypit ihmettelivät kovasti etelän miehen hulluutta ja olivat muutenkin kovin kiinnostuneita.

Lohinivan jälkeen alkoi matka pikku hiljaa tuntua jaloissa –peräkärry lisää vastusta sen verran että jo noin 100km kohdalla huomasi polkeneensa. Välimainintana täytyy kiittää paikallisia autoilijoita, jotka väistävät varsin kuuliaisesti ja tilanteissa, joissa tulee vastaan toinen auto samanaikaisesti, he odottavat kiltisti takana kunnes vastaantuleva on mennyt ohi. Tässä olisi etelän autoilijoilla oppimista. Pientareita täällä ei ole nimeksikään, mutta ei sen puoleen liikennettäkään.

Meltauksessa alkoi jälleen sataa, mutta maisema Ounasjoen ylittävältä sillalta korvasi kaiken. Myös Marraskosken pysähdyspaikalla avautui komea maisema. Itikoita oli vaan siinä määrin ettei sinne pitkäksi toviksi viittinyt jäädä. Loppumatka olikin sitten kunnon vääntöä. Pausseja tuli pari ylimääräistä, koska jalat ja selkä kaipasivat verryttelyä 20km välein. Viimeiset 10km laskinkin sitten vain kilometrejä perille asti. Viimein tuli vastaan Rovaniemi ja aurinkokin alkoi paistaa juuri sopivasti. Parit kaljat kaupasta ja nokka kohti Ounaskosken camping aluetta. Camping alueella odotti ensimmäinen ikävä yllätys – yöteltassa maksaa 19e! Olin kuvitellut maksujen olevat jotain 5-10e. Noh, alue on kaikinpuolin hieno ja muutkin puitteet kunnossa paitsi että mäkäräisiä on ihan pirusti. Illalla törmäsin vielä pariin italialaiseen heppuun, jotka olivat polkemassa Helsingistä Nordkappiin. Aika poikia olivat. Nyt ei muuta kun nukkumaan.

Su 13.7, 158km, 26.2km/h ja 6.03h.

En saanut kunnolla nukuttua valoisuuden, kramppien ja lämmön takia. Katkonaisen yön jälkeen nousin klo 8. Aamupuurot ja tsumpit tuli keiteltyä trangialla. Kamat kasaan ja lähtö aurinkoiselta Rovaniemeltä klo 10. Huomasin satulan olevan sen verran löysällä, että penkkiä saa kierrettyä käsin helposti. Kun aloin kiristämään pulttia kuului NAKS! Klämpin pultti meni poikki! Aargh! Ja totta kai oli sunnuntai ja kaikki kaupat kiinni. No onneksi leirintäalueen isännältä löytyi miljoonapakista sopiva pultti ja mutteri, joten matka sai alkaa. Ensimmäiset 50km olivat oikein mukavia aurinkoisessa säässä eikä matkakaan tuntunut vielä jaloissa. Mutta sitten alkoi Ranuan ylle kertyä tummia pilviä.

Noin 30km ennen Ranuaa alkoi ensin ripsiä, joten ajattelin heittää sadevermeet ylle. Kilometrin päästä satoikin kunnolla eikä yltynyt vastatuuli yhtään helpottanut asiaa. Sade vain yltyi kohti Ranuaa ja kun lopulta pääsin Ranualle olin kuin uitettu koira. Ranuan kattavasta ravintolatarjonnasta (2 huoltamoa, turistirysä ja lounaspizzeria) valitsin pizzerian. Siellä söin ja kuivattelin kamppeita sekä odottelin sateen laantumista. Paikalle olivat myös osuneet pari kaveria, jotka olivat matkalla Savonlinnasta Utsjoelle. Täytyy nostaa jälleen hattua, sillä kaverit olivat liikkeellä perus 80-lukulaisilla pyörillä (ainakin toinen oli) ja lenkkareilla. Sade taukosi hetkeksi, jonka katsoin olevat oikea aika lähteä, mutta jo noin parin kilometrin jälkeen alkoi ripsiä ja sade vaan yltyi. Siinä lensi ärräpäät. Asmuntin kohdalla taivas sitten repesi, mutta onneksi kohdalle sattui melko pian katoksellinen bussipysäkki, jonne menin pitelemään sadetta. Odottelin siellä noin puolituntia jolloin sateeseen tuli pieni tihkutauko. Muutenkin keli näytti kirkastumisen merkkejä. Taas päästiin pari kilometriä ja sade yltyi. Pian satoi kaatamalla eikä sateensuojia ollut mailla halmeilla. Kun vihdoin semmoinen kohdalle sattui totesin sen olevat hyödytön, koska olin aivan läpimärkä. Siinä tuli käytyä läpi litannia kauneimpia kirosanoja sekä veisattua pari Suomi-balladia hullun-kiilto silmissä. Voi pojat, tämä se on jotain! 20km ennen Pudasjärveä sade lakkasi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Etsin sopivan pysähtymispaikan ja väänsin suurimmat vedet kamoista pois, jotta ennättäisivät edes vähän kuivua.

Tässä vaiheessa arse oli osoittanut mieltään jo jonkin aikaa ja meno vaan paheni. Onneksi leirintäalue tuli pian vastaan ja pääsin kyhämään telttaani Jyrkkäkoskelle. Perillä odotti yleinen saunavuoro, jonka koin aikamoiseksi ylellisyydeksi märän päivän jälkeen, mutta leirintäalueelta ei saanut bisseä, joten sitä piti vielä käydä hakemassa. Reba oli vaan niin kipeä ettei sillä tohtinut istua kuumille lauteille. Maisemallisesti päivästä ei alkua lukuunottamatta jäänyt paljon käteen sään vuoksi. Nyt ei muuta kuin ansaittu kalja nassuun ja huomenna kohti vaaramaisemia.

Ma 14.7, 161km, 25,4km/h, 6.20h.

Yö meni ihmetellessä kramppailevia jalkoja enkä jaksanut klo 7 pitempään kökkiä makuupussissa. Aamupalalla tutustuin hollantilaiseen pariskuntaan, joilla oli ikää yli 60. Olivat viime kesänä polkeneet USAn halki (8000km) ja nyt olivat reissanneet Kööpenhaminasta Ruotsiin, josta edelleen Norjaan Lofooteille ja sieltä Nordkappiin. Olivat ottaneet sieltä bussin Rovaniemelle ja jatkaneet sieltä matkaa etelään. Siinä kuuntelin korvat punaisina heidän tarinoitaan ja tarjosin heille pannukahvit heidän käyttämän nescafen sijasta. Suuntasin sarvet kohti Puolankaa ja eiku menoks. Heti alkuun huomasin että polvet olivat hieman kipeät, josta olin huollissani tietäen edessä olevat mäet. Ensimmäisen 10km aikana ajattelin, että jos nämä mäet eivät ole tämän kummoisempia niin hyvinhän tämä menee. Taukoa pidellessä lampsi poro paikalle ihmettelemään etelän miehenmenoa. Siinä se möllisteli 5 minuuttia välittämättä minusta sen kummemmin.

Tauon jälkeen alkoi mäet kasvaa ja polvet tulla yhä kipeämmäksi vaikka pyrin polkemaan pienillä välityksillä. Päätin lyhentää paussivälin 20km:riin, joka osoittautui oikeaksi ratkaisuksi. Loppumatka Puolangalle sujuikin kohtuullisen hyvin vaikka polvikivut, mäet ja vastatuuli hieman jarruttivatkin matkat tekoa. Keli oli kuitenkin muuten kiva reissun taittamiseen.

Noin 25km ennen Puolankaa tuli vastaan ensimmäinen pyörämatkailija tienpäällä. Tämä kaveri (n. 50v) oli varsinainen maanteiden sankari. Jutut olivat huisia ja niin oli varustuskin. Kaveri polki nahkasandaalit jalassa, tuulihousuissa, mustavalkoisissa näppylähanskoissa ja pitkässä parkatakissa?! Kaiken lisäksi kaveri oli teipannut housun lahkeet kiinni muutamalla kierroksella maalarinteippiä. Lisäksi, hän kertoi tekevänsä peräkärryn polkupyörään, jossa voisi nukkua. Naureskelin vielä pitkän tovin jatkettuani matkaa. Vähän ajan kuluttua tuli vastaan reissun ensimmäinen maantiepyöräilijä. Kohtaaminen tapahtui normaalilla moikkaamisperiaatteella, mutta noin 10km jälkeen tuli tämä sama kaveri rinnalle polkemaan. Loppumatka menikin joutuisasti Arton kanssa jutellessa niitä näitä. Lopuksi Arto vielä ohjasi minut Puolangalla yhteen parhaimmista seisovistapöydistä missä olen koskaan syönyt.

Pitkäksi venyneen ruokatauon jälkeen jatkoin matkaa. Kipeät polvet muistuttivat välittömästi olemassaolostaan. Noh, onneksi Arto oli vinkannut että tie Vaalaan olisi tasaista. Mitä vielä! Mäet jatkuivat samaa rataa seuraavat 20km aina Poukiolle asti. Kuin kirsikkana kakun päällä oli vielä kunnon nousu kylän päälle, jossa polveni sanoivat POKS! Poukiolta olikin sitten kiva lasku alas, jossa pystyi jopa katselemaan maisemia kun polvikipu helpotti. Mäkien jälkeen tuli tien viereen pieni uimapaikka, jossa oli kaksi pyöräilijää ottamassa aurinkoa alasti. Menin rohkeasti kyselemään näiltä että minkälaista olisi tie edellä. Saksalaiset pyöräilijät sanoivat sen olevan onneksi hyvin tasaista. Vastapalveluksena kerroin mäistä, jotka heitä odotti. Viimeiset 50km leirintäalueelle meni hammasta purren hyvin hiljaa. Kerralla ei pystynyt polkemaan kuin 10km, jonka jälkeen oli pakko pysähtyä venyttelemään. Paussin jälkeen pääsi pari kilometriä ennen kuin kivut palasivat. Nyt odottelen pelon sekaisin tuntein, että pystyykö huomennapolkemaan vai katkeaako peräti koko reissu tähän.

Ti 15.7, 121km, 25.8km/h, 4.50h.

Aamuyöllä heräsin kun alkoi sataa ja ei kun ulos ja kamppeet narulta sisälle. Loppuyö menikin hyvin – ensimmäinen yö ilman kramppeja. Aamulla kun heräsin totesin, että vieläkin sataa, jottei mikään kiire tässä ole. Kun aikanaan nousin huomasin heti polvien olevan tosi kipeät ja jäykät. Siinä koko aamupäivä sateli aina klo 14 saakka, joten käytin ajan venyttelyyn ja paskan puhumiseen leirin isäntien kanssa. Oli muuten varsin kiva alue upealla paikalla tuo Oulunjärven leirintäalue. Lopulta totesin että pakkohan sitä tästä on lähteä sään ja polvikipujen uhallakin. Kävin vielä polkemassa koelenkin ilman kuormaa joka ei kyllä vakuuttanut tulevien kilometrien sujuvuudesta. Onneksi luvassa oli tasaista maastoa. Poljin aluksi Kestilään läpi perinteisen maalaismaiseman, jossa ilokseni näin paljon lehmiä ja kurkia. Kestilässä kävin kaupassa, jossa paikalliset maajussit katselivat minua oudoksuen (olisikohan vaatteilla ollut osuutta asiaan).

Kestilästä matka jatkui Pyhäntään ja polvikivut rassasivat koko ajan niin paljon että pausseja oli pakko pitää 20km välein. Plan B oli että jäisin Pyhäntään yöksi jos kivut olisivat kovat, mutta kartalle merkitystä leirintäalueesta ei ollut tietoakaan. Paikallinen kaveri tiesi kertoa, että tie Kiuruvedelle oli aluksi tasaista, mutta loppumatkasta olisi luvassa mäkiä. Rohkeasti lähdin liikkeelle ja alkumatka sujui joten kuten kipuja ja nohevaa vastatuulta taistellen. Tavoitteeni oli olla Kiuruvedellä ennen klo 21, jotta saisin kaljaa illaksi –mitäpä ei pieni ihminen tekisi oluen vuoksi? Sää oli muuttunut aurinkoiseksi, joten ajattelin häivyttää rusketusraitoja polkemalla ilman paitaa. Matka jatkui tasaisena aina Viitamäelle asti, josta mäet alkoivat. Siinä ajattelin että nyt se veri punnitaan. Ensimmäisen nousun jälkeen pidin paussin Viitamäen päällä varsin kauniissa Suomalaismaisemassa.

