Jälleen kotona ja ihanalta tuntuu!
Ilmojen haltia oli meille suosiollinen ja vaelsimme miellyttävässä säässä. Kuninkaantie Porvoosta Vantaalle oli yllättävän kaunis ja mielenkiintoinen. Liikennettä oli vähän ja pystyimme keskustelemaan lähes koko matkan. Tämä vanhin Porvoontie on kaunein, tien:o 170 kaunis sekin, moottoritie E18 tylsin.
Lähtiessämme Porvoosta otin vielä "sen pakollisen" kuvan Porvoon ranta-aitoista; lienee kuvatuin maisema siellä. Sillalle näkyy geologinen ihmeellisyys, valtava kivenjärkäle rinteen päällä, Näsinkiveksi nimetty. Kyllä Porvoo on kesällä viehättävä kaupunki.
Porvoo jäi taakse ja siirryimme Hinthaaraan johtavalle vanhalle Kuninkaantielle. Se kiemurteli hauskasti kauniissa metsässä. Jonkin ajan kuluttua maisemaan liittyi Mustijoki ja silmäniloa riitti monta kilometriä. Mustijoki on myös hyvä melontareitti ja kyllä melojien kelpaakin noissa maisemissa kauhoa. Peltomaisemat olivat kauniita ja tien pinta hyvässä kunnossa. Taidankin siirtyä tulevaisuudessa ajamaan tätä reittiä Porvoon matkoilla.
Hinthaarassa pidimme evästauon Mustijoen rannalla ja juttelimme paikallisten matonpesijöiden kanssa. Kehuivat Hinthaaraa mukavaksi paikaksi asua, mitä emme lainkaan ihmetelleet. Uusia taloja olikin rakenteilla monet talot nuoria. Maaseutua arvostetaan asuinpaikkana, varsinkin kun koti on kohtuullisella etäisyydellä kaupungin palveluista. Meillä oli hauska yllätys, kun Hinthaarassa asuva ystävämme tuli meitä tiellä vastaan ja pyysi kahville kotiinsa. Olimme juuri nauttineet välipalan ja matkaa oli vielä paljon jäljellä, joten kiitimme kohteliaasti luvaten tulla myöhemmin.
Hinthaaran peltomaisemien jälkeen pysähdyimme Vekkosken sillalla ja silmämme viihtyivät kauniissa Mustiojoen maisemassa. Ohitimme Anttilan pellot ja pysähdyimme Ollin vaihteessa, missä Porvoon rata haarautuu kahtia.
Vähän ennen Nikkilää saimme ajaa pyöräreitiksi muutettua vanhaa tietä. Nikkilä on kaunis kylä, jossa emme ole aikaisemmin käyneet. Nautimme kahvit kylän keskustassa poikkeuksellisen viihtyisässä ja siistissä baarissa. Sipoon vanha keskiaikainen kirkko kuvattiin. Sipoolla on se etu, että on uusikin kirkko ja vanha kirkko on voitu säilyttää mahdollisimman alkuperäisenä, mm. maalattia, jossa on katumainen kiveys.
Sipoon kirkon jälkeen seurasi taas mahdollisuus ajaa muutama kilometri vanhempaa kuninkaantietä, jossa ei juurikaan ollut liikennettä. Tie yhtyi suurempaan Korson tiehen, jossa oli onneksi hyvät pientareet.
Nikinmäen tienoilla saimme siirtyä Myrakseen johtavalle vanhalle pätkälle. Siinä jälleen vanha tie sulautui täydellisesti laaksomaiseen peltomaisemaan ja hyvinhoidetut talot seurasivat toisiaan. Uutta ja vanhaa asutusta oli rinnakkain tien varressa sulautuneena kauniisti ympäristöönsä. Jalan ja polkupyörällä ennättää todellakin ihailla yksityiskohtia ja tarvittaessa pysähtyä. Kiipesimme Kuninkaanmäkeen ja Lahden tien risteyksessä istahdimme kivelle lepäämään. Siinä istuskellessamme ystävämme puolisoineeen ilmestyi kuin tyhjästä paikalle. He olivat matkalla Kuninkaantietä Hinthaaran kotiin ja olivat huomanneet meidän istumassa kivellä.
Loppumatka oli jo entuudestaan tutumpaa ja ohitimme pysähtelemättä Honkanummen hautausmaan ja siirryimme Tikkurilan asemalle, josta nousimme pyörinemme paikallisjunaan kohti kotia. Tänään tuli matkaa 47 km. Näin olemme vaeltaneet Kuninkaantien ensimmäisen osan ja jos terveyttä riittää, saatamme jonkin ajan kuluttua jatkaa matkaa Tikkurilasta länteen.
Kirjoitus julkaistu 8.7.2008 22:09
Haluatko kommentoida kirjoitusta? Rekisteröidy Kuvablogiin
