Vielä lintujen laulu ei ole vaiennut. Maailma on täynnä valoa, väriä ja ILOA. Alkukesän riemu näkyy  ja kuuluu kaikkialla.

Tulin hikisenä ja piikkisenä pihatöistä. Muutama aamun tunti meni siellä, kunnes väsymys iski.  Yritin selvittää purppurahappomarjapensasaitaa, poistaa vanhoja ja kuivuneita oksia ja leikata ylipitkiksi kasvaneita.  On siinä ollut aikanaan 1970 –luvun loppupuolella iso työ istuttaa noin 200 pensasta aidaksi (kävin laskemassa). Nainen senkin on tehnyt. Eipä varmaan arvannut. miten joku toinen nainen 30 vuotta myöhemmin tuskailisi samaisten piikkipensaiden kanssa joka kevät. Kauniitahan ne ovat punaisine lehtineen ja keltaisine kukkineen. Yhtenäkään keväänä en ole saanut työtä loppuun vietyä ennen kuin kesä on tullut kaikkivaltaisuudessaan. En edes olisi ehtinyt saati jaksanut, koska sehän on vain yksi pieni alue koko puutarhan ja sen ylläpidon vuotuisessa hoidossa.  Joka kevät on paniikki iskenyt, vaikka kuinka yritän rauhoittaa mieltäni ja suggeroida itseäni ajattelemaan toisin. Niin kävi nytkin. Naapuri kävi pihallani ja tarjosi apua  roskien viennissä. Kiitos, kiitos!!

Nythän on jo KESÄ toukokuun alussa. Kasvimaa, joka on vuosien saatossa joka vuosi hiukan kasvanut ja muuttunut lähinnä kukkamaaksi, odottaa, että menen sen Mantisilla muokkaamaan. Nyt olisi mahdollisuus saada kaikki maahan aikaisin. Yleensä olen istuttanut kukat ja muut kasvit ja kylvänyt siemenet vasta kesäkuun alussa. En ole lähelläkään unelmieni puutarhaa. Tämä on vielä lähinnä pelkkä TYÖMAA. Monet asiat ovat jo vuosia odottaneet, että ehtisin niihin paneutua esim. kuten talon itäpuolella olevaan rinteeseen suunnittelemani kivikasvien alue. Mieheltä kaikki työt ovat jääneet kesken eivätkä tule koskaan valmistumaankaan.  Kun hän edes saisi vietyä kaikki lautakasat ja muut hökötykset suunnitelmieni tieltä.  Mitä, sanoinko, että suunnittelen edelleen?!  Unelmistahan ei pidä koskaan luopua, vaikka jotkut unelmat tulevatkin jäämään kesken. 

Olenko jo kertonut, että minulla on esikasvamassa erilaisia punakosmoskukkia, useita auringonkukkalajikkeita, hajuhernettä, krasseja ja 7 dahliaa?  Jaksoin muutaman vuoden ottaa talteen vanhojen daalioideni mukulat, mutta viime syksynä luovutin. Syy on oikeastaan sopivan paikan puute. Askasteluhuone on liian lämmin, kellaria ei ole.  Autotalli olisi hyvä, mutta siellä ei ole lattialla saati hyllyillä yhtään vapaata koloa, minne kasvini mahtuisivat. Autotalli on kuvaannollisesti sanottuna täynnä miehen ”luurankoja”  eli roinaa.  Ostin siis taas uusia:

• 2 kpl Gerrie Hook, vaalenapunainen koristedaalia 120 cm
• 2 kpl Berliner Kleene, matala punainen koristedaalia 60 cm
• 2 kpl Hayley Jane, punavalkoinen kaktusdaalia 120 cm
• 1 kpl Contraste,  punavalkoinen koristedaalia  120 cm

Onpa kovin punaista ja vain vähän valkoista koristeeksi. Kukkamaan reunalle laitan taas samettikukkia ja kehäkukkia. Silkkiunikkoja on kaikenvärisiä, yksinkertaisia ja kerrottuja. Ne samat ovat olleet jo kierrossa vuosia ja niiden tuottama ilo on moninkertainen.   

Parhaillaan ison perennapenkin täyttävät keltaiset narsissit. Jokunen keltainen unikkokin on jo aukeamassa. Joka kevät ajattelen, että muistaisin seuraavana syksynä hankkia myös lisää valkoisien narsissien sipuleita. Ne sopisivat niin hyvin joukkoon, pehmentäisivät näkymää. Nyt niitä on vain muutama sinisten helmililjojen kera tuomassa lisäväriä kukkapenkkiin. Keltaiset  kukat eivät jostakin syystä ole suosikkejani. Viime vuosina olen hankkinut penkkiin ja muualle tontille myös tulppaaneja, niiden kukinta-aika on narsissien jälkeen. Kesän alussa kukkivat myös laukat, joita olen lähes joka vuosi lisännyt. Ukkolaukat violetit kukinnot ovat erityisen näyttäviä ja kauniita myös kuihtuneina läpi vuoden.

