Sibsukan siperiankissojen elämää... / Nasu

Maanantaina 14.9. se sitten virallisesti alkoi, se meidän putkiremontti, jonka myötä meidän Nasun harmit sitten alkoivat. Ei mikään ideaalitilanne omistaa 8 kissaa ja putkiremonttiin joutuva asunto. Kissoja ei voinut kuvitellakaan jättää remonttimiesten armoille vaikka olisi miten nopea pyrähdys asunnossa tahansa. Juuri tämmöinen sen piti olla, vilkaisu että millainen asunto on ja sitten muuta ei olisi tapahtunut. No, harmikseni kukaan remppamies ei ollut edes maanantaina asunnossani käynyt (eikä muidenkaan asunnossa...) koska isännöitsijä ei ollut toimittanyt yleisavaimia jne putkifirmalle. Mutta mitä sitä enää jossittelemaan, sattunut mikä sattunut.

Tosiaan maanantai-aamuna "pakkasin" kaikki kissat ja lapsen matkaan ja siirryimme päiväkodin kautta vanhempieni kotiin jonne kissojen oli lupa mennä evakkoon. Päivä oli ilmeisimmin sujunut kissoilta hyvin, kävin moikkaamassa niitä töistä kotiuduttuani ja jatkoin matkaa kuoroon. Kuoron jälkeen tulin takaisin vanhempieni luokse ja huomasin Nasun olevan saunassa istuskelemassa. Se ei juurikaan suostunut liikkumaan kun sitä maanitteli. Ja kun sen asetti kävelyasentoon, kissa ei laskenut painoaan oikealle takajalalle juurikaan. Tunnustelin jalkaa ja se vaikutti kipeältä kun kosketteli sitä ylempää. Nasulle maistui kuitenkin ruoka oikein hyvin ja sylissä tuo meidän seurankipeä herra kehräsi niinkuin ennenkin. Päätin siis odottaa huomiseen. Yleensähän jos kissat täräyttävät leikin tiimellyksessä jalkaansa, niin ne paranevat muutamassa päivässä. Seuraavana aamuna tilanne ei ollut vielä muuttunut ja työpäivällä soitin paikalliselle eläinlääkärille kysyäkseni kuka eläinlääkäri illalla päivystää? Päivystys oli naapuripitäjässä. Ja kun pääsin töistä, Nasu kyllä liikkui enemmän mutta edelleenkään ei laskenut jalalleen painoa. Soitin sitten eläinlääkärille ajatuksena että se siirtyisi suoraan päivystävän eläinlääkäri puhelimeen. No, ei siirtynyt. Mutta löysin sitten netistä päivystävän puhelinnumeron joka kehoitti odottamaan 1,5vrk tapahtumasta ja tuomaan sitten eläinlääkäriin. No, lääkäri jolle ensin soitin soittikin minulle takaisin ja pyysi tuomaan Nasun pikavisiitille klinikalleen. 

Eläinlääkärimme Antti tutki Nasun jalan ja sanoi että se on turvoksissa polven kohdalta ja suositteli minua tilaamaan ajan Kouvolan eläinklinikalle kuvauksiin. 

Seuraavana aamuna soitin sitten Kouvolan klinikalle ja he suostuivat ottamaan Nasun sinne ylimääräiseksi asiakkaaksi iltapäivälle. Toivoin viimeiseen asti että käynti olisi vain hätävarjelua, koska edelleen Nasu oli hurmaava oma itsensä, kehräsi, purisi, nautti sylissäolosta, ja ruokakin maittoi hyvin. Mutta toisin kävi. Röntgen kuvissa näkyikin murtuma, johon lääkäri suositteli leikkaushoitoa. Voi että, olipa se kyynelten päivä. Leikkausaika varattiin seuraavaksi päiväksi, eli torstaiksi. Sain viedä Nasun jo heti aamusta Kouvolaan ja huristelin sitten Suomenniemelle töihin. Nasu leikattiin iltapäivällä ja menin sitä hakemaan. Olipa surkea näky nähdä pieni kissanpää kaulurin sisällä, jalka oli raudoitettu ja ulkopuolelle asetettu myös tukirautaa.  Melko surkea näky oli myös nähdä lasku operaatiosta. Kyllä oli taas kyynelten täyttämä kotimatka Kouvolasta Mäntyharjulle. 

Yöllä Nasu sitten heräsi kunnolla nukutuksesta ja repi raivoisasti ensitöikseen kaulurin kaulastaan. (Saako niitä oikeasti joku pysymään kissan kaulassa? Minä en ole onnistunut). Ilmeisesti Nasu oli ihan tokkurassa ja kipeä ja käyttäytyi sen mukaisesti. Mun pieni kehruurukki sähisi ja piti karvat pystyssä kun yritin laittaa kauluria sille takaisin. Lopulta päädyin pitämään sormeni tallella ja siirsin Nasun niskavilloista koppaan rauhoittumaan. Sillä hetkellä ajatus leikatun Nasun hoitamisesta tuntui lähes ylivoimaiselle, enhän mitenkään onnistuisi laittamaan tuon pedon suuhun kipulääkettä.. antibiootista puhumattakaan... Vähän ajan päästä Nasu näytti hieman rauhoittuneelta ja laitoin hänelle tarjolle ruokaa kuppiin ja siihen päälle tiputtelin kipulääkettä. Onneksi maistui. Loppuyön Nasu vietti nukkuen kopassa rauhallisena. 

Perjantai-aamuna jätin Nasun äitini hoitoon. Onneksi yöllinen villipeto oli muuttunut omaksi kultaiseksi Nasukseen. Päivällä äiti raportoi Nasun voinnista, oli käynyt pissillä, syönyt ja kakkinut, ja leikkinyt  kopassaan ja sitten nukkunut. Nasu ei saisi juuri rasittaa itseään. Voitte kuvitella onko se,11 viikkoisen pennun ollessa kyseessä, kovinkaan helppoa? Nasulla on vielä kipulaastari kankussaan, joten ilmeisesti suurempaa kipua hän ei tällä hetkellä tunne. Nasu saa toki kerran päivässä kipulääketippoja sekä kaksi kertaa päivässä antibioottia myös.

Kymmenen päivän kuluttua leikkauksesta tikit pitäisi ottaa pois. Kolmen viikon kuluttua pitäisi ottaa röntgen kuva jossa nähdään kuinka hyvin luu on parantunut ja sitten 5 viikon kuluttua, jos luu on hyvin parantunut, niin pitäisi ottaa tukiraudat pois. Eletään nyt päivä kerrallaan ja toivotaan Nasun jalan parantumista, niin että hän voisi muuttaa sitten myöhemmin Ranskaan Lydian ja Jérômen iloksi.

Kirjoitus julkaistu 19.9.2009 16:32

Kommentit

Haluatko kommentoida kirjoitusta? Rekisteröidy Kuvablogiin