Näyttelylomakkeella Doriksesta sanottiin seuraavaa:

Tyyppi: Vahva vartaloinen, keskikokoinen naaras.

Pää: Vahva, leveä, tasapainoinen. Hieno leuka. Hyvä profiili.

Silmät: Suuret ja avoimet. Muuten muoto ok.

Korvat: Ex

Turkki: Kaunis väri, upea kunto. Hieno rakenne ja laatu.

Häntä: Keskipitkä.

Kunto: Ex

Yleisvaikutelma: Ex luonne.

Arvostelutulos: EX1, CAC

Tuomarina oli  Marjatta Koskenkangas.

Doris oli näyttelypäivän alkutaipaleella "hieman" ujohko. Näyttelyhäkissä ja mielummin vielä sydäntyynyn alla rouva olisi vain halunnut olla. Onneksi Doris rentoutui kun kävimme kävelemässä näyttelyhallissa. Tuomarille mennessä Doris onneksi oli rento ja vallan hurmaava. Taisi tyttö ajatella että tässä jos on kauniisti niin pääsee takuuvarmasti pian omaan häkkiin takaisin. :) Ja pääsihän tuo. Valmistumaanhan tänne tultiin, ja se saavutettiin!

Harmi vain että mun kamerasta loppui patterit enkä saanut yhtään kuvaa näyttelyistä. Joku kissakuvaaja nappasi suurisilmäisestä siperialaisestani muutaman kuvan, täytyy katsella josko ne löytyisi täältä netistä vielä, niin laitan näytille kotisivuille.

Nasu (Sibsukan Creamy Cloud) oli myös mukana. Ekat näyttelyt hänelle ja nuorten luokasta aloitettiin. Nasu oli enemmänkin kuin kotonaan ensialkuun. Tosin näyttelyhäkistä se olis halunnut alkuun koko ajan pois. Ja lopulta se sai sen näyttelyhäkin ovenkin itse auki.. Piti tehdä virityksiä, ettei se olis karannut ;) Tuomarille meno tulikin hieman yllättäen ja nappasin sen näyttelyhäkistä unisena. Silloin Nasua alkoi ujostuttamaan ja tuomarin pöydällä se olis vaan kavunnut mun syliin... Tuli varsinainen ujo-Nasu pojasta :D

Nasusta sanottiin seuraavaa:

Tyyppi: Ex tyyppi

Pää: Ex profiili + leuka, posket kehittymässä

Silmät: Upea väri ja ex koko, hyvä muoto

Korvat: Hyvin sijoittuneet

Turkki: Ex laatu ja väritys hyvä. Hyvä pituus.

Häntä: Ex

Kunto: Ex. näyttelykunto

Yleisvaikutelma: Eloisa ja kiltti.

Arvostelutulos: EX1

Tuomarina oli Tellervo Kass. 

Nasun olen ilmoittanut Hyvinkäälle, jossa se alkaa kilpailemaan ensimmäisestä sertistä kastraattiluokka 10:ssä.

Tässä 25.4.2010 kotona otettuja kuvia Doriksesta ja ruusukkeesta. Pokaalikin kuvassa on, mutta sen on oikeasti Ruusan saama. Doriskin kyllä tulee saamaan Siperiankissayhdistyksen valmistumispokaalin. 

Tässä Doris poseeraa, hetken verran! 

Muutaman kuvan jälkeen Doris otti ja häipyi kuvauspaikalta. Kävin hakemassa Doriksen takaisin, ja laitoin sen makaamaan tuolle vaaleanpunaiselle tyynylle. Rouva makasi siinä hievahtamatta, jalkakaan ei hievahtanut. Kertokoon se kissan kiltistä luonteesta jotakin.. :D 

Viiksetkin pysyivät vinossa, ennenkuin korjasin niiden asentoa. Hupsu kissa! 

Eräs näyttelyvieras väitti kuulessaan Nasun nimen, ettei kissaa voi kutsua possuksi. Hmm.. :) No, mielipiteitä riittää, mutta meidän Nasse on kyllä melkoinen potsi. Nasu - oikein hyvä nimi tälle kissalle <3

Bestis tulee mukaan seuraaviin näyttelyihin, Hyvinkäälle. 

Ruusaa en ole tällä hetkellä ilmoittanut minnekään. Katsotaan myöhemmin sitten jatkaako Rouva näyttelyuraansa. 

