Kaunista Kuninkaantietä pääkaupunkiseudulla! Myönnän erehtyneeni. Luulin kehä III:n sotkeneen alleen kaiken kauniin ja vanhan. Olin varautunut kulkemaan betonisten lähiöiden kautta, mutta saimme edetä silmiä hivelevissä maisemissa. Tietysti Kuninkaantie on monin paikoin ulkona alkuperäisestä linjauksesta ja rakennusten alla, mutta ihmeen paljon löytyin kuitenkin vanhaa asutusta.
Jo Heurekan jälkeen saimme ihailla Vantaan sivuhaaraan, Keravanjoen vehmasta ympäristöä ja etenimmekin jokilaaksossa lähelle Pyhän Laurin kirkkoa. Tie kumpuili mukavasti jokea seuraten. Pysähtelimme vähän väliä maisemia katselemaan. Vantaalla on hyvät pyörätiet ja erityismaininnan ansaitsevat opaskyltit, joita riittää jokaiseen risteykseen. Mutta varsinainen Kuninkaantie on huonosti merkitty.
Entistä Helsingin pitäjän kirkonkylää lähestyttäessä kirkko näkyy jo kauas. Mikä rahoittava näky! Kyllä vanhat kirkkorakennukset osaavat luoda hartaan tunnelman pelkällä ulkomuodollaan. Ennen kirkkoa oli kauniita vanhoja rakennuksia, navettoja, aittoja, vanha puukoulu ja hautausmaa. Kirkon kuvaaminen oli hankalaa, kun pääoven edessä oli rakennustelineet. Otin kuvan sivulta. Kirkon läheisyydessä on vanha Laurentius-niminen rakennuskokonaisuus, jossa on valokuvaamo ja kahvila. Pyörällä/jalkaisin oli se etu, että poistuimme kirkonkylästä vanhaa, idyllistä kylänraittia pitkin. Autolla sitä ei olisi saanut ajaa. Matka Tikkurilasta Helsingin pitäjän kirkolle oli yksi Kunikaantien kauneimmista ja vaikuttavimmista.
Siirryimme Pakkalan puolelle. Pakkala on saanut nimensä Backaksen kartanosta, joka on perustettu jo 1600-luvulla. Tie kulki uudehkon Ylästön asuinalueen läpi. Voutilan kylän kohdalla saimme taas kulkea kaunista, vanhaa Kuninkaantietä Vantaankoskelle asti. Vantaan jokilaakso vanhoinen tienvarren rakennuksineen on silmiä hivelevä. Vantaankoskella pysähdyimme kuvaus- ja välipalatauolle. Kosken ympäristössä on viehättäviä luonto- ja ulkoilupolkuja.
Vantaankosken jälkeen siirryimme Martinlaaksoon, ja tällä kohtaa on maisemalliset superlatiivit unohdettava. Kuninkaantietä ei valitettavasti näy missään. Siirryttyämme Hämeenkylään alkoi taas löytyä vanhempaa tietä. Ainontie onkin tiettävästi varmimmin vanhaa Kuninkaantietä.
Ainontien jälkeen matka Laaksolahteen oli taas uudempaa, vaikka kuninkaantie oli tällä kohtaa viitoitettu; ei siis mitään alkuperäisen näköistä. Laasolahden uimarannalla pulahdimme virkistävään Pitkäjärveen. Pidimme kahviatauon. Ohitimme pian Lippajärven ja saavuimme Träskändan puiston kohdalle. Tässä meille sattui retkiemme ensimmäinen rengasrikko. Harmiksi alkoi juuri sataa. Lähellä oli Diana-temppeli -niminen huvimaja, jossa saatoin paikata renkaan. Onneksi välineet olivat mukana. Nyt tuli testatuksi tämäkin asia Santiagon vaellusta varten.
Siirryimme Träskändan kartanon puistoon ja kiertelimme ympäri huoliteltujen kukka- ja kasvimuodostelmien. Aurora-koti on aivan vieressä. Onpa tässä vanhuksille kaunis puutarha ulkoilemiseen!
Lähestyimme Bembölen kylää ja taas oli runsaasti vanhaa asutusta Kuninkaantien varressa. Varsinainen helmi oli kuitenkin Bembölen kahvitupa. Sen pihapiiri pitäisi itse nähdä, sillä siitä ei saa sellaista valokuvaa, joka avaisi koko pihan tunnelman. Nautimme kahvit pihalla.
Nyt olimme jo lähellä Espoon keskusta ja vanhaa kirkkoa. Siirryimme kirkkopuistoon ja kirkkoonkin sisälle. Kirkko on harvinaisen kaunis sisältä ja päältä. Jatkoimme kirkon ohi ja huomasimme Espoon hautausmaan olevan lähellä. Ohitimme sen ja oikealle jäi viehättävä Pappilanmäki. Kuninkaantie jatkui nyt Kauklahteen, josta käännyimme kohti Espoon kartanoa. Kauklahdessa oli pieni pala mukavaa, vanhaa raittia.
Espoon kartano on metsäisessä rinteessä ja autolla kulkeva saattaa ajaa ohi. Kartanon vieressä on vuodelta 1777 oleva vanha silta, joka on tiettävästi Suomen vanhin käytossä oleva maantiesilta. Lisäksi kartanon vieressä oli mielenkiintoinen pato ja lampi, josta on johdettu vettä ränniä pitkin - ilmeisesti vesimyllyyn.
Espoon kartanon jälkeen oli vielä muutam kilometri hyvin vanhaa ja rauhallista tietä. Loppumatka sujui melko nopeasti, emmekä pysähdelleet enää niin paljon. Ehkä olimme turtuneet maisemien katseluun tai väsyksissä. Jatkoimme Masalan - Jorvaksen kautta Kirkkonummen kirkolle, jonka kuvaamisen jälkeen siirryimme kotiin vievään junaan.
Pidämme taas taukoa. Tämä oli siis pieni "välipala", mutta hyvä sellainen. Jatkamme mahdollisesti myöhemmin kohti Turkua. Tänään taivalsimme kaikkiaan 52,8 km.
Kirjoitus julkaistu 17.7.2008 23:07
Haluatko kommentoida kirjoitusta? Rekisteröidy Kuvablogiin