Matka jatkui ja mäkiä riitti. Onnekseni kokeilin polkea mäkiä putkelta peräkärryn kanssa, joka auttoi. Polvet eivät kipeytyneet läheksikään niin pahasti kuin aiemmin. Välianekdoottina mainittakoon, että juju peräkärryn kanssa putkelta polkemiseen on tasaisuus. Kun mies ja pyörä ei heilu sivulta sivulle ja polkemin putkelta on muutenkin sulavaa, tulee kärry mukavasti perässä. Yllätyksekseni, kun mäet kasvoivat niin polvet avautuivat ja meno parani ja kuinka ollakkaan kerkesin Kiuruvedelle kaljakauppaan. Paikallinen leirintäalue olikin sitten aikamoinen pettymys keskellä teollisuusaluetta. Mukaavaa oli kuitenkin tutustua caravaanaripariskuntaan, jotka kertoivat ajaneen ohitseni ainakin 3 kertaa viime päivinä. Meillä riitti mukavasti juteltavaa näiden Tamperelaisten kanssa pitkälle iltaan. Kello on nyt 1 joten on aika painua pehkuihin.

Ke 16.7, 93km, 23.8km/h, 3.53h.

Heräsin jälleen sateen ropinaan. Lisäksi teollisuusalueella oli alkanut kuulua sekalaista kolinaa ja junapillien ääniä jo klo 6. Aamupala tuli laitettua normaaliin tapaan ja pakkasin märän teltan kasaan ja lähdin klo 10 kohti Pielavettä. Heti tielle päästyäni huomasin että keli oli yksinkertaisesti paska. Vettä tulla tihutti ja vastatuulta oli noin 10m/s, lisäksi polvet olivat jo tuttuun tapaan jälleen kipeät. Olen alkanut jo henkisesti valmistautua siihen että polvet ovat kipeät koko loppureissun ajan. Kun olin polkenut vähän aikaa, tuttu matkailuauto ohitti minut jo 4 kerran ja näytti vielä hätävilkkuja toivottaakseen tsemppiä yksinäiselle polkijalle. Maisemia ei tullut paljon kateltua kun sää oli niin kehno, joten ajelin vain pienissä pätkissä kohti Pielavettä. Vähän ennen Pielavettä taivas osoitti kirkastumisen merkkejä ja mieliala koheni. Saavuinkin lopulta sateettomalle Pielavedelle klo 13. Kävin paikallisessa ravintola Laivurissa syömässä pizzan ja ravintolan netistä katselin tulevaa säätä. Toteutuneet sademäärät Jyväskylän ja Lahden seutuvilla eivät lupailleet hyvää, mutta tulevien tuntien ennusteiden mukaan sateiden piti kuihtua kasaan.

Toisinkävi – todellakin. Kun lähdin Pielavedeltä aurinko vielä pilkahteli, mutta jo Säviän tienhaarassa alkoi vismoa. Ei muuta kuin sadetakki niskaan. Ajattelin, että polkisin pienessä sateessa, koska olin jo kastunut aamupäivällä. Mitä edemmäksi pääsin, sitä kovemmaksi yltyi tuuli ja sade. Lopulta alkoi sataa niin paljon etten nähnyt enää tietä, joten etsin lähimmän sateensuojan joka oli hylätyn mökin räystään alla. Sinäänsä ei olisi ollut mitään tarvetta seistä sateensuojassa, koska olin kuin järvessä uinut, mutta olisi tuntunut hassulta seistä tien laidassa tumput suorina keskellä kovinta kaatosadetta. Kun sade laantui jatkoin matkaa kohti Tervoa ja Lohimaata. Sade yltyi uudelleen ja ajattelin että ei tässä enää ole kuin 10km jäljellä, poljetaan nyt vain perille. Loppujen lopuksi tilanne oli aika koominen: keskellä sadetta, tuulta ja polvikipuja aloin kirota täyttäkurkkua kaikki kirosanat jotka vain keksin. Tämän jälkeen aloin vain nauraa hysteerisesti ja lopusta en paljoa muistakkaan. Saavuin kuitenkin Lohimaahan, jossa ilokseni sain kuulla että leirintäalueella on vapaasti käytettävissä oleva sauna. Kun pääsin itse leirintäalueelle, huomasin että leirin ainoat vieraat itseni lisäksi olivat laittaneet saunan valmiiksi päälle. Saunoin 3 tuntia kuivatellen kamoja, juoden kaljaa ja saunoen. Tämä oli tämän reissuntähän astisista päivistä ehdottomasti paskin ja lyhin. Toivottavasti huomenna on parempi päivä. Ainakin sääennuste on armollisempi.

To 17.7, 112km, 25km/h, 4.29h.

Heräsin aurinkoiseen aamuun ja siihen että teltta alkoi käydä kuumaksi. Aamutoimien jälkeen lähdin polkemaan kevein mielin, sillä ilma oli hieno, kuten myös maisemat. Jalatkaan eivät olleet läheskään niin kipeät kuin eilen, ainoastaan navakka tuuli hidasti matkantekoa. Mäetkään eivät juuri haittanneet. Saavuinkin alta aikayksikön “verrattomaan Vesantoon”, joka oli idyllinen pikkukylä keskellä Suomea. Jatkoin kohti Konnevettä, matkalla pysähdyin Neiturin kanavalle ja kävin kummastelemassa maatuneita juoksuhautoja. Ah - ihanaa, tämmöistä sen pyörämatkailun tulee olla.

Pääsin mukavasti Äänekosken tielle, jossa sain kiinni kaksi pyöräilijää keltaisissa huomioliiveissä. Olivat kartuttamassa Suomen maantievarsien kasviharvinaisuuksia. Kuvittele mikä ammatti – polkevat tsygällä ja kattelevat pientareita koko päivän. Äänekoskentiellä mäet tuntuivat vain kasvavan vaikka oltiin jo isommalla valtatiellä, mutta onneksi Konnevesi tuli pian vastaan ja pääsin ansaitulle ruokatauolle. Syötyäni katselin jälleen tuleviä säitä netistä, jotka lupailivat sadetta jälleen iltapuolelle. Päätin yrittää Hankasalmelle nopeasti ennen sateiden tuloa. Lähdettyäni liikkeelle huomasin tummien pilvien vyöryvän minua kohti. Polvet olivat tulleet venyttelystä huolimatta ruokatauon aikana kipeiksi. Hankasalmen tielle päästyäni elättelin toiveita tasaisemmasta maastosta, mutta turhaan. Mäet kävivät paikoitellen todella jyrkiksi, mutta en aikonut alistua taluttamaan pyörää - vieläkään. Maisemat olivat tosi hienoja ja näytti siltä etten aivan heti kastuisi. Ennen Ristimäkeä oli yksi tämän reissun kovimmista mäistä ja hieno kuruntapainen paikka, josta tuli napattua kuvakin. Heti Ristimäen jälkeen alkoi ripotella, joten pysähdyin pukemaan sadevermeet ylle, mutta kun olin pukenut oli kuuro jo mennyt ohi. Jatkoin matkaa Hankasalmelle ja hoilasin Eppujen “Tuhansien murheellistenlaulujen maan” varmaan kymmenettä kertaa, joka on toiminut eräänlaisena tunnelman nostajana pitkin matkan. Pääsin Hankasalmelle lopulta kastumatta ja kävin kaupassa. Kaupasta tultuani huomasin että mittarini oli tiltannut. Sinne menivät kaikki reissutiedot. No, onneksi pidin tätä päiväkirjaa johon olin merkinnyt edellisten päivien tiedot. Perillä tutustuin oikein mukavaan pariskuntaan Taistoon ja Sinikkaan, joiden kanssa tulikin rupateltua koko ilta ihaillen samalla Hankasalmen auringonlaskua.

Pe 18.7, 147km, 25km/h, 5.53h.

Heräsin klo 6. Tarkoitus oli päästä aikasin liikkeelle, koska oli pitkä matka Pulkkilanharjulle edessä. Pääsin lähtemään klo 8 ja huomasin heti että jalat olivat aivat tolkuttoman jumissa. Matkan teko oli aluksi karvasta tervan juontia eivätkä jalat tahtoneet pyöriä millään. Onneksi reba ei ollut moneen päivään enää vaivannut, johtuen kai runsaasta vassun käytöstä ja satulan muotoutumista. (Vaikka satula ei ollutkaan uusi, niin selvää muodon muutosta parempaan oli tapahtunut reissun aikana). Olin kuitenkin reissun kokemuksista viisastuneena oppinut ottamaan aluksi tosi lyhyen 10km pätkän, jonka jälkeen venyttelin. Tämä tepsikin sillä jalat avautuivat hieman. Päästyäni vilkkaasti liikennöidylle 9-tielle teki mieleni sieltä pois niin pian kuin mahdollista. Lievestuoreen Shellillä pidin aamun kahvipaussin ja sain Lada-kuskien kunnioituksen. Kertoivatpa vielä minkälaisia teitä olisi edessäpäin – mäkisiä kuulemma Toivakan jälkeen.

Toivakkaan mennessä polvet eivät osoittaneet yhteistyöhalukkuutta. Toivakassa tulikin sitten pidettyä pidempi paussi kuin oli tarkoitus. Yritin saada kiinni tuttavaani, jonka mökille minun oli määrä mennä, mutta ilman tulosta. 4-tien ylitys oli henkisesti iso juttu. Heti ylityksen jälkeen alkoivat mäet kohti Rutalahtea. 3. tai 4. mäessä tavoitin toisen pyöräilijän. Nainen oli maratoonari, joka oli ottanut pyöräilyn harjoitusmuodokseen. Poljimme yhdessä aina Rutalahdelle asti – ai kuinka nopeasti matka taittuikaan kaverin kanssa. Kehotin häntä hankkimaan lukkopolkimet pyöräänsä, jotta hän saisi uutta potkua pyöräilyyn. Rutalahden jälkeen oli varsin mäkistä, mutta polvet tuntuivat pitävän niistä sillä kivut alkoivat laantua.

Päästyäni Leivonmäen kansallispuistoon kävin kurkkaamassa olisiko siellä mitään kivaa, mutta aikaa ei ollut kuitenkaan patikointiin. Poikkesin läheisessä kuppilassa ja yritin jälleen tavoittaa tuttavaani – turhaan. Kivisuon pätkä oli varsin tasaista, mutta hanakasta vastatuulesta johtuen matka ei tuntunut sujuvan. Tammiharjun jälkeen maisemat olivat hienoja Luhangalle päin.

Luhangalla parkkeerasin ravintola Etapin eteen. Paikalliset olivat ottamassa häppää jo varhain ja kehuskelivat eri urheilulajien aikaansaamista reisilihaksista. Pyöräilyä ei mainittu ollenkaan, mutta en viitsinyt mennä korjaamaan tilannetta. Eräskin karju kehuskeli omaavansa ties minkä lajien lihakset – ainoa minkä näin oli komia kaljavatsa. No söin siellä oikein makoisan pizzan ja katselin sääennusteita sillä Päijänteen yllä oli hyvin tummia pilviä. Ennusteet lupailivat kuitenkin sateiden ehtymistä ennen Päijänteen itäpuolta, joka tällä kertaa pitipaikkaansa – en kastunut. Pidin paussin Vuoksensalmen sillalla, josta avautui hienot näkymät.

Judinsalossa oli kunnon mäet, joissa meinasin tsipata, mutta yhtäkään ylämäkeä ei tällä reissulla jätetä kesken! Matka Sysmään mäkineen alkoi vaatimaan veronsa ja saavuin Sysmään varsin voipuneena. Viimeinen soitto tuttavalleni ei tuottanut tulosta, joten päätin jäädä Sysmään yöksi leirintäalueelle. Tämä tietäisi sitä että huomenna olisi noin 200km etappi kotiin (apuwa). Uskon kuitenkin selviäväni siitä sillä tiedolla että pääsee kotiin. Ennen leirintäalueelle menoa päätin kuitenkin käydä Sysmän matka-baarissa, matkani kunniaksi yhdellä huurteisella. Leirintäalueella tapasin toisen pyöräilijän jonka kanssa jaoimme saunavuoron ja juttelimme niitä näitä. Suunnitelimme kaverin parempien karttojen avulla minulle huomiseksi vähän lyhyemmän reitin. Kaveri oli kiertelemässä Etelä- ja Keski-Suomea Rossanon touring crossarilla – nätti pyörä. Olipa hieno, mutta raskas päivä.