Perennapenkissä on myös neljä pionipuskaa. Yksi ihana valkoinen, jossa on häivähdys punaista keskellä, toinen on hempeän vaaleanpunainen, kolmas valkoinen ja  neljäs lähes tummanpunainen.  Kukat ovat mahdottoman raskaita ja isoja ja niitä pitää tukea. Valitettavan nopeasti niiden kukinta-aika on ohi.

Samoihin aikoihin kukkivat päivänkakkarat, joita parhaina vuosina on vähän joka puolella sekä kukkapenkissä että muualla. Penkissä on myös monta erilaista ja eriväristä liljaa. Keltapäivänlilja tahtoo levitä vähän liikaa.  Muut ilahduttavat syvillä väreillään ja onneksi kaikki kukkivat vähän eri aikaan. Vuorenkilvet perennapenkin alalaidassa kukkivat parhaillaan. Toivottavasti nyt ei tule hallaa, koska useana keväänä yhden yön halla on hiipinyt pihalle ja aamulla kukinnot ovat nuokahtaneet. Mikähän eläin vie kukkia mukanaan?  Nimittäin tänään löysin pari kukkavanaa aitapensaikosta.

Ritarinkannus eli Delphinium on myös ehtinyt kasvattaa runkoaan. Alunperin niitä oli penkissä kolme, mutta luulen, että valkoinen kuoli viime kesänä, kuihtui silmissä. Onneksi taivaansininen säilyi. Ne ovat sinisten siperiankurjenmiekkojen lisäksi myös lempikukkiani. Kukkapenkissäni on myös eräänlainen häirikko nimeltä tarhapiisku. Mitä enemmän yritän sitä harventaa, sitä enemmän se levittää juuriaan muiden kukkien reviirille ja kasvaakin ylipitkäksi. Koska kukkapenkki on rinteessä, penkin yläreunassa talon ikkunoiden edessä olevat ruusut jääjät varjoon. Pari punaista Europeanaa kitkuttelee ja kukki runsaasti koko koko kesän.

Ruusumaa onkin vielä unelmaa. Kunhan saan marjapensaat hävitettyä ja maan muokattua. Ainakin niillä paikoin olisi puutarhan parhaat paikat.

Kukkapenkkiin mahtuu vielä pari malvalajiketta, poimulehteä, lupiini, syysleimukukkia, palava rakkaus, tarhajuoru, kangasajuruoho, tuntemattmia kurjenmiekkoja,  sormustinkukkia, peurankelloja, kulmissa keijuangervo- ja ruusuangervopensaita,. Olihan siellä myös pieni rypäs sinivuokkoja ja jopa valkovuokko ja sitä jotakin keltaista, jonka nimeä en nyt muista.

Muuten kävimme tänään vastapäätä asuva naapuripariskunta ja minä viemässä kaikki viimevuotiset havuneulaskasat, kuivat männynoksat ja tänä keväänä tähän mennessä karsimani aidan oksat pois. Kolme täpötäyttä peräkärrykuormallista. Talkootyöllä kaikki sujui nopeasti. Kutsuin heidät sitten syömään spagettia ja salaattia. Tällaisella helteella maistui jäätelö jälkiruuaksi.  Minulle jäi todella hyvä mieli. Olen luvannut joku päivä asentaa heidän tietokoneensa ja printterinsä. Teemme jatkuvasti toisillemme pieniä isoja palveluksia. 

Vapunpäivänä Kukkatalosta ostamani salkoruusu oli ihanan tuuhea ja iso jo ostaessani sen. Istuttaisinko sen huomenna kukkamaan reunaan rohtosalkoruusun viereen? Gladioluksetkin olisi varmaan hyvä kätkeä maahan kasvamaan, osa kukkapenkkiin ja osa kukkamaahan.

Mutta välillä pitää levätä. Tätä kirjoittaessa tuli nimittäin taas tuhat uutta asiaa mieleen, muitakin kuin puutarhajuttuja.

  

Kirjoitus julkaistu 3.5.2008 23:57

Kommentit

Haluatko kommentoida kirjoitusta? Rekisteröidy Kuvablogiin