Tänään aloitin siivouksen. Tulen sitä varmaan tekemään kaiken muun rinnalla seuraavan vuoden. Nyt on suunnilleen kolme vuotta siitä kun viimeksi olen kunnolla siivonnut, heitellyt pois lehtiä, papereita, miettinyt, mistä voin luopua. Ikkunatkin on jossakin vaiheessa pestävä. Kun keväällä 2006 aloin suunnitella ensimmäistä näyttelyä, sai kaikki muu jäädä. Näyttelyt ja niihin liittyvät asiat ovatkin sen jälkeen vieneet kaikki lomani. Olen laiminlyönyt kaiken muun, myös pitkälti oman itseni.
Mutta nythän minulla on aikaa kaikelle! Voin välillä olla jopa päivän tekemättä mitään. Tänään olen valikoinut Karjalan matkan kuvista kuvia tiettyyn asian tiimoilta olevaan postikorttiprojektiin. Lupasin toimittaa kuvat pikapuoliin eteenpäin. Olen omien kuvieni suhteen vain niin kovin kriittinen. Toisaalta kuvia ottaessani, olin jo aika päiviä sitten unohtanut koko projektin ja myös säätiön juhlille matkastemme lupaamani kuvaesityksen. Jälkeenpäin ihmettelen vain sitä, miten ihmeessä kuitenkin otin niin paljon kuvia. Onneksi niin, koska niiden kautta voin jälkikäteen tarkistaa monta asiaa, joihin en kiihkeätempoisen matkan aikana ehtinyt paneutua.
Viipurin linnan torni oli korjattavana ja verkon peitosssa.
Muutenkin Viipuri on jäänyt aina toissijaiseksi kohteeksi, koska yleensä siellä yövytään joko yksi tai kaksi yötä. Tällä kertaa olimme kaksi yötä hotelli Gerkonissa. Kyseinen hotelli on rakennettu entiseen sairaalaan ja se sijaitsee sen verran kaukana Viipurin ydinkeskustasta, että siitä ei illalla tai aamulla hevin lähde kävellen piipahtamaan kaupungille. Sunnuntai-aamuna yritimme Viipurin linnaan ja pääsimmekin heti kello 10.00 alueelle, mutta kun näyttely ja siten myös sisätilat avautuivat vasta kello 11.00, kiersimme vain linnan tunnelmaan päästäksemme ja kävelimme kauppahallille ja torille. Se reitti oli tuttu aikaisemmilta matkoilta. Suurin osa taloista tuntui jopa olevan vain entistä rähjäisempiä ja rikottuja.
Kesällä 2004 satuimme olemaan Viipurisssa 20.6., jolloin venäläiset juhlivat meidän mielipahaksemme Viipurin menetystä Viipurin valloituksena. Siitä oli silloin kulunut tasan 60 vuotta.
Sillä käynnillä lähdin sisaeni kanssa kävellen tekemään pikaista tutustumista kaupunkiin ennen illallista. Pahaksi onneksi eksyimme aivan Viipurin toiselle laidalle ja jouduimme juoksemaan hotelli Druzhbaan ehtiäksemme ruokailemaan ajoissa. Olen nyt liittänyt tänne kuvia samoista kohteista eri matkoilta. Ehkä jonakin päivänä pääsen tutustumaan tähän surulliseen kaupunkiin kunnolla. Sillä siltä se kaikesta huolimatta nyt vaikuttaa, iloinen Viipuri, vaikka sitä onkin yritetty ehostaa.
Kirjoitus julkaistu 11.7.2008 00:07
Haluatko kommentoida kirjoitusta? Rekisteröidy Kuvablogiin