Sakke oli hyvin ihmeissään kun tulimme näkyviin. Saatikka kun minä, kasvattajana, nappasin kisumisun tottuneesti ja Saken odottamatta syliini! Iisaa Sakke ihmetteli vielä enemmän. Jotakin muistoja lapsuudesta varmasti tuli mieleen. Iisa oli vasta lähtiessä sylitellyt Nasu-kisua kotonamme kovasti, liekkö hajut tuntuivat vierailta Sakesta. Rohkesti alkuihmettelyn jälkeen Sakke seuraili liikkeitämme ja tuomamme tuliainen tuntui olevan myös mieleinen. Mukava oli käydä tervehtimässä kasvattipoikaa ja hänen rakastavaa perhettään! Toivottavasti näemme pian taasen!

Tässä muutama kuva reissultamme! 

Sakke ihmetteli kovasti Iisaa! :) 

Sakke oli kasvattanut komean hännän!

Tällä viikolla äitini onnistui nappaamaan hauskan kuvan, kun kävi hakemassa aamupostia. Doris, Bestis sekä Ruusa olivat seuraamassa kiinnostuneina, Ruusa jopa vakoojan elkein ;) Hauskoja tyttöjä!

Tosiaan maanantai-aamuna "pakkasin" kaikki kissat ja lapsen matkaan ja siirryimme päiväkodin kautta vanhempieni kotiin jonne kissojen oli lupa mennä evakkoon. Päivä oli ilmeisimmin sujunut kissoilta hyvin, kävin moikkaamassa niitä töistä kotiuduttuani ja jatkoin matkaa kuoroon. Kuoron jälkeen tulin takaisin vanhempieni luokse ja huomasin Nasun olevan saunassa istuskelemassa. Se ei juurikaan suostunut liikkumaan kun sitä maanitteli. Ja kun sen asetti kävelyasentoon, kissa ei laskenut painoaan oikealle takajalalle juurikaan. Tunnustelin jalkaa ja se vaikutti kipeältä kun kosketteli sitä ylempää. Nasulle maistui kuitenkin ruoka oikein hyvin ja sylissä tuo meidän seurankipeä herra kehräsi niinkuin ennenkin. Päätin siis odottaa huomiseen. Yleensähän jos kissat täräyttävät leikin tiimellyksessä jalkaansa, niin ne paranevat muutamassa päivässä. Seuraavana aamuna tilanne ei ollut vielä muuttunut ja työpäivällä soitin paikalliselle eläinlääkärille kysyäkseni kuka eläinlääkäri illalla päivystää? Päivystys oli naapuripitäjässä. Ja kun pääsin töistä, Nasu kyllä liikkui enemmän mutta edelleenkään ei laskenut jalalleen painoa. Soitin sitten eläinlääkärille ajatuksena että se siirtyisi suoraan päivystävän eläinlääkäri puhelimeen. No, ei siirtynyt. Mutta löysin sitten netistä päivystävän puhelinnumeron joka kehoitti odottamaan 1,5vrk tapahtumasta ja tuomaan sitten eläinlääkäriin. No, lääkäri jolle ensin soitin soittikin minulle takaisin ja pyysi tuomaan Nasun pikavisiitille klinikalleen. 

Eläinlääkärimme Antti tutki Nasun jalan ja sanoi että se on turvoksissa polven kohdalta ja suositteli minua tilaamaan ajan Kouvolan eläinklinikalle kuvauksiin. 

Seuraavana aamuna soitin sitten Kouvolan klinikalle ja he suostuivat ottamaan Nasun sinne ylimääräiseksi asiakkaaksi iltapäivälle. Toivoin viimeiseen asti että käynti olisi vain hätävarjelua, koska edelleen Nasu oli hurmaava oma itsensä, kehräsi, purisi, nautti sylissäolosta, ja ruokakin maittoi hyvin. Mutta toisin kävi. Röntgen kuvissa näkyikin murtuma, johon lääkäri suositteli leikkaushoitoa. Voi että, olipa se kyynelten päivä. Leikkausaika varattiin seuraavaksi päiväksi, eli torstaiksi. Sain viedä Nasun jo heti aamusta Kouvolaan ja huristelin sitten Suomenniemelle töihin. Nasu leikattiin iltapäivällä ja menin sitä hakemaan. Olipa surkea näky nähdä pieni kissanpää kaulurin sisällä, jalka oli raudoitettu ja ulkopuolelle asetettu myös tukirautaa.  Melko surkea näky oli myös nähdä lasku operaatiosta. Kyllä oli taas kyynelten täyttämä kotimatka Kouvolasta Mäntyharjulle. 

