Edellisestä reissusta jonkin verran (lue. vähän) viisastuneena, tälle reissulle lähdin hieman toisenlaisella varustuksella.

Matkapyöräksi valitsin tällä kertaa maastopyörän johon asensin etulaukut, tankolaukun ja tarakan. Renkaat vaihdoin paremmin rullaaviin ja vaihdoin kädensijat Ergo-malleihin (osoittautuivat hyviksi).

Täysjousto ei ollut ehkä paras vaihtoehto maantie/hiekkatie-ajoon, mutta eipä tuosta sanottavammin haittaakaan ollut.

ENSIMMÄINEN PÄIVÄ

Menin aamupäiväksi vielä töihin ja livistin sieltä Tikkurilan juna-asemalle josta tournee alkoi.

Keli oli kolea ja kostea, satoi hissukseen mutta sääennuste lupasi PohjoisKarjalaan poutaa.

Junamatka meni mukavasti ja Kiteelle päästyäni keli oli jo suorastaan helteinen.

Vr:n pyörätelinehässäkkä sai aikaan humoristisia kommentteja, uskomaton laitos!

Ajelin juna-asemalta Kiteen keskustaan kaffelle ja katselemaan paikallista menoa. Aikani siinä toljottelin ja vääntäydyin taipaleelle. Ensimmäinen etappi oli rajanpinnassa oleva Värtsilä. Unelias, mukava pikkukylä. Join baarissa kaffet ja kuuntelin paikallisten rekkamiesten rahtijorinoita.

Värtsilästä jatkoin pikkuteitä myöden eteenpäin ja sain nousta ensimmäiset vaarat. Välillä pysähdyin pitämään taukoja ja nautiskelemaan maisemista. Ajaminen maistui mukavalta.

Pysähdyin Öllölässä paikallisen kirpputorin luo, ja kyselin yöpymisvinkkejä paikan pitäjältä. (olihan veikeän näköinen herra). Neuvoivat ystävällisesti ajamaan vähänmatkaa eteenpäin Kosken-niskalle, missä olinkin ensimmäisen yön.

Paikalla oli pari asunto-autokuntaa joiden isännät tulivat juttusille. Olivat vaimoinensa lomamatkalla ja kertoivat olevansa Tampereelta kotoisin.

Mukavaa porukkaa, täyttivät juomapullonikin omista tankeistaan!

Kokkailin pussimuonat ja tarjosin kaveruksille kuumat rommit kiitokseksi vedestä. Teltan laitoin siihen sivummalle ja kömmin maate.

TOINEN PÄIVÄ

Aamulla nousin varhain ja keitin myslipuurot. Katselin vähän ympäristöä ja lähdin jatkamaan eteenpäin.

Mukavia maisemia katsellen ajelin Tuupovaaraan. Pakko oli poiketa Jaska Tepon kantapaikassa: "wirsuvaarassa" yhdellä tuopposella, kulttuuriteko, sanoisin! Terveisiä kaimalle!

Jaahas, perskat poskeen ja taipaleelle, sanoi appi-ukkovainaa!

Mutkaisia ja mäkisiä hiekkateitä, vaaramaisemia ja vesisadetta. Sitä on pyöräretkeily parhaimmillaan. Haukivaaran kyläkaupalla pysähdyin jäätelölle. Täällä sain kokea karjalaisten ihmisten vieraanvaraisuuden!

Toivat kesäpöytään kahvit ja jäätelöt, kauppias (melko puhelias sellainen) kantoi jopa oluen minulle siihen! Paikallinen vanhapoika saapui pappatunturilla jutturinkiin ja tarjosi juuripoimittuja lakkoja. Ihme, etten laittanut telttaa siihen pystyyn, tuntui kuin olisin asunut aina täällä! mukavia ihmisiä kertakaikkiaan!

Mukavan huilituokion jälkeen ajelin hiekkatietä pitkin Ilomantsiin. Baarin terassilla istuskellessa, katselin kun kylän raitilla meni harrikoita kuin Ameriikassa konsanaan. Terassilla istui pari vanhempaa partahemmoa, ja uskaltauduin kysymään että mikä tapahtuma on kyseessä.

Sanoivat olevan Finnish H-D clubin juhlarallin paikallisella leirintäalueella. Että näin, hienoa oli ajella kun harrikoita huristi ohi kamalan metelin saattelemana.

Saavuin sitten Petkeljärven kansallispuistoon, josta olin varannut saunan. Muille retkeilijöille vinkiksi: Petkeljärven palvelut ja yleinen siisteys oli silmiinpistävän hyvät! Rantasauna ja keittokatokset olivat todella siistejä ja suhteellisen uusia. Tätä paikkaa voi suositella varauksetta kenelle vain!

