Retkellä / Tarinat kuvien takana
Kun katsot ottamaasi kuvaa ajan päästä, niin mitä näet ja muistat? Itse muistan hyvin tarkalleen, mistä kuva on, milloin otettu ja millainen tilanne on ollut. Eikä siihen tarvita edes arkistointitietoja. Monesti olen miettinyt, että miten se edes on mahdollista, kun välillä tulee eri päivinä otettua kuvia samoista aiheista.
Kaipa sitä elää niin paljon kuvaamisen mukana, että harvoin tulee kameralla vain ”huitaistua jonnekin”. Lisäksi suurin osa kuvista päätyy bittiavaruuteen, joten säilytettyihin suhtautuu vähän läheisemmin. En sitten tiedä, kun on kuvannut vuosikaupalla aktiivisesti, että pysyvätkö kuvat niin hyvin oman muistin muistikortilla. Nyt aktiiviaikaa on vasta vuosi takana.
Monesti kuvasta tulee heti mieleen, millainen oli päivän sää tai mitä muuta silloin teki. Joskus tulee jopa päähän selkeä mielikuva tarkasta kuvaushetkestä yksityiskohtia myöten.
Olen kirjoittanut paljon runoja, niitä on arkistossa satoja. Siitä huolimatta muistan niistäkin jokaisen syntyhetket ja taustan. Aktiivista kirjoitusaikaa on takana monta vuotta enemmän kuin kuvausta.
Kirjoitus julkaistu 4.1.2009 14:44
Haluatko kommentoida kirjoitusta? Rekisteröidy Kuvablogiin
Blogin kirjoittaja: Jonte
Pieniä havaintoja maailmasta, lähinnä oven ulkopuolelta. Pyrin kirjoittamaan kuvauskokemuksista, mutta jos niitä ei synny, niin jotain muuta. Luonto on tärkeä aihe, mutta se voi sijaita myös kaupunkiympäristössä.
Helena
Kanssasi samaa mieltä,kyllä kuvasta muistaa sen hetken ja paikan ilman arkistointitietoja,jopa ne fiiliksetkin silloin. Kaikilla kuvilla oma tarinansa,joka ei katsojalle välity,mutta itselle kyllä.:)