Yöllä Nasu sitten heräsi kunnolla nukutuksesta ja repi raivoisasti ensitöikseen kaulurin kaulastaan. (Saako niitä oikeasti joku pysymään kissan kaulassa? Minä en ole onnistunut). Ilmeisesti Nasu oli ihan tokkurassa ja kipeä ja käyttäytyi sen mukaisesti. Mun pieni kehruurukki sähisi ja piti karvat pystyssä kun yritin laittaa kauluria sille takaisin. Lopulta päädyin pitämään sormeni tallella ja siirsin Nasun niskavilloista koppaan rauhoittumaan. Sillä hetkellä ajatus leikatun Nasun hoitamisesta tuntui lähes ylivoimaiselle, enhän mitenkään onnistuisi laittamaan tuon pedon suuhun kipulääkettä.. antibiootista puhumattakaan... Vähän ajan päästä Nasu näytti hieman rauhoittuneelta ja laitoin hänelle tarjolle ruokaa kuppiin ja siihen päälle tiputtelin kipulääkettä. Onneksi maistui. Loppuyön Nasu vietti nukkuen kopassa rauhallisena. 

Perjantai-aamuna jätin Nasun äitini hoitoon. Onneksi yöllinen villipeto oli muuttunut omaksi kultaiseksi Nasukseen. Päivällä äiti raportoi Nasun voinnista, oli käynyt pissillä, syönyt ja kakkinut, ja leikkinyt  kopassaan ja sitten nukkunut. Nasu ei saisi juuri rasittaa itseään. Voitte kuvitella onko se,11 viikkoisen pennun ollessa kyseessä, kovinkaan helppoa? Nasulla on vielä kipulaastari kankussaan, joten ilmeisesti suurempaa kipua hän ei tällä hetkellä tunne. Nasu saa toki kerran päivässä kipulääketippoja sekä kaksi kertaa päivässä antibioottia myös.

Kymmenen päivän kuluttua leikkauksesta tikit pitäisi ottaa pois. Kolmen viikon kuluttua pitäisi ottaa röntgen kuva jossa nähdään kuinka hyvin luu on parantunut ja sitten 5 viikon kuluttua, jos luu on hyvin parantunut, niin pitäisi ottaa tukiraudat pois. Eletään nyt päivä kerrallaan ja toivotaan Nasun jalan parantumista, niin että hän voisi muuttaa sitten myöhemmin Ranskaan Lydian ja Jérômen iloksi.

Kahdessatoista viikossa on ehtinyt tapahtumaan paljon! Ihania, mutta myös sydäntä särkeviä, tapahtumia. Viimeisimpänä tietysti mielessä on meidän Nasu joka satutti maanantaina, juuri saavutettuaan 11 viikon iän, jalkansa. Kirjoitan siitä toisen blogimerkinnän joten tässä kirjoituksessa sitten muita kuulumisia! 

Varattavissahan tästä C-pentueesta vielä on itse hurmuri, punatäplikäs poika, jota "Jellonaksi" tai Leijonaksi on kutsuttu kotioloissa. Jellona on varsinainen seuramies ja tänään myös osoittautui varsinaiseksi linssiluteeksi. Kokoajan olisi vain pitänyt hänestä napsia kuvia... 

Tässä välissä otin Caffen ruokapöydän tuolin päältä nukkumasta kuvattavaksi..

Hohhoijaa, ei oikein jaksaisi vielä alkaa poseeraamaan...

Caffe Cappuccino on myös vielä varattavissa oleva ruskeatäplikäs neitonen. Caffe on kaunis ja näyttelyelämäkin varmasti maistuisi, miksei hänestä olisi kasvatukseenkin. Mutta myös nauttisi lemmikkinä olosta rakastavan perheen luona. Caffe on enemmänkin seurailijaluonne, ei ensimmäisenä sähläämässä, kuten nuo meidän muut pojat ;)

Tässä välissä Jellona jo hyöri seurankipeänä vierelläni ja yritti saada huomioni kaikin keinoin.. Onhan se varsinainen söpöläinen...