Telttapaikan sain mukavalta mäntykankaalta. Päivä oli täynnä.

KOLMAS PÄIVÄ

Heräsin kun sade ropisi teltan kattoon. Kömmin ulos ja menin "keittokatokseen" aamiaista vääntämään. Täälläkin kaikesta huokui siisteys ja järjestys.

Puurot ja leivät poskeen ja taipaleelle. Ajoin Oinas-salmen kautta Möhköön.

Möhkössä kävin kaupassa ja "Mantassa".

Matka jatkui Viinivaarantietä Hattuvaaraan Taistelijantalolle jossa nielaisin lounaan. Röyh! Matkanvarrelle jäi hienoja paikkoja esim. Palovaaran mottitaistelujen muistomerkki. Kunnioitusta herättävä paikka!

Kupu ravittuna poljin eteenpäin Naarvaan. Soitin Patvinsuon kansallispuiston "respaan" ja varasin itselleni saunan. Se tulikin tarpeeseen, sillä alkoi satamaan ja loppumatkan Patvinsuolle poljin rankkasateessa.

Tämä väli on kapeaa hiekkatietä joka liettyi niin kuraiseksi, että takavaihtaja alkoi temppuilemaan ja kastuin läpimäräksi. Eniten tässä harmittaa oma tyhmyys, kun en ole investoinut kunnolliseen gore-tex sade-asuun. Nyt on ostoslistalla!

Saavuin Patvinsuon luontokeskukseen likomärkänä.

Patvinsuon palvelut olivat vaatimattomat, mutta hyvät. Infotupa oli kiinni joten kaffet jäi juomatta. Yleinen siisteys loisti myös täällä ja kaikki paikat olivat kunnossa.

Saunavuoro oli kaksi tuntia, joten sain kuivateltua enimmät kamat suurinpiirtein kuivaksi. Itsepalvelu periaatteella toimiva rantasauna oli siisti ja idyllinen. Täällä sain peseytyä ja levähtää rauhassa. Pesin fillarin järvessä ja huolsin ketjut ja takavaihtajan.

Telttapaikka oli jälleen tasaisella mäntykankaalla. Teltta pystyyn ja iltapalaa tekemään. Keittokatos oli jo aika monta kattilaa ja kulkijaa nähnyt, mutta toimiva. Keittokatoksella tutustuin kahteen Norjalaiseen kalamieheen, juttelin heidän kanssaan "bad english"(huonoa englantia).

Kaverukset olivat tulleet pariksi viikoksi Suomeen kalastamaan ja kehuivat maatamme hienoksi paikaksi. Vertailimme Suomen ja Norjan hintatasoja ja kehuivat Norjan parhaaksi paikaksi Lofootteja. Kaverit ihmettelivät kovasti hyttysmyrkkyä (Off), jota suihkuttelin jalkoihini. Eivät tienneet sellaista olevankaan. Hyttyset olivat syöneet toisen kaverin ranteet aika huonoon kuntoon. Tästä kauhistuneena annoin kavereille repustani täyden off-pullon.

Katselin siinä samalla poikien kalastusvälineitä, ja annoin kundeille vielä pari viehe-suositusta, jotka mielestäni olivat sellaisia, joilla kannattaisi kaloja koittaa narrata. Toivottelin kalaonnea ja vetäydyin nukkumaan.

Sade rummutti teltan kattoa. Nukahdin.

NELJÄS JA VIIMEINEN PÄIVÄ

Aamu alkoi vesisateessa, ja puuroa tehdessä päätin ajaa Lieksaan ja päättää reissuni sinne. Olin kastellut kamani aika pahasti surkeiden sadevarusteiden johdosta ja säätiedotus lupaili jatkuvampaa sadetta.

Aamupalan jälkeen täytin juomapullot kaivovedellä, ja lähdin kohti Karhuvaaraa ja Lieksaa. Patvinsuolta Karhuvaaran kautta Ruunaalle kulkee ns. maisematie, jonka ajattelin lopuksi ajaa.

Komeat oli maisemat ja todellakin ajamisen arvoinen pätkä. Sadekin taukosi sopivasti ennen Lieksaa, ja sain ajella loppumatkan kuivin jaloin.

Reissuni päätin siis Lieksaan, ja kaiken kaikkiaan "taskuun" jäi hienoja maisemia ja kokemuksia. Ihmiset näillä selkosilla ovat aitoja ja mukavia.

Kyllä Pohjois-Karjala on todella mahtava ja käymisen arvoinen paikka!

Suosittelen!

soromnoo !!

Kirjoitus julkaistu 3.1.2008 23:22

Kommentit

Haluatko kommentoida kirjoitusta? Rekisteröidy Kuvablogiin