Viimeinen ja kahdeksas päivä

La 19.7, 182km, 23km/h, 8.03.

Heräsin yöllä siihen että känniporukka oli tullut viereen mölyämään vaikka luulivat olevansa hiljaa (ei se onnistu). En saanut enää unta, joten ajattelin että parempi vain lähteä kotia kohti. Nousin klo 4 ja läksin matkaan klo 6. Aamu oli taivaallinen. Ei muuta liikennettä, aurinko juuri nousemassa ja ilma tyyni. Jalatkin tuntuivat olevan ikäänkuin valmiiksi auki eilisen jäljiltä. Matka Asikkalaan läpi Pulkkilanharjun sujui hienosti ja maisemat olivat nautinnollisia. Aika pian kuitenkin polvikivut ja vastatuuli palasivat. Pidin tauon eräällä harjun pengertien sillalla, jossa jänis tuli morjestelemaan minua. Juuri kun olin ottamassa kuvaa siitä se luikki pakoon. Matka jatkui ja Asikkalan kirkonkylässä käännyin Hilliläntielle. Hillilän tiellä olikin sitten tämän reissun pahin nousu. Nousu ei ollut pitkä, mutta jyrkkyys ja hiekkatie tekivät siitä vaativan.

Selvisin kuitenkin yli ja Viitailan tielle, jossa ei vaan kulkenut. Vaikka maisemat olivat kivoja ja keli aurinkoinen, oli takki vain täydellisen tyhjä. Jatkuvat nousut ja laskut vaativat veronsa ja pausseja tuli pidettyä 10km välein. Mieli oli matalalla, koska tiedossa oli vielä tulevien kilometrien määrä, joskaan ei laatu. Viitailasta Sairakkalaan oli kanssa kunnon mäkiä kun ylitin Salpausselkää. Olin ajatellut käydä Sairakkalassa kahvilla, mutta siellä olikin vain kylmäasema, lisäksi juomat oli loppu. Onneksi tie Kärkölään oli helpompi ja pääsin täydentämään huvenneita energia- ja juomavarojani. Tie Kärkölästä Lahdentielle oli polveilevaa, läpi peltojen ja metsäkukkoloiden kulkevaa reittiä, joka olisi ollut hienoa polkea tuoreilla jaloilla. Tässä vaiheessa alkoi tulla myös vastaan ensimmäisiä maantiepyöräilijöitä – tämä taisi olla Zeussilainen. Vanha Lahdentie oli vastaus rukouksiini, ihanan tasaista tietä, jossa kykenin vain pyörittelemään kevyesti ja säästelemään hajoavia polviani.

Vaikka tie oli helppoa matka Mäntsälään kävi yhä raskaammaksi. Jaloista hävisi tunto ja ne kävivät hervottomiksi. Kun lopulta pääsin Mäntsälään syömään eivät jalat meinanneet kantaa ja ne vain tärisivät. Muutenkin oli aika heikko olo. Pasta ja tunnin tauko kuitenkin korjasivat tilanteen ja tunsin itseni uudelleensyntyneeksi. Matka jatkui mukavasti aurinkoisessa ilmassa Järvenpään kautta Tuusulaan, jossa erehdyin polkemaan hetken pitkin motaria kun en löytänyt sopivaa poistumispaikkaa. Vaikka olin laittanut aurinkorasvaa parikin kertaa oli reidet ja kädet päässeet kärvähtämään sen verran pahasti että askartelin irtolahkeista aurinkosuojat reisille. Tämän jälkeen poljin kehä III ja Tuusulanväylän risteykseen jossa tyttöystävä hinasi “aivokuolleen” matkaajan läpi Helsingin syheröiden. Poljimme hissukseen kotiin hyvän ruoan ja levon ääreen. Tämä oli reissun raskain päivä, koska kroppa ja jalat olivat niin finaalissa että matkanteosta ei välillä meinannut tulla mitään....

Olipa reissu ja koettelemus! Huh huh! Toivottavasti polvet vain tulevat kuntoon levolla.

Jälkiviisastelua:

Matkan ilmansuunnalla voi olla suuri merkitys. Nytkin poljin 7 päivää vastatuuleen, joten polkemalla etelästä pohjoiseen olisin päässyt huomattavasti helpommalla. Reittivalinta oli mielestäni hyvä, mutta pyörässä olisi saanut olla kompaktirattaat edessä. 39-27 välitys ei oikein riittänyt kun mäet olivat jyrkkiä ja voimat loppu. Lisäksi matkaan olisi pitänyt lähteä suorittamalla kaksi lyhyempää etappia (esim 100km) kahtena ekana päivänä. Olisin näillä konsteilla todennäköisesti välttänyt polvikivut. Säillehän ei kukaan voi mitään ja ne nyt vain eivät olleet kovin hääppöiset matkan aikana. Onneksi selkä, kädet ja peppu toimivat reissun ajan hyvin johtuen varmaan riittävästä pohjatreenistä (n.3000km). Yhtään rengasrikkoa ei tullut reissun aikana. Ainoastaan ketjuvahaa lisäilin muutamaan otteeseen pitkin matkan. Reissun keskinopeudeksi muodostui 25km/h (1139km/45t25min). Ajonaikainen keskisyke oli 133 ja nousumetrejä 5750m.

Viimeaikoina on eletty hiljaiseloa Kuvablogin kehittämisessä. Lähinnä ylläpito on keskittynyt ilmenneiden virheiden korjaamiseen sekä sivuston nopeuden parantamiseen. Uusia ominaisuuksia on jälleen luvassa syksymmällä.

Blogit

Jonkin aikaa toiminnassa ollut blogiominaisuus on saanut hyvän vastaanoton ja blogeja on jo noin 140. Julkaistuja kirjoituksia blogeissa on jo lähes 600 kappaletta.

Kuvablogin hakuun on lisätty mahdollisuus etsiä myös blogien kirjoituksia.

Viikon kuvista

Valinnat viikon kuviksi ovat välillä herättäneet keskustelua puolesta ja vastaan. Viikon kuvan valintakriteerit ovat laajat. Viikon kuvaksi pyritään valitsemaan mielenkiintoinen, ajatuksia tai keskustelua herättävä kuva, joka mielellään olisi teknisesti onnistunut. Joskus riittää jos kuvassa on vain tarpeeksi upea maisema tai paikka. Joskus viikon kuvalla halutaan nostaa esiin käyttäjän koko kuvakokoelma tai kansio johon kuva kuuluu.

Muistakaa, että viikon kuvan valintaan voi myös itse vaikuttaa. Kuvia voi ehdottaa viikon kuvaksi kuvasivuilta. Kun kuvia lisätään tuhansia päivässä, ei kaikkia kuvia aina tule huomioitua.

Aivan ensimmäiseksi kuitenkin haluan kiittää ajokavereita, ystäviä ja perhettä, yhdessä ja erikseen. Viime kesän reissusta opin taas jotain, seurakavereilta olen saanut hyviä vinkkejä, neuvoja ja osaamista muiltakin osin. Näitä juttuja arvostan paljon, joten kiitokset lienevät kohdallaan.

Reissun halusin aloittaa tutusta paikasta, Sallasta. Velipojan kanssa on käyty Naruskajoella harreja narraamassa, ja niistä reissuista on jäänyt hyvät muistot. Vakio grilli kylän laidalla oli lyönyt laudat ikkunoihin, mikä harmitti ! Siinä oli maailman parhaat hampurilaiset. Tai ainakin silloin se tuntui siltä kun tultiin savusta mustina kuin metsän peikot ihmisten ilmoille !

Anyway, seikkailu oli siis tiedossa, ja kova polte katselemaan tämän upean reitin ihmeitä. Kamat raahasin tällä kertaa perä-kärryssä, kiitti Hessu !

Ajopelinä Jameksen maasturi, tuo Taiwanin ihme, joka niin uskollisesti on vienyt minut moniin mielenkiintoisiin paikkoihin...olen päässyt tutustumaan Suomen luontoonkin monesti lähietäisyydeltä, kun pyörä on päättänyt jäädä katsomaan jotain ihmeellistä, ja minä olen jatkanut matkaa tangon yli kanervikkoon...

Varustepäivityksiä tein joitakin, viime reissulta kantapään kautta oppineena. Tankolaukun vaihdoin Ortliebin vesitiiviiseen malliin, ja hankin kevyen gore-asun joka tuli enemmän kuin tarpeeseen (kiitti Kari vinkistä).

Mainittakoon vielä, että retkelle lähdin ilman matkamittaria ja kelloa. Katselin kartasta aina seuraavan yöpaikan ja laskeskelin ajomatkan noin suurinpiirtein. Fillari-GT kartat alueilta olivat käytössä. Ajatus ei ollut urheilusuoritus verenmaku suussa, vaan retkimeiningillä eteenpäin !

Ja eikun taipaleelle !

1. Päivä

Salla - Oulangan leirintä

Juna lähti 05.25 Lauantai-aamuna. Eipä nukuttanut sitten edellisenä yönä, heh heh ! Junassa hörpin kaffetta ja katselin maisemia.

Pötkö konnarin vaunussa matkalla Kemijärvelle.

Pötkö survottu bussin uumeniin. Suuntana Salla. Matkalla Sallaan iso häkkipää hirvisonni seisoi tien varressa. Ei se tullutkaan tielle, vaan tormasi takaisin metsään. Jones olis varmaan jo heymillä kerenny sitä posauttaa!

Sallaan saavuttiin ja satoi vettä. Vedin uuden sade-asun päälle ja mietin että nytpähän tulee kokeiltua tämäkin !

Kaupasta ostelin joitakin tarvikkeita ja suuntasin pötkön keulan kohti maantietä. Heti alkumatkasta kävi ilmeisen selväksi, että tällä yhdistelmällä ei polkuja ajella. Painoa oli kuitenkin kertynyt kärryyn ja peli oli vuokrattu, joten hylkäsin ajatuksen Hossan retkeilyalueen seikkailuista.

Sallan poropuistosta kävin ostamassa mini-kuksat pojille tuliaisiksi. Kaunisharjulla ihailin huikaisevia maisemia jotka auton ikkunasta katsottuna vilahtavat ohi. Siinä pällistellessä kelikin parani kuin tilauksesta ja riisuin sade vehkeet pois.

Matka Hautajärven luontotuvalle meni mukavasti myötätuulessa ja mahtavasta säästä nauttiessa. Harmittelin kun parit baarit olivat suljettuna, olisin niin mielelläni pysähtynyt kahvil....eikun kaljalle ; )

Hautajärvellä join sitten ne kaffet ja lueskelin paikalliset lehdet.

Huilattuani riittävästi jatkoin matkaa. Matkalla ihastelin Oulanka-jokea.

Saavuin sitten Käylään ja ajettu matka painoi jo jaloissa. Raapaisin koskesta juomareppuun vettä, ja sekoittelin pullollisen "taikajuomaa" viimeistä soratie-etappia varten. Oulankaan saavuin kymmenen aikaan illalla.

Leirintäalueen mukava isäntä otti matkailijan yöksi ja joimme siinä samalla kahvit ja rupattelimme niitä näitä.

Teltanpaikan katselin vähän sivummalta, kävin pesulla ja pisulla, ja kömmin pussiin nukkumaan. Kilsoja tuli lähemmäs sata ja valveillaoloa oli takana jo pari vuorokautta. Arvatkaa nukuttiko ?

2. Päivä

Oulanka - Juuma

Ei meinannut nukkumisesta loppua tulla kun kerran alkuun pääsin, heh! Lonkka kipeänä könysin katokselle "dynamiitti"-aamupalaa kokkaamaan. Olin pakannut jo himassa mini-grippeihin joka aamulle valmiin satsin, jonka teinkin tunnollisesti joka aamu.

Satsi sisälsi kaurapuuroa, hedelmämysliä, lämminkuppi annoksen, kaakaota ja jälkiuunileipää. Leivän välissä tietysti aamupala juustoa ja metukkaa. Kyllä lähtee !! Takapyörä suti aina paikallaan vähän aikaa kun tuon satsin ahtoi mahaansa ; ))

Säntäsin siitä sitten Kiutaköngästä ihailemaan. Mykistävä paikka!