Onpas pienellä harras ilme :)

Sitten oli Sakke pojan vuoro päästä kuvauksen kohteeksi. Sakke ei olisi tällä kertaa jaksanut keskittyä kuvaamiseen lainkaan :) Sakke on muuttamassa rakkaaksi lemmiksi Kotkaan loppuviikosta! Sakke on ollut melkein koko ajan porukan suurin ja edelleenkin kasvaa suurimpana jössikkänä! Tulee luultavimmin iso poika sitten kun on aikuinen!

Ja yllätys, yllätys, kukas se on Saken kanssa kuvaan rynnistänyt.. :D Jellonapa tietysti..

Mingistä on kasvanut näiden viikkojen aikana todellinen hopeakaunotar! Voi että mikä neiti! Ensimmäisten viikkojen perusteella en olisi uskonut kuinka kissanpentu voi muuttua edukseen, mutta Ming on osoittanut tuonkin luulon harhaksi. Voi että mikä katse ja mitkä silmät! Ming muuttaa myös loppuviikosta Vantaalle Pörri-siperiankissan kaveriksi!

Tässä vielä nämä meidän muut Ladyt

Doris, pentujen emo

Ruusa, pentujen mummo

Bestis, pentujen täti

Siirsin tänään pennut hieman väljemmille vesille, eli meidän "aidattuun" keittöön. Nyt on muiden kissojen lupa tulla pentujen alueelle valvomatta. Paljonhan Ruusa ja Bestis ovat niitä muutenkin käyneet moikkaamassa makuuhuoneessa, silloin kun olen ollut paikalla, ja ongelmia ei ole tullut. Toivottaan että paikan vaihdos ei tuota Doriksenkaan mielestä ongelmia.. Pennut ainakin näyttivät olevan tyytyväisiä uudessa peuhupaikassaan!

Kaikki on sujunut edelleen hyvin. Dorikselta tulee hyvin maitoa joten riittää kunhan vain punnitsen pikkuiset aamuin ja illoin sekä lisäksi pidän ruokaa jatkuvasti tarjolla. Kuinka helppoa ;) kun ei tarvitse pikkuisen ruiskun kanssa antaa maitotippoja pikkuisille. Aiemmin olen antanut lisämaitoa aina silloin tällöin jos jonkun pennun paino ei ole riittävästi noussut. Mutta nyt ei ole ollut sitä tarvetta. Nautitaan nyt näistä hetkistä, koska ei ole enää kaukana se aika, kun pikkupennuille täytyy alkaa opettamaan kiinteämmän ruoan syömistä. No, ei nyt vielä pariin viikkoon. Mutta totutusti nää pikkuvauvapäivät hujahtavat aivan tosi nopeasti!

Muutamaan kertaan pennut valokuvanneena olen jo huomannut keiden kuvaaminen on vaikeinta. Poika 1, eli se punatäplikäs sekä Tyttö1 eli se hopeakilpikonnatäplikäs. Tuo meidän punainen poika ei malttaisi pysyä millään aloillaan. Vaikka se onkin ainut joka ei ole vielä avannut silmiään.. Sokeana riittää kiireitä, kun ei pysty vielä ihmettelemään maailmaa? Punatäplikäs poika on myös sisarussarjan pienikokoisin tällä hetkellä.

Hopeakilpparityttö on kanssa nopea liikkeissään sekä lisäksi kovaäänisin. Ja tästä johtuen viimeistään silloin Doris on suljettava oven ulkopuolelle, koska se on tulossa pelastamaan tyttörukkaansa.. Kilpparityttö on toisiksi pienin pentu.

Näistä kahdesta veijarista lienee parhaimmat otokset silloin kun he nukkuvat..

Mutta nämä muut :) Ihanteellisin kuvattava on meidän pikku-possuherra! Niin, on se kummaa että kun ekojen kuvien jälkeen päästin ajatukseni liukumaan poika3:n, eli tuon todennäköisesti creme/cremesavu?, kohdalla siihen että pentuhan näyttää ihan pieneltä possulta kaikkine vaaleanpunaisine kärsineen... Niin sen jälkeen sitä onkin sitten kutsuttu, vain ja ainoastaan possuksi/pikku-possuksi. Minä ja mun mielikuvitukseni.. Pahoitteluni, mutta mun mielessä sä tulet aina olemaan suloisista suloisin pikku-possu joka meillä on asustellut. Mutta voisiko kukaan väittää ettei tämä muka olisi söpö? Herra on myös kuin syöttöporsas, kaikista suurimpana, ja laiskimpana liikkujana. Temperamentti vaikuttaa leppoisalta ja rauhalliselta.

Sinitäplikäs poika2 on myös rauhallisen oloinen tyyppi. Sitä on myös melko helppo kuvata. Se on toisiksi suurin pentu. Ilmeisesti isona on helppo köllötellä eikä tarvitse itsestään niin suurta ääntä pitää.

Ruskeatäplikäs neiti2, näyttää nauttivan myös poseeraamisesta. Mä olen päätynyt siihen että ei tämä kilppari ole. Liian rauhallinen pentu kilppariksi ja ne karvat mitä vielä muutama päivä sitten mietin kilppariväritykseksi, ovat jotenkin "laimeutuneet". Lisäksi pennun varpaat ovat kaikki tummat (kiitos Aino!) joten sekin vielä vähentää todennäköisyyttä kilppariuteen. Tämä neiti on kolmanneksi suurin. Myös rauhallisen oloinen sekä hiljainen.

Doris intoutui hieman poseeraamaan mulle. Keikisteli ja pökki mua siihen malliin että mä jopa mietin ettei kai se ole tulossa jo kiimaan... Toivottavasti ei, niin saisi keskittyä samanlaisella otteella pentuihin kuten tähänkin asti. Ihana mamma!

Yritin napata hereilläolijoista yhteiskuvan, haha, ei oikeen onnistunu.. Mut onhan tässä vielä viikkoja aikaa hioa yhteistä pentupotrettikuvaa varten.

Doris on hyvä ja hellä äiti. Ensimmäisinä päivinä se piti murinaa laatikossa, kenen tahansa lähestyessä pentulaatikkoa, liekkö kilppariluonteeseen liittyvää? ;)  Mutta ei se kenellekään mitään tehnyt. Kolmannen päivän jälkeen murinaa ei ole enää kuulunut vaan se on muuttunut kehräykseksi. :)

Jo toisena päivänä päästin Doriksen muihin tiloihin ja jätin makkarin huoneen oven auki. Pennut siis asuvat ensimmäiset viikot mun makkarissa, jossa on hyvä huolehtia että kaikki on ok. Sinä päivänä Ruusa ja Bestis eivät taineet käydä makkarissa, mutta nyt ne ovat käyneet jo useasti ihmettelemässä pentulaatikon sisältöä. Ruusa katselee rauhallisena. Bestis taas hieman murisee, sitä taitaa pelottaa että mistä nämä ovat tulleet ja ovatkohan vaarallisia? ;) Doris on suhtautunut uteliaisuuteen ihmeen rauhallisesti, ei ole alkanut siirtelemään pentujaan minnekään. Ja tietysti silloin kun en ole paikalla, makkarin ovi on kiinni joten muilla kissoilla ei ole mahdollisuutta liikaa ihmetellä pikkupentuja.

Pentuset ovat ihania, varsinaisia söpöliinejä! Mutta mutta, tuo värien määrittely, se se pistää pään pyörälle. Ensimmäisen pojan väri on ja tulee myös olemaan punatäplikäs, mutta se toinen poika...

Punatäplikäs poikapentu nro 1

Joku oli täällä unohtanut kokonaan koko diluution (eli vaalennusgeeni) mahdollisen olemassa olon, kun ei sellaista aikaisemmissa pentueissa ole ollut.. Eli Doriksen ja Reetun on täytynyt molempien olla diluution kantajia jotta meidän C-pentueen 2 poika on saanut tuon uljaan sinitäplikkään karvaturkin päällensä! (unohdetaan siis se hopeatäplikäs..)

Sinitäplikäs poikapentu 2

Mutta ei ne määritysvaikeudet vielä siihen... Tuo kolmas poika, jota sanoin punahopeatäplikkääksi... Onko sekään sitten oikein? Nyt kyllä kaivattaisiin täällä jotakin asiantuntijaa! Että vinkkejä vaan tähän suuntaan, kaikki otetaan vastaan! Tosiaan mietin nyt onko tämäkin diluution tuote, eli creme vai sitten se hopeapunainen? Ja toinen mitä mietin että onko tässä pojassa kuviota lainkaan? O_o haamukuvio? Masupuolelta katsottuna jonkinlaista kuviota on nähtävissä, mutta selästä katsottuna kuviota ei juuri näy.

masupuolelta poika 3

selkäpuolelta poika 3

"Siis nyt mä en enää jaksa yhtään sun pyörittelyjä"

Neljäntenä syntynyt kissanpentu, eli tyttö 1, saa pitää alkuperäisen värinsä ;) eli hopeakilpikonnatäplikäs. Punaiset täplät selän puolella on hyvin erotettavissa. Nassussa punaista ei ole.