Hörppäsin kupillisen kaffetta ja suuntasin kohti Juumaa. Pumppu meinas pysähtyä heti ekaan mäkeen. On muuten huima nousu Oulankajoelta Käylään päin. Ykkösellä kinnasin mäen päälle, ja ryystin pullon keskaria ahnaasti lutkuttamalla. (ostin Arilta pullon ja säästin sen tätä varten, häh häh!)

Oulanka - Juuma väli oli tosi kivaa pikku soratietä, jota ajelin mummovauhtia (eli mun normivauhti, kovempaa ei pysty) ja vain nautin matkallaolosta ja mukavasta kelistä!

Saavuin Juumaan, tökkäsin teltan pystyyn, nykäisin lenkkarit jalkaan ja repun selkään ja lähdin köpöttelemään pienen karhunkierroksen.

Tämä tuhansien tennareiden kuluttama polku oli kaikessa kauneudessa vertaansa vailla. En unissanikaan kuvitellut näkeväni näin kauniita paikkoja. Kyllä Suomi on kaunis maa! Reitti oli hyvin asiallisesti huollettu, ja opasteet viimeisen päälle.

Polun varrelle jäivät Jyrävät ja Kallioportit, joita suu auki ihmettelin (meikäläisen normaali-ilme).

Reissun päälle painuin saunaan. Tasaiset yöunet varmistin Reiterin pussieväällä ja kuumilla rommitoteilla. Hyvää yötä!

3.Päivä

Juuma - Teeriranta

Huomenta! Dynamiitit lärviin ja taipaleelle. Ajelin pikkuteitä pitkin kohti Rukaa.

Matkalla jututin Kuusamon kaupungin miehiä jotka olivat hoitamassa karhunkierroksen laavuja. Yritin vaihtaa ukkojen kanssa menopelejäkin, vaan eivät lämmenneet ajatukselle. Tarjosin omaa pötköä vaihdossa heidän mönkijään ja kärryyn ; )

Valtavaaran maisemat olivat komeat.

Rukalle sitkuttelin ja ylhäällä join TAAS ahneesti KALJAA, heh heh! Puolustukseksi sanottakoon että söin siinä samalla hyvin pienen leivän...

Hetkisen puhallettuani, ostin Rukan "meno-paluu"-lipun, eli maisemahissillä ylös ja kelkalla alas.

Leikin noviisia kelkan lähtöpaikalla ja kyselin muka ohjeita. Samalla pelasin itselleni tyhjän radan jota laskettiinkin sitten huolella! Parissa mutkassa meinas tulla oikeesti housuun, mutta eikun tanko eteen ja täysillä alas Hah Hah. Perässä tuli yks pikku-hemmo ja se kiitteli kun en jarrutellut!

Naama oli pitkälle Kuusamoon päin hyvässä virneessä! Olihan kyytiä!

Rukajärventiellä satoi vähän, niin vähän että en edes sadekamoja viitsinyt päälle vetää. Vähän ennen Kuusamoa, tien varressa oli grilli, josta ostin "mättö-junnun".

Hillitön annos! Ahdoin itseeni ranskalaiset ja hampparin ja hörppäsin kahvit päälle. Hyvä että en lyönyt otsaa pöytään kun annos kävi ramasemaan. Köllötin tuolilla hetken ja vääntäydyin tielle. Kuusamon läpi ajelin hissukseen ja katselin karhuntassut sun muut.

Matka jatkui kohti Teerirantaa. Päivä vaihtui illaksi ja Kuparivaarantiellä sain vettä niskaan. Eipä häirihe, saderytkyt niskaan ja mummovauhtia hitaasti eteenpäin.

Iso-keron sillalla jututin paikallista kalamiestä ja samalla mussutin leivän, epäkohteliasta sanoisin...taisin vielä puhua ruoka suussakin ? Härskimmäksi käytökseni kävi kun lähestyin Murtovaaraa. Edelläni polki mummo hissukseen ja minä hiivin hiljaa taakse. Siitä sitten sivulle ja kohdalla parkaisin että "ILTAA !"

Mummu-rukka tietysti säikähti melko tavalla, jäi varmasti pari lyöntiä välistä... Totta puhuakseni pahoittelin tapahtunutta, ja pyytelin anteeksi. Näillä korpitaipaleilla kun ei ilta-aikaan kuulemma ruuhkaa ole, mummo tuumaili. Ja oikeassa oli. Murtovaara Teeriranta välillä ei siihen aikaan (kello 23.00) kulkenut ristinsieluakaan. Sainpahan olla puupää yksikseen muita häiritsemästä.

Tulihan se Teerirantakin sieltä vaikka luulin ensin että kartantekijät ovat juksanneet.

Sen verran finaalissa olin että menin ja otin mökin 20¤. Paikan emäntä sanoi että rantasauna saattaa olla vielä lämmin, ja olihan se.

Muutamat rommitötsyt duunailin ja eikun puupää tyynylle ja silmäluomet yhteen. Öitä!

4.Päivä

Teeriranta - Suomussalmi

Aamiaisen jälkeen katkaisin pötkön reissun ainoan kerran. Paikan emäntä lupautui vahtimaan kärryä sillä välin kun kävin Julmalla-ölkyllä. Ölkyllä hyppäsin Tytti-veneen kyytiin ja ihmettelin suu auki jälleen kerran upeita näkymiä.

Kahviosta munkkikahvit nassuun ja takaisin. Pötkö liitettiin veturiin ja kohti Suomussalmea.

Poikkesin Hossan luontokeskukseen lounaalle. Ei ollut tarkoitus, mutta söinkin sitten niinkuin miehet: 8 pottua, kauhallinen karjalanpaistia, 5 leipää, 4 lasia maitoo, iso lautanen salaattia ja kahvit päälle.... Hetken aikaa oli aika hajamielinen olo ; )

Matka jatkui vesisateessa, täydellä mahalla hymyssäsuin. Ihailin Hossan hienoja hiekkarantoja.

Matkalla Juntusrantaan, eräs eläkeläis pariskunta tarjosi "pitkämatkalaiselle" kahvit. Isäntä pyyteli jäämään saunomaan ja kaljoo kittoomaan, vaan minä pöljä kieltäydyin. Vesisateessa retkeily on vaan niin paljon kivempaa...

Todella herttainen ja ystävällinen pariskunta! Kiitos vielä!

Juntusrannassa ryystin TAAS pullon keskaria irstaasti lutkuttamalla. Pistivät pihalle juomaan, kun ei kuulemma luvat riitä sisätiloissa nauttimiseen... siellä jumalanselän takana nyt kukaan ois nähäny ; )

Se vaan satoi ja satoi. Piti huilata välillä vaarojen välissä...

Juntusrannasta Suomussalmelle on kai jotain 50 kilsaa, korpea koko matka. Siinä ajellessa mietiskelin, että on se Ukrainan pojan varvasta paleltanu kun tästä marssivat Suomussalmelle. Tulivat muuten juoksujalkaa takaisin, ...kele!

Luonto kutsui ja kuin tilauksesta eteen tupsahti Hirvasjärven lintutorni. Vaahtokalsarit nilkoissa rymysin suon laitaan asialle, ja kyllä helpotti. Miljoona mäkäräistä ja hyttystä seuralaisena, en jäänyt sinne pitkäksi aikaa.

On muuten melkoinen luontokokemus, kokeilkaapa vaikka.

No, nyt vähän haiskahtaa jo jutut... Lintutornista oli komeat näkymät Raatesuolle illan jo laskeutuessa.

Mikähän siinä on kun aina tällaisina hetkinä sitä haluaisi katsella vaikka kuinka pitkään näitä maisemia. Istuinkin siinä melko huikosen ja kuuntelin suolta kuuluvia kurnutuksia ja piipityksiä.

Vaan ei auta, pötkö jo malttamattomana odotteli, että kukahan senkin polkisi täältä korvesta ihmisten ilmoille ! No tullaan tullaan, höpisin itsekseni fillarille, hupsuksihan tässä taitaa tulla kun jo pyörälle jutteleepi ; )

Pyyvaara, Näätävaara, Riihivaara, mikälievaara, näitähän riittää ; )

Ennen Ämmänsaarta p-paikalla oli paikallisten asukkaiden urheilu/kuntoilureitillä laatikko johon voi merkitä oman suorituksensa... Minua hymyilytti. Perse hellänä 120 kilsaa vaarojen rinteitä kiivenneenä en osannut kuin hölmönä toljottaa laatikkoa. Kirjoittamatta jäi.

Aurinko laski Kiantajärven taakse kun saavuin leirintään. Paikan emäntä heilutteli houkuttelevasti mökin avaimia mulle, enkä voinut vastustaa kiusausta. Otin mökin.

Pötkö nurkalle lukkoon, pussi auki patjalle ja tutimaan, Ötyä!

5.Päivä

Suomussalmi - Ala-vuokki

Sörsselit napaan, möksän avaimet emännälle ja Ämmänsaareen Alkoon ja kauppaan.

Viinat oli loppu ja ostin taskumatti-pullon jallua. R-kioskilta ostin kahvit ja kumarruin laittamaan pulloa säkkiin. Poks, sanoo jallupullo kun se putoaa rintataskusta betonilattialle....minua vitutti, mutta kylän miehiä nauratti, irvokasta!

Lompsin naama kurtussa hakemaan uutta flindaa, pakko saada plöröt illalla, muuten ei hyvä heilu!

Palasin ärrälle ja tällä kertaa onnistuin. Kylänmiehet pällistelivät kärryä, mahdan minä olla koominen näky.

Nyt matkani oli vaiheessa, jolloin piti painaa hiukan jarrua. Nimittäin osa reissuni ideaa, on kunnioittaa niitä sisukkaita Suomalaisia jotka sodassa kärsivät. Minun ikäpolvella ovat asiat mielestäni hiukan liiankin hyvin.

Jatkoin siis eteenpäin vesisateessa, mutta tällä kertaa taistelija-asenteella. Nyt ei marista turhista, olenhan kohta Raatteen tiellä. Uskoisin, että se tie on ollut joskus hankalampi liikkua, kuin minun nyt, vapaassa maassa.

Huumoriakin matkalla oli:

Puupää tapasi toisen lajitoverin....

Kuomanjoen kautta Haukilaan, siitä Raatteenporttiin lounaalle. Tällä kertaa maltoin mieleni.

Käväsin museossa ja multimedia-esityksessä. Ajoin katsomaan "avara syli" muistomerkkiä ja jatkoin matkaa vartiomuseolle ja rajalle.

Matkalla rajalle (18 km) katselin muistomerkit yhden kerrallaan. Huvittava ilmestys oli lato, jonka seinille isäntä oli kerännyt tien varteen lentäneitä pölykapseleita, tunnistatko omasi?

Kun saavuin rajavartioston pihaan taivas itki krokotiilin kyyneliä. Minulla oli aikaa katsella vartiomuseo ja jutella tyttöjen kanssa. Neuvoivat hyvän yöpaikan Ala-vuokista, kiitos tytsyille!

Rajalta Ala-vuokkiin taisi tulla parikymmentä kilsaa. Tie oli kapea metsätie, ja vettä satoi kuin aisaa. Taistelijahenki oli päällä ja hammasta purren poljeskelin laavulle rattaiden rutistessa kuraisena. Olit oikeassa Seppo, fillari ei napsu kun se kastuu ; )

Sade taukosi illaksi ja tein tulet katokseen. Kuivattelin kamppeita ja ryystin jallua...silleen varovasti ; )

Teltallekin löytyi paikka ja kömmin koisimaan. Sen verran yöpaikasta: olin siis sen järven rannalla, johon eversti Siilasvuo aurautti huoltotien Suomalaisille talvisodassa. Yöllä piti repiä lisää kalsareita jalkaan kun heräsin vilunväreisiin. No öitä vaan!

6.Päivä

Ala-vuokki - Lentiira

Väänsin mössöt ja polkaisin kaupalle kahveelle. Juotiin kahvetta siinä paikallisen isännän kanssa joka antoi mulle juomareppuun vettä illalla.

Suuntasin siitä Vartiukseen. Koko matka asvalttia. Matkalla Vartiukseen tulee vastaan aita joka erottaa porot ja metsäpeurat toisistaan. Tähän loppuu siis poronhoitoalue.

Vartiuksessa kävin katsomassa raja-aseman ja palasin baarille. Söin iljettävän rasvaisen super-hampurilaisen, voi että oli hyvää!