Mutta tuo toinen tyttö... Ruskeatäplikäs vai ruskeakilpikonnatäplikäs? Niskassa on aavistus punertavaa mielestäni, mutta yhtään missään muualle ei ole. Hmm.. Saa antaa arviota myös tästä pennusta.

hei mä avaan kohta silmäni!

C-pentue köllöttelemässä Doris-emon kanssa!

Jo edellisenä sunnuntai - maanantai välisenä yönä Doris kiepoi koko yön, vaihtaen jatkuvasti nukkumapaikkaa. Ja mä odotin kovasti että milloin synnytys alkaisi... :) No, ei sinä yönä kuitenkaan!

Maanantai-iltana oli sitten jo vaativampi sävy Doriksen käyttäytymisessä. Päädyin viettämään lähes koko illan makkarissa sen seurana. Doris pyöri ja hyöri ja kehräsi ja leipoi javälillä kävi kopassa ja sitten taas tuli mun masun päälle kehräämään.Tuntia ennen ensimmäisen pennun maailmaan syntymistä, pirskahti tilkka lapsivettä joten tiesin ettei tässä enää kauaa voi mennä. 65 päivää oli kulunut astutushetkestä.

Doris olisi synnyttänyt mun vieressä, peiton päällä,mutta hain kuitenkin pahvilaatikon viereeni ja siinä se sitten synnytti. Näytti olevan tyytyväinen, kun mä oli koko ajan sen turvana ja hieman kätilöin avuksi. :) Hienoja hetkiä nämä jos mitkä!

Ensimmäisen pennun kohdalla Doris näytti hieman ihmettelevän että mistä tämä nyt oikein putkahti, mutta pian se sai juonesta kiinni! Ensimmäisen ja viimeisen pennun välillä oli hieman yli 2 tuntia. Kaikki pennut tuntuivat olevan alusta asti reippaita ja napakoita! Suurin painoi 115grammaa syntyessään ja pienin pentu 81grammaa.

Poika 1

Poika 2

Poika 3

Tuo pienin tyttönen oli jo punnitustilanteessa varsinainen tiuru-Iita :D mä olin varma että se on tyttö ja kilppari jo ennen kuin tarkastin asian! Pienestä koosta huolimatta taistelu parhaasta tissistä ei näyttänyt tuottavan neidille ongelmia! ;) Varokaa pojat! 

tyttö 1

tyttö 2

Koetan kirjoitella blogiinkin lähitulevaisuudessa enemmän ja siirtää enemmän kuvia nähtäville, mutta tässä nämä ensimmäisen vuorokauden uutiset! Doris ja pesue voi hyvin. Samoin Ruusa-mummo joka on erittäin ylpeä tyttärensä suorituksesta. Bestis-täti ei ole tainnut vielä edes ymmärtää mitä leikkikavereita talo onkaan pian täynnä..! :)

C-Pentue :)

Doris siis kävi lemmenlomalla 3,5 viikkoa sitten ihanan Reetun luona. Rakkaus loimusi ja lempiväisiä ei meinannut saada erotettua toisistaan niin millään... :) Kiima kyllä loppui seuraavana päivänä jo kuin seinään. Ja kahden viikon kuluttua astutuksesta saatoin sanoa että jotain on Doriksen nisille tapahtunut. Aavistuksen punoitusta. Nyt paino on noussut vasta 200 grammaa (Doris painaa tällä hetkellä 3814g). Doris on ollut kyllä hieman eri oloinen kuin aikaisemmin. Ruokakupilla se on kyllä tähän päivään asti ollut aina innokkaimmin, joten siihen ei ole tullut suurta muutosta, ruoka siis maistuu! Mutta päiväunet ovat minun mielestäni maistuneet viime aikoina paremmin neidille kuin aikaisemmin. Samoin jonkunlaista kärhämää näyttää Ruusan sekä Bestiksen kanssa olevan enemmän. Etenkin Bestis koettelee Doriksen hermoja urakalla. Bestis kyllä käy myös Ruusan hermoille. Sillä taitaa olla murrosikä pahimmillaan. Kiimaa se ei ole kyllä vielä pitänyt. Tai sitten se on jäänyt huomaamatta, melko lapsonen siis vielä. :)

Seurataan siis tilannetta. Jos pentuja olisi tulossa, niiden laskettu aika olisi 3.5 tietämillä! Vapun ajan vauvoja siis! En ole viemässä Dorista ultraukseen. Ajastaanhan tilanne selviää... Palataan siis asiaan hieman myöhemmin!