Matka jatkui kohti Lentiiraa. Välillä oli huimia alamäkiä jotka laskin täysillä. Tyyli: perse pystyyn, hampaat tankoon ja silmät kiinni ; ) Vitsi että rullas piiiiitkälle!

Jonkun kosken kohdalla taukoa pitäessä, iski narsismin miekka ja otin "tärkeilykuvan".

Pah, majakka ja perävaunu?

Noh, Lentiirakin se tuli ja kylältä lomakylään on 3 kilsaa. Lomakylä on idyllinen paikka ja talon emäntä sellainen pohjois-karjalainen "touhottaja".

Torpan pihassa hauska koriste:

Varasin savusaunan ja otin telttapaikan. Saunan jälkeen oli jo veto pois ja vetäydyin kodalle tulille. Jetboililla keittelin vettä, arvatkaa miks ; )

Oisko jo ollu puoliyö kun konttasin telttaan. Unta ei tarvinnut houkutella...

7.Päivä

Lentiira - Teljo

Tänä aamuna tein poikkeuksen ja söin aamiaisen lomakylän pirtissä. Emäntä oli taikonut perinneruoat ja kahveet. Itsetehtyä ruisleipää ja suolakalaa, puuroa tuohivasusta yms. Röyh, aikas hyvää ettensanois!

Heihettelyt ja kaupan kautta tielle. Jälleen asvalttia Kuhmoon. Ei se kuivana antanut mennä tänäänkään.

Tulihan sieltä sitten lajitoverikin vastaan, kaveri oli lähtenyt Ranskasta nojakilla 15 päivää sitten, ja matkalla, hmm..let me gess.. Nuorgamiin!

Hyvää matkaa, bon voyage..vai miten se meni!

Kuhmoon saavuin ja eikun luontokeskukseen lounaalle. Lihapullia ja kaikkee...namskis!

Käväsin myös talvisotamuseossa. Siitä kihnutin Kuhmon kylälle. Kauppa, kahvit, vedet ja jäätelöt. Kuhmo jäi taakse ja matkalla Jonkeriin pysähdyin Jyrkänkosken puolustusasemalle kanttiinikahville. Täällä oli talvisotameininki kun vastaanottokomiteassa oli herra kapteenikin.

Tämä mies sanoi omistavansa Kuhmonseudun karhunkaatoennätyksen: 13 mesikämmentä sanoi kellistäneensä.

Tästä ei veli-venäläinen yli tullut:

Aikani pällistelin ja lähdin matkaan. Pian tuli vastaan tienviitta jota suoraan sanottuna jo vähän olin odotellut:

Viimeiset kilsat siis edessä. Tämä pätkä kulkee Jonkerinsalon erämaa-alueen halki ja kyllä maisemat sitä olivatkin: korpea!

Viimein saavuin Teljoon. Tähän päättyy kai karhunpolku, otaksun? Samaisesta paikasta lähtee Jongunjoen melontareitti.

Tein tulet ja rupesin "kotosalle". Mäkäräisiä oli niin että henkeen meni. Löin lisää puuta "uuniin" ja voitelin kolme kerrosta off-geeliä naamaan + spreitä päälle! Eipä enää kelvannu mäkäräisellekkään, häh hää!

Syödä mussutin eväitä ja kerkesin jopa kalastaakin, toisen kerran tällä reissulla. Arvaatte varmaan kuinka kävi, no pili pataan meni! Tämmönen kalamies mitään saa....

Kävelin jonkunmatkaa läheiselle suolle jossa oli pieni lampi. Auringonlasku oli kaunista katseltavaa ja lammelta kuului heinäsorsan iloinen ränkätys. Makasin tupasvillojen seassa selällään ja nauroin ääneen sorsalle! Hyvää yötä!

8. Viimeinen päivä

Teljo - Lieksa

Uinahdin kosken kohinaan helposti, mutta ylösnousu tuotti tuskaa. Olisin halunnut jäädä tänne koko päiväksi. Vaan ei auta, puurot poskeen ja reissuun!

Teljosta ajoin Nurmijärvelle. Tämä väli on soratietä. Maasto mäkistä ja mutkaista, höystettynä mahtavilla maisemilla. Keli oli aurinkoinen, suorastaan helteinen.

Matkan varrelle jäi Heinäjoen motti. Pällistelin siinä panssariesteitä suu apposen auki, luonnollisesti! Ihmettelin mikä voima sen ajan miehissä on ollut, kun ovat saaneet melkein paljain käsin tällaiset rakennelmat aikaiseksi! Uskomatonta!

Nurmijärvellä pysähdyin paikalliselle terassille OLUELLE....TAAS. Paikalliset veijarit olivat juttumiehiä ja naurettiin makeasti ihmisten toilailuille.

Olisi siinä mennyt pitempäänkin mutta ne viimeisetkin kilsat pitää ajaa, muuten ei tule maaliin!

Jotain kaunista pitää laittaa naisväelle:

Tämän päivän etappi piti olla reissun lyhyimpiä, mutta mikä siinä on, kun maali lähestyy, muuttuu matkakin pitkäksi?

Piti oikein itseään piiskata että jaksaisin viimeiset kilometrit.

No pulpahtihan se Lieksan vesitorni viimeinkin näkyviin. Tässä vaiheessa oli naamalla hölmö virnistys päällä!

Turha kai sanoa, mitä tein kun pääsin Lieksaan... arvatkaa ; ) No menin tietysti ekalle terassille KALJALLE...TAAS !!

Tämä pyöräretkeily on siitä hauskaa, että voi hyvällä omatunnolla syödä niin paljon kuin jaksaa ja ottaa vaikka parit bissetkin päälle, kaloreita ei saa kuitenkaan niin paljoa mitä on palanut.

Olihan ne viimeiset metrit Brahen laiturille ajettava, ja voitte uskoa että oli aika voittaja fiilikset kun rojahdin laiturille seljälleen!

Ajatuksia myllersi päässä vaikka minkälaisia. Upea tunne kun on saanut edes jotain aikaiseksi!

Se ois niinku siinä!

Loppusepustus:

Mitä tästäkin sitten jäi käteen? Mitä tällä saavutin? Minkä takia lähdin reissuun?

Summa summarum, yhtäkaikki paljon kysymyksiä joihin en osaa vastata.

Ehkä tämä on jonkunlaista itsensä voittamista tai uhoa, en tiedä, enkä paljon välitäkkään tietää. Varmaa on kuitenkin, että reissusta jäi hyvät fiilikset !

Taakse jäi paljon kauniita maisemia, auringonlaskuja, mukavia ja ystävällisiä ihmisiä, onnistumisia, pettymyksiä, vaaroja ylä- ja alamäkineen yms.

Tuhannet kiitokset kavereille soitoista ja viesteistä, olivat piristysruiskeita ja tsemppasivat mua eteenpäin !

Kai näitä juttuja on kiva vuosien päästä muistella, ainakin perse ja jalat muistavat vieläkin...

Se mikä naurattaa aina, on esim. muistot niistä ylämäistä vastatuulessa ja vesisateessa, kun keskustelin henkeviä itseni kanssa. Onneksi niistä ei ole dokumenttia ; )

Opittua:

• Kalavehkeet voi jättää kotiin kalareissuja varten
• Päivämatkat voi suhteuttaa ajettavaan maastoon (korkeuserot)
• perse ei totu siihen satulaan vaikka mitä selität
• päivä se olisi huomennakin
• Vaihtosukat voit jättää kotiin (samat sukat jalassa 8 päivää, ihan rock)
• Vaahtokalsarit pesin kerran
• Sama paita päällä yötäpäivää
• Turha kiirehtiä mäen päälle , et jaksa kuitenkaan
• Sadeasu oli loistava, kuuntele vanhempia lajitovereita (kiitti Kari)
• Ei ole ihan pakko jos ei jaksa, älä ole itsellesi liian ankara

Lopuksi on mainittava, että vaihtovaatteet on neiteilyä !

Ja ei ole pakko uskoa kaikkea, mitä netissä kirjuutellaan!

Adios amigos !

Jk. Älkää välittäkö kirjuutusvihreistä, mää oon nääs vaan tavis Keski-Uudeltamaalta ja amiksen käyny....

Jkk. On mut kyllä pentuna rokotettuki...

Matkaan lähdettiin heti aamusta perjantaina ja lento oli ajallaan Bremenissä 11:05. Autovuokraamossa asiointi sujui nopeasti ja pian oltiin pysäköintitalossa ihmettelemässä mihin suuntaan pitäisi lähteä. Apuna oli muutama ennalta tehty reitti GPS:ssä ja pari kopioitua karttalehteä. Moottoritien viittoja seuraten pääsi nopeasti kentältä kehätielle ja varsinaiselle autobaanalla. Sää oli sateinen, mutta melko lämmin. Tarkoituksena oli ajaa ensin hotellille Soltaun pohjoispuolelle, mutta kun karttaa vilkuili matkan varrella, ajattelin säästää aikaa ja turhaa ajamista ja niin ajoimme suoraan Walsroden lintupuistoon (Vogelpark Walsrode).

Perille löysi helposti kun viitat löytyivät jo moottoritieltä, auto jätettiin parkkiin ja sadetakit kaivettiin matkalaukusta.

Puistossa on suuri määrä erilaisia lintulajeja (n. 700 lajia ja 4000 yksilöä) pienistä papukaijoista kondorikotkiin. Itselle kohde oli tuttu parin edellisen käynnin perusteella, mutta tyttärelle paikka oli uusi kokemus. Tihkusateessa pääsimme katselemaan pingviinejä aivan läheltä silmätysten kun linnut kävelivät aitauksensa muureja pitkin. Papukaijoille sai ostaa kioskista nektaria ja sitten mennä lentohäkkiin ruokkimaan niitä. Tyttö oli hieman ihmeissään kun 5-6 kaijaa istui käsivarsilla ja pään päällä. Yksi äkäpussi jopa nokkaisi lasta sormeen. Seuraava vihamielinen luontokappale oli hanhi joka puri tyttöä nilkkaan oikein kunnolla kun lapsi päätti silittää lintua taputteluaitauksessa. Suuressa lentohäkissä sai iibiksiä ja muita haikaroita ruokkia jauhomadoilla.

Satuimme sopivasti näytöspaikalle kun lentonäytös oli alkamassa. Esiintymässä oli pelikaaneja, keisarikotka, kondori, sihteeri, muuttohaukka ja muita pienempiä siivekkäitä.

Kävimme myös toisessa näytöksessä sisätiloissa katsomassa lentävää koiraa, käärmettä, liito-oravaa, papukaijoja ym otuksia. Lintupuistosta löytyy myös palanen sademetsää viidakkotalosta.

Kun lintupuisto oli kierretty noin puoli toista kertaa, jatkoimme matkaa kohti hotellia. Paikka oli Soltaun kupeessa oleva Wolterdinger Hof. Hotelli oli rauhallisella paikalla oleva pieni ja viihtyisä paikka. Booking.comin arviot osuivat aika nappiin. Alkuun meillä oli pienoisia vaikeuksia löytää hotellille, en ajanut harhaan mutta putosin kartalta joksikin aikaa GPS:stä huolimatta, kun pieniä kyliä ei löytynyt kartalta. Säkällä ajoin riittävän pitkälle umpimähkään kunnes hotellin viitta näkyi tien sivussa.

Lauantaina oli aamusta hieman sateinen sää joten päivän kohteeksi valittiin Hodenhagenissa oleva Serengeti Safaripuisto.

Tuokin paikka oli minulle entuudestaan tuttu ja ajattelin että alussa olevalla safarikierroksella pieni sade ei haittaisi liiaksi. Ajelimme hiljalleen safari osuuden läpi ja ajoimme eläinten nuuhkia käsiä ikkunoista (missä se oli sallittua)

ja pysähdyimme ruokkimaan peuroja, poneja, vuohia ym eläimiä. Siinä vaiheessa kun puolen kymmentä karvakasaa piiritti tyttöä ja vaati enemmän tai vähemmän röyhkeästi ruokaa, alkoi pieni paniikki saada otteen tytöstä. Tilanteista kuitenkin selvittiin ilman puskemisia tai suurempi tuuppimisia.

Osaa eläimistä ei syystä tai toisesta saanut silitellä:

Sää parani siihen mennessä kun saimme auton parkkiin ja menimme huvipuiston puolelle. Siellä huomasi kuinka vähän ihmisiä oli liikkeellä, osa ruokapaikoista oli kiinni eikä laitteisiin joutunut jonottamaan. Kävimme läpi kaikki sopivan hurjat laitteet ja katselimme näköaloja maailmanpyörästä. Puistosta löytyy myös apinamaa, missä pääsee kävelemään apinahäkkeihin.

Tytär oli innoissaan kun pääsi ruokkimaan kissamakeja apilankukilla.

Menimme mukaan 'maastobussilla' tehtävälle kierrokselle, missä ajettiin sekä oikeiden että muovisten eläinten seassa. Muoviset sarvikuonot hyökkäilivät autoa kohti ja leijonat karjuivat.

Serengetissä meni koko päivä ja paluumatkalle lähdettiin vasta sitten kun laitteet suljettiin.

Sunnuntaina oli jo aamusta aurinkoinen sää joten lähdimme muutaman kilometrin päässä hotellilta olevaan Heide-park huvipuistoon.

Tuokin paikka oli entuudestaan tuttu, mutta uusia laitteita oli tullut paljon sitten viime käynnin. Tosin edellisestä käynnistä taisi olla lähes 20 vuotta.

Kävimme lähes kaikissa härveleissä ja kieputtimissa mihin tytär pääsi ja itse testasin yksin muutaman vauhdikkaamman pelin.

Vauhdikkaimmat kyydit tarjosi vuoristorata 'Colossos', 60 asteen syöksy ja 120 km/h...

Katapulttikiihdytyksellä lähtevä Desert Race jäi harmittavasti kokeilematta laitteen ollessa suljettu iltapäivällä. Siinä olisi päässyt kokeilemaan 2,4 sekunnissa 0-100 km/h kiihdytystä.

Ehdimme katsoa myös yhden delfiininäytöksistä.

Siinä vaiheessa kun useimmat meille sopivat laitteet oli käyty kertaalleen läpi, alkoi uusintakierrokset. Intiaanivuoristoradassa ja Grottenblitz-radassa käytiin useita kertoja ja pitkään koskiseikkailuunkin eksyttiin muutama kerta.

Testasimme myös puiston molemmat vesivuoristoradat, tosin sadetakin päällä. Sinänsä vähän pliisua suojata itsensä kastumiselta mutta kun katsoi kokovartalo föönissä itseään kuivaavia ihmisiä, ajatteli ettei ehkä ole tarpeen kastella itseään päästä varpaisiin.

Maanantaina oli jälleen eläintarha päivä, ajoimme aurinkoisessa säässä Hannoveriin. Olin netistä bongannut Hannoverin Erlebnis Zoo-eläintarhan ja se oli varasuunnitelmana siltä varalta ettei Heide-parkissa käydä kahtena päivänä.

Tarhasta löytyy viisi erilaista teemakohdetta normaalin eläintarhan lisäksi. Sambesi-joella veneillään ja kierrellään Afrikan eläinten keskellä.

Jungle palacessa ovat Aasian norsut, tiikerit ja leopardit.

Norsutarhan tähtenä oli toukokuussa 2008 syntynyt terhakka pikkupoika.

'Pienokainen' osasi jo pistää kärsänsä solmuun:

Lapsille oli Mullewapp leikkipaikkoineen ja hurjine liukumäkineen sekä lasten eläintarha missä pääsi silittelemään erilaisia karvapalleroita.

Muut teemat ovat Gorillavuori, missä ovat mm gorillat, simpanssit ja orangit ja Meyerin maatila maatilan eläimineen.

Eläintarha oli monin paikoin moderniin tyyliin tehty paikka, missä esimerkiksi suuret kissapedot ja isot apinat näki lasin takaa. Alueella on melko selkeä kävelyreitti eikä turhaa siksakkia joutunut kävelemään nähdäkseen kaikki lajit.

Tarhassa oltiin täysi päivä ja hotellia kohti lähdettiin ajamaan vasta kun tarhaa ryhdyttiin sulkemaan.

Paluumatkan pikkutieosuudella ihmeteltiin vielä Saksalaista maalaismaisemaa. 

Tiistain ohjelma ei ollut valmiiksi mietitty matkalle lähtiessä, mutta karttoja katsellessa tuli mieleen käydä Bremerhavenissa ennen Bremeniin majoittumista.

Netistä oli sattunut silmiin Bremerhaven Zoo am Meer, missä on esillä viileämpien alueiden lajeja. Eläintarhan luo ei ajettukaan tuosta vaan, koska ajo-ohjeeni oli hieman turhan suurpiirteinen. Mitään vahinkoa pienestä kiertelystä ei ollut, koska aikataulu oli "Illaksi Bremeniin". Sää oli helteinen ja olisi tehnyt mieli käydä uimassa, mutta vettä ihmeteltiin vain kuivalta maalta käsin.

Eläintarha on pieni mutta hieno. Varsinaiset vetonaulat ovat kolme jääkarhua.

Myös tässä tarhassa oli mahdollisuus katsella karhuja lasin läpi sekä pinnan päältä että alta.

Karhujen lisäksi siellä on merenelävistä pingviinejä, suulia, hylkeitä, merileijonia ja -karhuja.

Muita 'ei niin jokapäiväisiä' lajeja ovat puumat,

pesukarhut

ja keapapukaijat.

Eläintarha oli aika nopeasti kierretty pariin kolmeen kertaan ja koska aikaa oli, kävelimme satamaan. Eläintarhaa ja parkkipaikkaa etsiessä oli matkalla osunut silmiin oikea saksalainen u-vene.

Laiturissa on museoituna U-2540 "Wilhelm Bauer" tyyppiä U-Boot XXI.

Das Boot-leffa ja tv-sarja ovat aina olleet sen verran kovia juttuja ettei tuossa veneessä käyntiä yksinkertaisesti voinut jättää väliin.

Sisätilat olivat vielä ahtaammat kun olin kuvitellut ja aina seuraavaan osastoon mennessä kolhaisi päänsä johonkin. Tytär sen sijaan liikkui aluksessa hienosti kun ensin kerroin kuinka luukuista heilahdetaan läpi.

Matka jatkui Bremeniin ja kohti hotellia. Hotelli Mercure Hanseatic Bremenin löytäminen oli koko matkan haasteellisin suunnistustehtävä. Saavuimme Bremeniin kello neljän ruuhkaan, tulosuunta oli aivan jotain muuta kuin ajo-ohjeissa ja GPS-reitissä. Näin kyllä gepsusta missä suunnassa ja kuinka kaukana hotelli oli, mutta kun juuri siihen suuntaan ei päässyt kääntymään... Ajoin kolme kertaa harhaan niin että hotelli oli koko ajan alle kilometrin päässä. Kerran eksyin moottoritielle, onneksi seuraava liittymä oli vain muutaman sadan metrin päässä.

Lopulta hotelli löytyi, saimme huoneen ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa ja katsomaan vanhaa kaupunkia. Kävelimme hotellilta keskustaan, ylittäen Weser-joen pariin kertaan.

Lopulta ruokaa löytyi, samoin vanhat kirkot jotka olivat jo sulkeneet ovensa siltä päivältä.

Rolandin patsas ja soittoniekat sentään olivat nähtävissä.

Lyhyen kaupunkikierroksen jälkeen palattiin ratikalla hotelliin, pakattiin matkalaukku, käytiin tankkaamassa auto ja yritettiin mennä ajoissa nukkumaan. Kello oli soittamassa neljältä aamulla, joten tiedossa oli aika lyhyt yö.

Aamu sujui ripeästi ja olimme menossa jo vartti herätyksen jälkeen. Aika hyvä suoritus ottaen huomioon että tytär nukkui ehkä 6 tuntia ja minä paljon vähemmän. Kentälle ajo oli helppoa ja auto saatiin pysäköintitaloon, mistä oli lyhyt kävely Ryanairin terminaaliin. Lähtöselvitys sujui nopeasti ja aamiainen syötiin sen jälkeen kentällä. Lento sujui nopeasti, taisi olla 1h45min ja kone laskeutui ajoissa Tampereelle.

Matka oli kaikin puolin onnistunut ja sääkin oli kokonaisuutena hyvä, vaikka kahtena ensimmäisenä päivänä vähän vettä satoikin. Autolla ajettiin yhteensä 666km neljän varsinaisen matkapäivän aikana eli päivä matkat olivat varsin kohtuullisia. Wolterdinger Hof oli sijainniltaan hyvä, lähimpänä retkikohteista sijaitsi Heide-Park (4km) ja kauimpana Hannoverin eläintarha (97km). Bremerhaveniin matkaa kertyi noin 170km ja sieltä Bremeniin noin 70km.

Linkkejä matkan kohteisiin:

Walsrode vogelpark http://www.vogelpark-walsrode.de/

Serengeti-park http://www.serengeti-park.de

Heide-park http://www2.heide-park.de/

Erlebnis Zoo Hannover http://www.zoo-hannover.de

Bremerhaven Zoo am Meer http://www.zoo-am-meer-bremerhaven.de/

Kun selailee tähän blogiin liitettyjä kuvakansioita, on melko ilmeistä, että kokonaisuuden osalta huolitellun vaikutelman syntyminen ei aivan pelkästään tuolla L-profiilin värityksellä tapahdu.

Levyn kiinnityslistan yläreuna on mitä otollisin kasvualusta erillisille heinille ja sammalille, mutta tuota ’turhapurho’ –hammastusta  tai kulman ammottavuutta ei hevin piiloon saa.

Hieman sellainen käsitys syntyy, että tehdastoimitetut , alumiiniset kaide-elementit eivät olisi ainakaan leveydeltään ihan nappiin osuneet.

Saattaa toisaalta olla niin, että vanhoihin kerrostaloihin ei kannata missään nimessä edes harkita tehdasvalmiita kaide-elementtejä. Vaikka olisi jopa ammattitaitoinen suunnittelu ja ammattitaitoinen toteutus, tyydyttävään lopputulokseen ei silti liene mahdollisuuksia.

[Olen liittänyt blogiin useita kuvakansioita.  Niihin pääsee parhaiten käsiksi napauttamalla oikealla ylhäällä Profiili-laatikossa olevaa alleviivattua nimeä ’ottoferdinand’.  Tulen lisäilemään jatkossa kertomuksia, jotka noihin kuviin liittyvät.   Mielelläni otan vastaan myös kysymyksiänne ja oikein mielissäni olisin teidän kokemuksistanne vastaavista remonteista, jos sellainen on kohdalle sattunut. ]

Osoitteeni on  ottoferdinand@luukku.com

Lennot olivat aika hyviin aikoihin, tosin lähtö Helsingista oli jo kuuden jälkeen ja kotoa piti lähteä aamuyöllä varsin lyhyeksi jääneiden yöunien jälkeen. Aikaisen lähdön plussa oli että olimme perillä Pargassa lounaalla jo puolen päivän jälkeen ja ehdimme olemaan rannalla muutaman tunnin jo ensimmäisenä päivänä.

Loma otettiin lomana eli millekään retkille ei lähdetty ja päivät vietettiin rannalla. Rannan ja ylipäänsä kohteen suhteen paikka osoittautui nappivalinnaksi. Piso Krioneri ranta meni kerrasta meikäläisen top-5 listalle Euroopan snorklauspaikoista.

 Myös viereinen Krioneri ranta oli hyvä itäreunastaan, keskemmällä oli turhan paljon vesiliikennettä.

 Jollain tahoilla hehkutettu Valtos ranta ei ansainnut tylsän näköisen rannan vuoksi käyntiä lainkaan, riitti kun näimme linnakkeelta miltä se näytti.

Hotellina oli Rezi, joka vastasi tarpeitamme huoneen ja sijainnin osalta. Lisäksi hotellissa on mukava uima-allas iltapäivän makeanveden kellutteluja varten.

Hotellista oli matkaa rannalle n. 150m ja matkalla oli sopivasti kauppa ja leipomo, joista haettiin aamiaisen jatketta ja kevyttä lounasta.

Piso Krioneri ranta on molemmilta sivuilta kallioiden rajaama. Ranta on pääasiassa pientä kiveä, mutta paikoin vesirajassa on soraakin. Ranta syvenee melko jyrkästi ja syvemmällä pohja on suurempia kiviä ja hienoa hiekkaa.

Kaloja näkyi paljon lähes vesirajasta lähtien, lähimpänä rantaa hammasahventen poikasia, tokkoja ja limakaloja,

hieman syvemmällä kelttejä, atlantinliskokaloja, hammasahvenia ja huulikaloja.

 Muutaman metrin syvyydessä hiekalla oli pieniä kampeloita, mulloja ja niitä seurailevia hammasahvenia.