Neljännen viikon alussa pennut pääsivät pikavisiitille ulos. Hieman tuntui pentuja mietityttävän uudet syksyiset tuulet. Mutta kuvista tuli ihan mukavat otokset muistoksi. Neljännellä viikolla myös possunliha, aivan pieniksi pilkottuna on tullut tutummaksi, mutta tissi on ollut se POP edelleen. Ja matokuuri, se vasta oli pahaa se, yöks!

Neljän viikon iässä pennuilla alkoi myös kunnon painileikit. Niitä on ollut mukava seurata. Samoin mukava huomio on ollut se että tämä B-pentue on ollut kaiken aikaa luonteeltaa mukavan reippaita ja sosiaalisia söpöläisiä. Tyttäreni Iisa on sylitellyt pentusia kaikella rakkaudella ja myös pentujen äiti on rauhallisin ottein seurannut pentujen sosiaalistamista. Ruusa oli jo ensimmäisen pentueen kohdalla erittäin hyvä ja huolellinen emo. Nyt toisen pentueen myötä tuntuu hänelle käyneen niin kuin useimmille meille ihmisäideillekin, että toisen lapsen myötä osaa rentoutua vielä enemmän.:) Tämä ei tarkoita sitä että Ruusa nyt olisi jotenkin huolettomampi, ei. Mutta antaa luottavaisin mielin vieraampienkin ihmisten tutustua lapsosiinsa. Ruusa on rauhallinen, ihana ja niin rakastettava mamma.

Doris taasen on todellakin niin kuin isosisko. Äitiyden paineet eivät tunnu toista vielä painavan ollenkaan. Ehei, tuntuu että Doris on vähän mustankipeä sisko. Keksii kyllä kaikkea saadakseen itselleen huomion. :) Viime aikoina erityisesti nukkumaan meno tilanteet ovat olleet niitä Doriksen lempijuttuja. Lähes joka yö hän on kääriytynyt viereeni huristen ja puristen. :D Pentuja Doris käy aina välillä katsomassa, kerran hän on jopa Blackia onnistunut nuolemaankin.. :) Mutta ei siis sen suurempaa "äitiysviettiä" ole ollut hänen puoleltaan ilmassa. 

Tässä vielä kuvat pennuista. 

Beijing Tiger

Keiju

Black

Bestis

Ruusa

Doris

Ruusan rentoutumisnäyte sohvalla :)

Tosin aina joskus myös sohvan alus on Ruusan suosiossa. Lieneekö sille tullut myös liian kuuma kolossa. Nyt kun pennut eivät vielä tämän touhukkaampia ja karkailevaisia ole olleet niin "kantoelämä" on sopinut hyvin. Mutta nyt kun pikku hiljalleen olisi aloitettava WC-harjoittelut, täytynee pennut aidata hieman pienempään tilaan harjoittelemaan. Tietysti meininkiä ja menoa alkaa olla muutenkin hetki hetkeltä enemmän. Doris on seuraillut pentujen kasvamista tarkkaavaisena. Vielä sille ei ole tullut halua tutustua kovin läheltä pentuja, tosin onneksi ei Ruusa ole rajoittanutkaan mitenkään Doriksen liikuskelua. Odotan kovasti päivää että Doris ottaa tätimäisempää kontaktia pieniin..

Poikapentukin sai viimein nimensä. Hänet on nimetty pentujen syntymän aikaan olleiden Pekingin olympialaisten mukaan. Toinen nimi tulee kuviosta. Kivaa tietysti olisi ollut jos olisi ollut vielä "Tiikerin vuosi", mutta näyttipä Rotta edustavan tätä vuotta Kiinalaisessa astrologiassa.. Joten... No, se siitä sitten.. :D Sibsukan Beijing Tiger on siis herran virallinen nimi. Kiitos vaan nimipohdinnassa avustaneelle henkilölle, ;)

Tässä kolmiviikkoiset pikkuiset

Beijing Tiger

Beautiful Fairy

Black Ballet

Best Surprise Ever

Ja vielä yhteispotretti!