Muutaman kymmenen metrin päässä rannasta on 5-10 metrin syvyydessä meriheinäniittyjä ja suuria lohkareita.

Meriheinikon päällä näkyi suuria parvia juovabogia (Sarpa salpa).

Lohkareiden alta ja lähistöltä löytyi skorpionisimppuja, meriahvenia ja kardinaaliahvenia.

Lisäksi snorklausretkillä näkyi suuria punaisia meritähtiä, kesken kasvuisia barrakudia, mureena ja monia muita lajeja...

mielenkiintoisia maisemia ja naissnorklaaja =)

Vedessä kelluttelun lisäksi tietty syötiin ja käveltiin kylän rantakadulla ja kujilla.

Päivät lomarutiinit alkoivat herätyksellä klo 8, rannalle menolla klo 9 ja paluulla hotellille klo 15-16. Lähikaupasta haettu sämpylälounas syötiin yleensä rannalla ja päivän varsinainen ruokailu jätettiin alkuiltaan rannan ravintoloihin. Tosin välillä lipsuttiin pizzalle (koske ne olivat niin hyviä) Bird of Paradiseen rannan lähelle.

Rantakadulla oli mukava katsella satamaa, merta ja ihmisiä päivälliselle mennessä.

Hieman ennen auringonlaskua puujaloilla koikkelehtiva kaveri hauskuutti (ja häiritsi) ihmisiä,

Toinen teki taidetta spraymaaleilla

ja joku yritti saada kalaa.

Rantakatu on täynnä tavernoita ja baareja. Päivällisellä syötiin yleensä liikaa, tilattiin turhan paljon alkupaloja ja sitten pääruoka tuntui jo hieman turhalta. Alkupaloiksi maisteltiin pinaattipiiraita,

juustopiiraita,

uunifetaa,

ja pääruuaksi gyroksia, souvlakia, kanaa metaxakastikkeella (puolison suosikki). Sinänsä hassua että vaikka ruokia oli tarkoitus kuvata, niin kuvaaminen unohtui yleensä pääruokaan päästäessä. Malliksi on kuitenkin reissun ankein souvlakiannos. 

Jälkiruokana oli yleensä ouzo lasillinen, joko ihan itse tilattu tai talon tarjoama tai molemmat kuten kerran kävi.

Päivällisen jälkeen poikettiin drinkkibaareissa jos ehdittiin happy-hourin aikana niihin. Sitten käveltiin kujilla hypistelemässä matkamuistokrääsää eli 'käyttöesineitä'.

Rantakatua oli mukava madella vielä ennen hotellille menoa ja katsella kylän valoja ja veneitä.

Ainoa 'retki' minkä teimme oli kävely vanhalle venetsialaiselle linnakkeelle joka näkyy sataman takana.

Ehdimme juuri ylös juuri auringon laskiessa vuorien taakse ja katselimme linnakkeen laelta maisemia Valtos rannalle ja merelle. Itse linnakkeessa ei ole kovin paljon nähtävää, muutama tyhjä huone ja kammio.

Kiipesimme kerran Piso Krionerin vieressä olevalle kalliolle pitkin oliivilehdon reunaa kulkevaa polkua, iltapäivä oli kääntymässä illaksi mutta ilma oli vielä aika lämmin ja hiki nousi pintaan. Kalliolta oli kivat näköalat ja laulukaskaat sirittivät joka puolella.

Viikon reissusta jäi hyvä maku ja Parga ihastutti sopivan kokoisena lomakohteena jossa on mukavat rannat.

Lopussa on vielä videopätkä Piso Krioneri rannan edustalta muutaman metrin syvyydestä.

Heräsin aikaisin aamulla, ja lähdin hitaasti mutta päättäväisesti eteenpäin. Matkan aioin polkea Tunturi Arcade 7-vaihteisella miesten pyörällä.

Renkaat laitoin pistosuojatut ja retkikamat sulloin Biltemasta hankkimiini pyörälaukkuihin. Konkelin paino oli varmasti nelisenkymmentä kiloa joka on melkoisesti liikaa. No, kyseessähän oli eka pyöräreissuni, joten "nouhau" oli vähän puutteellista.

Lisätty kuvat kartalle:  

 http://kuvablogi.com/blog/5964/kuvakartta/#62.15010880970041,26.60888671875,7,map

Alkumatkan Järvenpäähän väistelin rikottuja pulloja, joita olikin noin sadan metrin välein. Maisema kotijärvelle (Tuusula) oli komea ja fiilikset hienot!

Poljin melkein yhtäkyytiä Mäntsälään asti (kostautui) jossa kävin hakemassa S-marketista evästä. Pikainen ruokatauko ja suunta kohti Kärkölää. Matkalla lepäsin Oriharossa erään lammen rannalla, jossa makasin tovin laiturilla ja katselin taivaalle. Kärkölässä tapasin pari mukavaa heppua ja juttelimme hetkisen. Neuvoivat jatkamaan Sairakkalan SEO:lle kun en täältä kahvia saanut. SEO:lta sain kahvit ja pelottelut päälle (hieman häiriintynyt kauppias). Jatkoin matkaa Laitialaan jossa keitin vähän välipalaa.

Siinä maitolaiturilla istuessani pohdin, jaksaisinko polkea Pulkkilanharjulle yöksi. Päätin koittaa ja hyppäsin pyörän sarviin. Poljin tuntui jo painavan kokemattoman matkailijan jaloissa, mutta sitkeästi vaan punnersin kohti määränpäätäni. Viimein parin tunnin ja aika monen huilitauon jälkeen, kaarsin pyöräni Pulkkilanharjun baarin pihaan. Nautin kesäillasta ja hienosta kelistä. Juhlistin hyvin mennyttä ensimmäistä ajopäivää tuopillisella huurteista olutta! Jeps!

Levähdettyäni vielä hetkisen jatkoin vanhalle leirintäalueelle, johon laitoin teltan pystyyn. Kävin uimassa ja laittelin iltakaakaot ja kuuntelin radiota. Kyllä uni maistui!

TOINEN PÄIVÄ

Heräilin aamulla jäsenet tönkkönä eilisen ajon jälkeen. Kevyt aamupala ja matka jatkui. Tulossa oli taas hellepäivä, todella lämmintä oli jo aamullakin.

Matkani jatkui maisemia ihaillen ja upeasta kelistä nauttien. Sain ajaa kauniissa suomessa miltei tyynessä kelissä. Mahtavaa!

Sysmässä kävin kaupassa ja söin evästä "hyvien ihmisten" torilla.

Sysmä-Luhanka väli on aikamoista vuoristorataa, mäet ovat pitkiä ja uuvuttavia. Juomaa meni näissä nousuissa kiitettävästi! Tällä välillä vastaani tuli paljon moottoripyöriä. Useimmat niistä olivat custom-mallisia. Lipuivat hissukseen ohitseni ja katselivat maisemia. Voi voi, muistot palaa mieleen, kun pikkuveljen kanssa ajeltiin kimpassa. Molemmilla alla tonnikuutioiset "kyykkypyörät"! Noh, rehellisyyden-nimissä pitää sanoa että pikkubroidilla "mopo" oli matkamallia ja itselläni sen ajan rajuimmasta päästä oleva Suzuki GSX-R 1100. Johtuen tästä eroavaisuudesta, esitän syvän halveksuntani kaikkia "matkapyörähässäköitä" kohtaan (ja tää oli witsi!)

Nykyisin siis ajelen vaan polokupyörällä, kun ei ole varaa prätkään. Vaimo ja lapset vievät pirulaiset kaikki rahat nääs ;))

Pitäisi tämäkin "pappamallin" konkeli päivittää uudempaan ja hienompaan missä olisi paljon jousia ja muuta "hiitekkiä!".

Luhangan vieras-satamassa levähdin ja keitin uusia perunoita ja söin leipää. Huilasin hetken ja jatkoin matkaa Tammijärvelle, jossa vietin toisen yöni.

Isäntäpariskunta tarjosi yösijan saunamökistä, mutta se oli helteen jälkeen niin kuuma että päädyin viettämään yöni teltassa.

Kuvat Tammijärveltä:

KOLMAS PÄIVÄ

Sain vielä talon väeltä lähtiäisiksi kylmää lähdevettä juomapulloihini! Kiitokset vaan! Tammijärveltä ajoin Rutalahteen Leivonmäen kansallispuiston halki. Mahtavaa seutua. Saavuin Toivakkaan jossa söin lounaan seisovasta pöydästä ja jututin paikallisia kylänmiehiä.

Lievestuoreen shellillä tapasin nojakki-kuskin hienon ajokkinsa kanssa. Hän kertoi ajaneensa yhteenmenoon yli 500 kilsaa ja huiput kaverilla oli yli 80 km/h !!

Tuokion siinä lepäsin ja jatkoin matkaani Hankasalmelle ja matkan varrella pistäydyin vielä kerran kahvilla. Otin telttapaikan leirintäalueelta ja venyttelin jäykistyneitä jalkojani. Kylällä söin pizzan ja menin maate. Ihan mukava päivä.

NELJÄS PÄIVÄ

Nesteen baarista sain aamukaffet ja maantie kutsui taas. Hankasalmi-Konnevesi pätkä oli tavallista suomalaista maaseutua. Konnevedellä eväät seisovasta pöydästä ja laitoin postiin ylimääräisiä kamoja noin 6 kg. Kyllä helpotti, sinne meni varavaatteita yms.

Pysähdyin Neiturinkanavalle huilaamaan vähäksi aikaa. Heräsin telttapatjalta reilun tunnin päästä, heh heh!!

Vesannolla kävin oikein ravitelissa syömässä, ja kyllä oli hyvää! Katselin hetken paikallisten "kyläolympialaisia" ja jatkoin matkaa. Erään mäen päällä olin tauolla, kun sain seuraa. Espoon hurjamies (nimi jääköön mainitsematta) tuli pyörineen ja turisimme hetken.

Hän kertoi olevansa lomamatkalla Nuorgamiin ja takaisin. Kyllä oli hieno mies ja vielä hienompi oli kulkupeli:

Ajelimme yhdessä jokusen kilometrin jonka jälkeen jatkoin matkaani kohti Tervoa. Kävin kaupasta ostamassa vähän iltapalaa ja jatkoin lohimaahan yösijaa etsimään. Tervon lohimaa oli hieno paikka, harmi kun en sitä tullut kuvanneeksi paremmin. Telttapaikan sain uudelta leirintäalueelta jossa sain olla ypöyksin. kävin suihkussa ja vetäydyin telttaan makuulle. kosken kohina oli minulle liikaa, ja vaivuin makeaan uneen.

VIIDES JA VIIMEINEN PÄIVÄ

Matkani viimeiselle päivälle "yläkerran ukko" oli järjestänyt navakan vastatuulen. Jo ennestään väsyneet aloittelijan lihakseni saivat ponnistella viimeiset kilometrit ihan tosissaan. Tervon Äyskoski jäi taakseni ja seuraavat munkkikahvit sain juoda Säviän SEO:lla. Istuskelin aika pitkään ja ajoin siitä Pielaveden matkahuoltoon lounaalle. Eipä näkynyt tuttuja. Matkaa oli siis jäljellä noin 50 km.

Vastatuuli oli kova ja nousut Heinämäelle ja Ruotaanmäelle imaisivat viimeisetkin mehut väsyneestä matkamiehestä.

Ruotaanmäellä makasin asfaltilla selällään ja annoin tuulen elvytellä itseäni. Katselin ohikiitäviä pilviä ja mietin miten hienoa on kun saa olla terve ja kulkea täällä omin jaloin.

Viimeiset kilometrit Huotariin menivät hymyillessä ja pysähdyin kauppaan ja ostin jätskin ja yhden oluen.

Ensimmäinen pyörämatkani oli siis pulkassa ja meni yli odotusten. Ei minkäänlaisia haavereita tai muitakaan vastoinkäymisiä!

Tästä on hyvä jatkaa!

Adios amigos !!

Vanha ’Hiiri kissalle takkia ompeli’ –proseduuri on saanut  etevät soveltajansa niistä rakennusalan urakoitsijoista, jotka kerta toisensa jälkeen saavat myyntipuheissaan ja esityksissään kaupat tehtyä, miten ’herra isä sentään asumisviihtyvyys paraneekaan ihan  vallan mahdottomasti.’ 

Ja lopputulos on sitten kokonaan ihan muuta.  Tämä blogi on  jonkinlainen kokoelma, mitä kaikkea tuo kokonaan ihan muuta tarkoittaakaan. 

Mutta palataanpa hieman ajassa taaksepäin. Kolmikerroksinen talomme on valmistunut v. 1968 ja jo 90-luvulla suoritetussa kuntokartoituksessa julkisivu- ja parvekeremontti kirjattiin ylös, mutta remonttia ei meinattu saada millään aluilleen. Eräänä syynä tähän oli taannoin suoritettu käyttövesiputkiremontti, jonka viimeisiä rahoitusvastikkeita vielä makselemme. 

Kuitenkin v. 2008 päästiin itse asiaan. Tarjouspyynnöt lähetettiin ja loppusuoralla yhtiökokoukselle ehdotettiin kolmea urakoitsijakanditaattia. Kahta valtakunnan tason suurrakennusliikettä, joiden tarjouksista toisen oli yksi 2 miljoonaa euroa ja toinen lähes saman verran.  Kolmantena pieni paikallinen urakoitsija, jonka tarjous oli 1,35 miljoonaa euroa.

Halvinta ei pitäisi koskaan ottaa, mutta haluaisin nähdä kyllä sen esittelijän joka noista kolmesta tarjokkaasta olisi saanut yhtiökokouksen hinnaltaan vaikka keskimmäisen ottamaan. 

Hyvä kysymys on, eikö Lahdesta tosiaankaan löytynyt toista ja kolmatta rakennusliikettä, joiden tarjous olisi ollut 1,5 miljoonan pinnassa.  Nyt jälkiviisaana on hyvä todeta, että kaikki kolme tarjousta olisi pitänyt hylätä, pistää pystyyn uusi tarjouskierros JA VAIHTAA ESITTELIJÄ!

Jos teidän taloyhtiönne on valintatilanteessa, älkää menkö retkuun.  Puolen miljoonan hintahaitari on liian suuri tämän kokoisessa remontissa.

Asunto-osakeyhtiö suorittaa parvekkeiden, julkisivun, ikkunoiden ja parvekelasien saneerauksen. Tavoitteena on ulkoasultaan miellyttävä ja hyvää asumista tarjoava rakennus. Samalla osakkeiden arvo pysyy omistajan kannalta oikealla tasolla.

Rakennustekniset työt 1 350 000 ¤ 

Parvekelasit 60 000 ¤ 

Lisätyöt  50 000 ¤ 

Suunnittelu ja valvonta            40 000 ¤     

KORJAUKSET YHTEENSÄ 1 500 000 ¤. 

Korjaukset maksavat asuinhuoneistoille 364,43 ¤/neliö.Oletetulla 5 % korolla 20 vuoden laina-aika riittää takaisinmaksuun, jos rahoitusvastike on   2,30  ¤/neliö.

Taloyhtiössämme on 71 asuntoa, joista 63 on asuntoparveke. Lisäksi on 18 kpl tuuletusparveketta.

Olen liittänyt blogiin useita kuvakansioita.  Niihin pääsee parhaiten käsiksi napauttamalla oikealla ylhäällä Profiili-laatikossa olevaa alleviivattua nimea ’otteferdinand’. 

Tulen lisäilemään jatkossa kertomuksia, jotka noihin kuviin liittyvät.  

Mielelläni otan vastaan myös kysymyksiänne ja oikein mielissäni olisin teidän kokemuksistanne vastaavista remonteista, jos sellainen on kohdalle sattunut. 

osoitteeni on  ottoferdinand@luukku.com  

t. ottoferdinand

Matkapyöräksi valitsin tällä kertaa maastopyörän johon asensin etulaukut, tankolaukun ja tarakan. Renkaat vaihdoin paremmin rullaaviin ja vaihdoin kädensijat Ergo-malleihin (osoittautuivat hyviksi).

Täysjousto ei ollut ehkä paras vaihtoehto maantie/hiekkatie-ajoon, mutta eipä tuosta sanottavammin haittaakaan ollut.

ENSIMMÄINEN PÄIVÄ

Menin aamupäiväksi vielä töihin ja livistin sieltä Tikkurilan juna-asemalle josta tournee alkoi.

Keli oli kolea ja kostea, satoi hissukseen mutta sääennuste lupasi PohjoisKarjalaan poutaa.

Junamatka meni mukavasti ja Kiteelle päästyäni keli oli jo suorastaan helteinen.

Vr:n pyörätelinehässäkkä sai aikaan humoristisia kommentteja, uskomaton laitos!

Ajelin juna-asemalta Kiteen keskustaan kaffelle ja katselemaan paikallista menoa. Aikani siinä toljottelin ja vääntäydyin taipaleelle. Ensimmäinen etappi oli rajanpinnassa oleva Värtsilä. Unelias, mukava pikkukylä. Join baarissa kaffet ja kuuntelin paikallisten rekkamiesten rahtijorinoita.

Värtsilästä jatkoin pikkuteitä myöden eteenpäin ja sain nousta ensimmäiset vaarat. Välillä pysähdyin pitämään taukoja ja nautiskelemaan maisemista. Ajaminen maistui mukavalta.

Pysähdyin Öllölässä paikallisen kirpputorin luo, ja kyselin yöpymisvinkkejä paikan pitäjältä. (olihan veikeän näköinen herra). Neuvoivat ystävällisesti ajamaan vähänmatkaa eteenpäin Kosken-niskalle, missä olinkin ensimmäisen yön.

Paikalla oli pari asunto-autokuntaa joiden isännät tulivat juttusille. Olivat vaimoinensa lomamatkalla ja kertoivat olevansa Tampereelta kotoisin.

Mukavaa porukkaa, täyttivät juomapullonikin omista tankeistaan!

Kokkailin pussimuonat ja tarjosin kaveruksille kuumat rommit kiitokseksi vedestä. Teltan laitoin siihen sivummalle ja kömmin maate.

TOINEN PÄIVÄ

Aamulla nousin varhain ja keitin myslipuurot. Katselin vähän ympäristöä ja lähdin jatkamaan eteenpäin.

Mukavia maisemia katsellen ajelin Tuupovaaraan. Pakko oli poiketa Jaska Tepon kantapaikassa: "wirsuvaarassa" yhdellä tuopposella, kulttuuriteko, sanoisin! Terveisiä kaimalle!

Jaahas, perskat poskeen ja taipaleelle, sanoi appi-ukkovainaa!

Mutkaisia ja mäkisiä hiekkateitä, vaaramaisemia ja vesisadetta. Sitä on pyöräretkeily parhaimmillaan. Haukivaaran kyläkaupalla pysähdyin jäätelölle. Täällä sain kokea karjalaisten ihmisten vieraanvaraisuuden!

Toivat kesäpöytään kahvit ja jäätelöt, kauppias (melko puhelias sellainen) kantoi jopa oluen minulle siihen! Paikallinen vanhapoika saapui pappatunturilla jutturinkiin ja tarjosi juuripoimittuja lakkoja. Ihme, etten laittanut telttaa siihen pystyyn, tuntui kuin olisin asunut aina täällä! mukavia ihmisiä kertakaikkiaan!

Mukavan huilituokion jälkeen ajelin hiekkatietä pitkin Ilomantsiin. Baarin terassilla istuskellessa, katselin kun kylän raitilla meni harrikoita kuin Ameriikassa konsanaan. Terassilla istui pari vanhempaa partahemmoa, ja uskaltauduin kysymään että mikä tapahtuma on kyseessä.

Sanoivat olevan Finnish H-D clubin juhlarallin paikallisella leirintäalueella. Että näin, hienoa oli ajella kun harrikoita huristi ohi kamalan metelin saattelemana.

Saavuin sitten Petkeljärven kansallispuistoon, josta olin varannut saunan. Muille retkeilijöille vinkiksi: Petkeljärven palvelut ja yleinen siisteys oli silmiinpistävän hyvät! Rantasauna ja keittokatokset olivat todella siistejä ja suhteellisen uusia. Tätä paikkaa voi suositella varauksetta kenelle vain!

Telttapaikan sain mukavalta mäntykankaalta. Päivä oli täynnä.

KOLMAS PÄIVÄ

Heräsin kun sade ropisi teltan kattoon. Kömmin ulos ja menin "keittokatokseen" aamiaista vääntämään. Täälläkin kaikesta huokui siisteys ja järjestys.

Puurot ja leivät poskeen ja taipaleelle. Ajoin Oinas-salmen kautta Möhköön.

Möhkössä kävin kaupassa ja "Mantassa".

Matka jatkui Viinivaarantietä Hattuvaaraan Taistelijantalolle jossa nielaisin lounaan. Röyh! Matkanvarrelle jäi hienoja paikkoja esim. Palovaaran mottitaistelujen muistomerkki. Kunnioitusta herättävä paikka!

Kupu ravittuna poljin eteenpäin Naarvaan. Soitin Patvinsuon kansallispuiston "respaan" ja varasin itselleni saunan. Se tulikin tarpeeseen, sillä alkoi satamaan ja loppumatkan Patvinsuolle poljin rankkasateessa.

Tämä väli on kapeaa hiekkatietä joka liettyi niin kuraiseksi, että takavaihtaja alkoi temppuilemaan ja kastuin läpimäräksi. Eniten tässä harmittaa oma tyhmyys, kun en ole investoinut kunnolliseen gore-tex sade-asuun. Nyt on ostoslistalla!

Saavuin Patvinsuon luontokeskukseen likomärkänä.

Patvinsuon palvelut olivat vaatimattomat, mutta hyvät. Infotupa oli kiinni joten kaffet jäi juomatta. Yleinen siisteys loisti myös täällä ja kaikki paikat olivat kunnossa.

Saunavuoro oli kaksi tuntia, joten sain kuivateltua enimmät kamat suurinpiirtein kuivaksi. Itsepalvelu periaatteella toimiva rantasauna oli siisti ja idyllinen. Täällä sain peseytyä ja levähtää rauhassa. Pesin fillarin järvessä ja huolsin ketjut ja takavaihtajan.

Telttapaikka oli jälleen tasaisella mäntykankaalla. Teltta pystyyn ja iltapalaa tekemään. Keittokatos oli jo aika monta kattilaa ja kulkijaa nähnyt, mutta toimiva. Keittokatoksella tutustuin kahteen Norjalaiseen kalamieheen, juttelin heidän kanssaan "bad english"(huonoa englantia).

Kaverukset olivat tulleet pariksi viikoksi Suomeen kalastamaan ja kehuivat maatamme hienoksi paikaksi. Vertailimme Suomen ja Norjan hintatasoja ja kehuivat Norjan parhaaksi paikaksi Lofootteja. Kaverit ihmettelivät kovasti hyttysmyrkkyä (Off), jota suihkuttelin jalkoihini. Eivät tienneet sellaista olevankaan. Hyttyset olivat syöneet toisen kaverin ranteet aika huonoon kuntoon. Tästä kauhistuneena annoin kavereille repustani täyden off-pullon.

Katselin siinä samalla poikien kalastusvälineitä, ja annoin kundeille vielä pari viehe-suositusta, jotka mielestäni olivat sellaisia, joilla kannattaisi kaloja koittaa narrata. Toivottelin kalaonnea ja vetäydyin nukkumaan.

Sade rummutti teltan kattoa. Nukahdin.

NELJÄS JA VIIMEINEN PÄIVÄ

Aamu alkoi vesisateessa, ja puuroa tehdessä päätin ajaa Lieksaan ja päättää reissuni sinne. Olin kastellut kamani aika pahasti surkeiden sadevarusteiden johdosta ja säätiedotus lupaili jatkuvampaa sadetta.

Aamupalan jälkeen täytin juomapullot kaivovedellä, ja lähdin kohti Karhuvaaraa ja Lieksaa. Patvinsuolta Karhuvaaran kautta Ruunaalle kulkee ns. maisematie, jonka ajattelin lopuksi ajaa.

Komeat oli maisemat ja todellakin ajamisen arvoinen pätkä. Sadekin taukosi sopivasti ennen Lieksaa, ja sain ajella loppumatkan kuivin jaloin.

Reissuni päätin siis Lieksaan, ja kaiken kaikkiaan "taskuun" jäi hienoja maisemia ja kokemuksia. Ihmiset näillä selkosilla ovat aitoja ja mukavia.

Kyllä Pohjois-Karjala on todella mahtava ja käymisen arvoinen paikka!

Suosittelen!

soromnoo !!